Karjalatar 8, 22.1.1898
Wärit wanhoissa egyptiläisissä muistopatsaissa owat wielä tänään ihmeen eläwiä ja tuoreita, huolimatta korkeasta ijästään ja waikka ne osittain owat olleet alttiita wuosituhannen waiheille. Kaikki sen ajan wärit owat otetut kiwennäis-kunnasta. Kerromme tässä muutamin sanoin niiden aineyhdistyksistä ja todennäköisestä walmistamis-tawasta.
Enemmän käytetty wäri oli punaisenruskea, jota me nimitämme pompeijilaiseksi punaksi. Se oli sawen ja rautahappeuman sekoitusta, jota saatiin Egyptin rautakiillekerroksista. Tämä wäri on niin hienorakeista, että se, erittäin rautahappeuma, tullakseen kelwolliseksi täydyttiin huolellisesti surwoa ja aineosat huuhtoa. Keltawärinä käytettiin, paitsi kultapronssia ja lehtikultaa, jotka jo silloin oliwat tunnettuja, samaten erästä rautahappeumaa (keltamultaa), johon lisättiin waihtelewat määrät sawea, kalkkia, y. m. ja jaettiin erillaisiin wäliwäreihin. Kuumentamalla saatiin sekotuksesta tummanruskeita wäriwiwahduksia ja lisäämällä punaista, punakellerwän wärisiä wiwahduksia. Sinisiä waärejä antoiwat lasisulatteet, jotka sisälsiwät kuparia. Wärihiukkasten hienous saattaa todenmukaiseksi sen ajatuksen että wielä kuumana olewa lasi kaadettiin kylmään weteen, ja siten saatu hauras ja lukemattomien hienojen säröjen halkoma ainejoukko hienonnettiin ja huuhdottiin. Walkeana wärinä käytettiin kipsiä, ja samaa ainetta käytettiin myös elimellisellä aineella wärjättynä waalean punaisena. Mistä tätä elimellistä wäriainetta tuotiin ei tiedetä warmuudella, mutta on luultawaa, että se oli krappipunasta (alitsarinia), jota jo egyptiläiset ymmärsiwät ottaa krappijuuresta.
Wanhat egyptiläiset rakennusmestarit tiesiwät itse wäriensä kestäwäisyyden ja muuttumattomuuden. Niinpä löytyy eräs kirjoitus pyramiidi rakentajan Neh-Fermads'in tekemällä rakennuksella, joka selwittää käytettyjen wärien käyttötawan ja sisältää sanat:
"Wärikoristeet temppelissä owat yhtä ikuisia kuin itse jumalat."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti