Kivi 2, 2010
Teksti ja kuvat: Seppo Lahti.
Luonnossa topaasi on usein värittöminä tai hyvin vaaleansävyisinä muunnoksina. Aikaisemmin sen värejä osattiin parantaa säteily- ja lämpökäsittelyn avulla, mutta nykyisin kiven pintaan voidaan tehdä värikerros high tech -tekniikan keinoin käyttäen hyväksi erilaisia fysikaalisia ja kemiallisia kaasupinnoitusmenetelmiä ja pintadiffuusiomenetelmiä. Markkinoilla olevan topaasin värien kirjo on sen vuoksi uskomattoman laaja ja jalokiveksi hiotun kiven tunnistaminen on tullut yhä hankalammaksi.
Luonnontopaasin värin aiheuttaam ineraalin hilassa satunnaisesti esiintyvät siirtymäalkuaineet ja etenkin erilaiset värikeskukset. Kiven värejä voidaan muuttaa lämpökäsittelyn ja radioaktiivisen säteilyn avulla. Lämmitys tuhoaa värikeskukset tai muuttaa niiden rakennetaa, kun taas radioakviitinen säteily, joko luonnonsäteily tai keinotekoinen säteily saa aikaan uusia värikeskuksia. Säteilyn vaikutus topaasin väreihin havaittiin 1940-luvulla, mutta topaasin värien muuttaminen säteilykäsittelyn avulla yleistyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on kehitetty suuri joukko menetelmiä, joilla topaasin väriä voidaan muuttaa ja sen ominaisuuksia muutenkin parantaa. Varsinkin erikoiset värimuunnokset ja useissa väreissä iridisoivat kalvopinnoitetut topaasit voat hämmentäneet jalokivien ostajia. Käsitellyn kiven väriloisto voi olla niin voimakas, että se ei enää edes näytä aidolta luonnonkiveltä.
Väritön viiste tai pyöröhiottu topaasi voidaan pinnoittaa värejä aiheuttavilla metalliyhdisteillä ja kulutusta kestävillä aineilla, jopa timantilla. Kiven päällystämiseen käytetään erilaisia pintadiffuusiomenetelmiä (Contact heat treatment), fysikaalisia kaasupinnoitusmenetelmiä eli PVD-menetelmiä (Physical Vapor Deposition) ja kemiallisia kaasupinnoitusmenetelmiä eli CVD-menetelmiä (Chemical Vapor Deposition). Laitteet ovat periaatteessa samanlaisia, joita on kehitetty alun perin elektroniikan komponenttien valmistusta varten ja linssien pinnoitusta varten.
Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti millaisia keinotekoisesti aikaansaatuja topaasin värimuunnoksia on nykyisin saatavilla. Uusia jalokivien käsittelymenetelmiä on patentoitu jatkuvasti. Kalvopinnoitettujen kivien lisäksi markkinoille on tullut myös edullisia värittömästä topaasista tehtyjä yhdistelmäkiviä, joissa kiven yläosa ja alaosa on sulatettu yhteen eri kappaleista. Niiden välissä on ohut värin aiheuttava pinnoitekerros. Koruun kiinnitetyssä kivessä yhdistelmärakennetta on vaikea havaita, koska värikalvo jätetään hiottaessa kiven reunuksen kohdalle.
Säteily ja lämpökäsittely
Lämpökäsittelyllä aikaansaadut värimuutokset ovat usein esiintymäkohtaisia ja riippuvat paljon kiven epäpuhtauksista, esim. kromi-, rauta-, vanadiini- ja titaanipitoisuudesta ja kivessä olevista värikeskuksista. Ruskeansävyinen luonnontopaasi muuttuu usein värittömäksi lämpökäsittelyn aikana ruskean värikeskuksen tuhoutuessa. Jos topaasin rakenteessa on vähääkään kromia, kivestä tulee kuitenkin vaaleanpunainen tai punainen. Valtaosa markkinoilla olevasta brasilialaisesta vaaleanpunaisesta topaasista on tehty ruskeasta tai oranssista topaasista lämpökäsittelyn avulla. Toisaalta radioaktiivinen säteily muuttaa värittömän topaasin usein ruskeanvihreäksi, mutta kiveä lämmittäessä se muuttuukin siniseksi ruskean värikeskuksen tuhoutuessa.
[Lämpökäsittelyn avulla tehtyä punaista topaasia (koko 8x11 mm).]
Sininen topaasi on säilyttänyt tärkeän asemansa suosituimpana topaasimuunnoksena. Käytännössä kaikki kaupan oleva voimakkaan sininen topaasi tehdään juuri radioaktiivisen säteilyn avulla värittömästä topaasista. Synteettisesti topaasia ei valmisteta lainkaan, sillä väritöntä topaasia on markkinoilla aivan riittävästi.
Sinisen värin syntymekanismeja on tutkittu innokkaasti eri menetelmin. Monissa julkaisuissa on todettu, että värin aiheuttaa ilmeisesti säteilyn vaikutuksesta happi-ioneihin syntyvät aukkovärikeskukset (O--värikeskukset). Sininen väri on pysyvä eikä se haalistu auringon valon vaikutuksesta.
Värittömän luonnontopaasin muuttaminen vaaleansiniseksi gammasäteilyn (säteilylähden radioaktiivinen koboltti 60Co tai cesium 137Cs) avulla on tunnettu jo 1940-luvulta lähtein. Kivi muuttuu säteilykäsittelyn vaikutuksesta ruskeaksi, mutta muuttuu siniseksi, kun sitä lämmitetään tämän jälkeen 1-2 tuntia 200-250° C:n lämpötilassa.
Nykyisin gammasäteilyä ei yleensä enää käytetä, sillä vielä kauniimpaa taivaansinistä topaasia tehdään säteilyttämällä väritöntä topaasia lineaarikiihdyttimissä nopeilla elektroneilla. Säteilykäsittelyn aikana kivi muuttuu ruskeaksi, mutta se saadaan kauniin siniseksi lämpökäsittelyn avulla. Tämän ns. Sky Blue topaasin teollinen valmistus alkoi 1970-luvun alussa Kaliforniassa.
Lineaarikiihduttimet ovat tutkimuslaitteita, joissa elektroneja voidaan kiihdyttää voimakkaiden sähkömagneettien avulla. Epäpuhtauksia sisältävässä topaasihilassa korkeaenergiaiset elektronit törmäävät happi-ionien heikoti sitoutuneisiin valenssielektroneihin, siirtävät ne muualle ja samalla kiveen syntyy sinisen värin aiheuttama aukkovärikeskus, joka on pysyvä.
[Säteilykäsittelyn avulla tehtyä London Blue -topaasia (halkaisija 10 mm).]
Tummansinistä topaasia, joka kulkee kauppanimellä London Blue, saadaan aikaan, jos säteilykäsittely tehdään neutronien avulla. London Blue -topaasin valmistus alkoi vuonna 1975 Englannissa. Kaikkein kauneinta topaasia, intensiivisen sinistä Swiss Blue -topaasia saadaan, jos säteilykäsittely tehdään ensin neutronien avulla ja tämän jälkeen vielä lineaarikiihdyttimen elektronivuossa. Swiss Bluen valmistus alkoi 1980-luvun alussa.
[Säteilykäsittelyn avulla tehtyä Swiss Blue -topaasia (koko 9 x 11 mm).]
Hiukkassäteilyn (elektronit ja neutronit) avulla säteilytetty topaasi jää hieman radioaktiiviseksi. Tämän vuoksi Sky Blue, London Blue ja Swiss Blue topaaseja joudutaankin käsittelyn jälkeen varastoimaan parisen vuotta.
Pintadiffuusiomenetelmät.
Pintadiffuusiomenetelmässä hiottu kivi ympäröidään väriä aiheuttavilla metalliyhdisteillä, -jauheilla tai metallilevyillä ja kuumennetaan lähelle sulamispistettä. Tällöin metalliatomit tunkeutuvat hitaasti topaasihilaan ja kiven pitnaan syntyy ohut väriä antava kerros.
[Leslie & Co:n valmistamaa diffuusiopinnoitettua Evergreen®-topaasia (halkaisija 9 mm).]
Menetelmä kehitettiin alun perin USA:ssa Linden laboratoriossa jo 1970-luvulla, kun ruvettiin valmistamaan sinisiä diffuusiopinnoitettuja safiireja ja tähtisafireja. Sen sijaan pintadiffuusiotopaasit tulivat ensi kertaa markkinoille vuonna 1998, kun amerikkalainen yritys Leslie & Co rupesi valmistamaan Richard Pollakin kehittämällä PHDTM-pintadiffuusiomenetelmällä tuotettua vihreää EverGreen®-topaasia. Yhtiö on valmistanut toki myös muita värimuunnoksia. Sen tuotemerkkejä ovat olleet EverGreenin lisäksi mm. Teal, Glacier Blue®, Imperial Champagne®, Royal red® ja Bali Bi-ColorTM, jonka toinen pää on sininen ja toinen vihreä.
Vihreä- ja sinisävyinen topaasi tehdään kuumentamalla väritöntä hiottua topaasia koboltti- ja nikkelijauheen tai -yhdisteen kanssa, kun taas esimerkiksi keltaista, oranssia ja punaista topaasia voidaan tehdä rauta- tai kuparipitoisen jauheen avulla. Yhtiön vanhan tiedotteen mukaan pinnoite ei haalistu auringossa, kestää suolavettä ja kiviä voi pestä ultraäänipesulaitteella. Leslie & Co:n lisäksi ainakin Venäjällä ja Brasiliassa on patentoitu hyvin samankaltaisia pintadiffuusiomenetelmiä.
Yrityskauppojen myötä Leslie & Co n siirtynyt muutama vuosi sitten Signity Gemsin omistukseen, jonka pääyhtiö on taas kuuluisa itävaltalainen Swarowski AG. Signity Gemsillä on omia tuotemerkkejä ja patentti omasta pintadiffuusiomenetelmästään, jota se kutsuu nimellä "Thermal Color Fusion" eli lyhennettynä TCF. Tällä menetelmällä tehdään monen värisiä topaaseja, jotka kulkevat nimikkeellä "Passion topaz". Eri värimuunnoksilla on omat nimensä, kuten Poppy (kirkkaan oranssi), Pink, Turquoise blue (harmaan sininen), Complezion (vaal. kellanruskea), Paraiba Blue, Infinite Blue (harmahtavan sininen), Khaki ja Blazing Red. Yhtiön mainoksessa sanotaan Passion topaasin väripinnoituksen olevan hyvin kestävä (http://enlightened.swarowski.com/#/products/passion-topaz).
[Azotic Coating Technologyn tekemää granaatinpunaista "mystistä" topaasia (halkaisija 10 mm).]
Gems & Gemologyssä v. 2008 (44/2, s. 148-154) on tutkimus Swarowskin (Signity Gems) topaaseista. Jalokivien pintarakennetta on analysoitu röntgenfotoelektroni-spektroskopialla (x-ray photoelectron spectroscopy, XPS). Analyysien perusteella punaisen värin aiheuttaa kulta, joka tunkeutuu kivessä 100-300 nm:n syvyyteen (huom. 1nm. on miljoonasosa millimetristä). Summer Blue -topaasissa väri johtuu koboltista ja Ice Bluessa koboltista + kromista. Väriä antavan kerroksen paksuus on näissä likimain sama kuin punaisessakin eli ohuempi kuin näkyvien valoaaltojen aallonpituus.
PVD-kalvopinnoitus
Yleisimmin käytetyssä PVD-menetelmässä, reaktiivisessa spurretoinnissa (reactive sputtering) kivet laitetaan vakuumissa olevaan kammioon. Se täytetään argonilla, kaasu ionisoidaan plasmaksi, ioneja ja elektroneja sisältäväksi kaasuksu magnetronin avulla (mikroaalloilla). Argonioneilla pommitetaan, sputteroidaan metallilevyä, jolloin siitä irtoaa ionipilvi. Positiivisesti varautuneet metalli-ionit ohjataan korkeajännitteen avulla kohti näytepidikettä, jossa on negatiivinen varaus. Kammioon voidaan johtaa argonin lisäksi kaasua, joka reagoi metalli-ionien kanssa ja muodostaa kalvon kivien pintaan.
Lopuksi kiviä voidaan lämmittää korkeassa lämpätilassa, jotta väriäa antavat aineet siirtyvät syvemmälle kiveen diffuusion vaikutuksesta samaan tapaan kuin pintadiffuusiokiviä tehtäess- Niinpä imperial topaasin kaltaista kiveä voidaan tehdä pinnoittamalla kivi rauta-, kromi- ja nikkeliyhdisteiden avulla ja sen jälkeen kuumentamalla sitä.
[Reaktiivisessa sputteroinnissa käytettävän PVD-kalvopinnoituslaitteen periaatepiirros.]
Pinnoitteen väriä voi säätää myös muuttamalla lämpötilaa tai hapen määrää lämpökäsittelykammiossa. Kun väritöntä topaasia kuumennetaan ilmassa 900-1000°C:een lämpätilassa kobolttiyhdisteiden kanssa, on tuloksena vihreä topaasi, mutta kivestä tulee sinistä/vihreää 950/1050°C:een lämpötilassa. Pelkistävissä olosuhteissa (typpikaasussa) kuumennettaessa pinnoitteesta tulee taas sininen.
Kalvopinnoite tehdään jalokiven alaosaan, joten kiven yläosa on tavallista luonnontopaasia. Yksi kerros on äärettömän ohut ja sen vuoksi kiven pintaan tehdäänkin useita päällekkäisiä metalli- tai metallioksidikerroksia. Pinnoituksen kovuutta voidaan parantaa metallinitrideillä, borideilla ja karbideilla tai vaikkapa timantilla. Jos kerrosten koostumus sopivasti vaihtelee, kivi iridisoi monivärisenä valon heijastuessa eri kerroksista.
Yhdysvaltain markkinoita hallitseva Azotic Coating Technology, Inc. on erikoistunut tuottamaan reaktiivisella sputteroinnilla ja plasmamenetelmillä monenlaisia koristeellisia pinnoitteita. Ne tehdään yleensä lämpötilassa < 80° C, joten miltei mitä tahansa materiaalia voi pinnoittaa. Lisäksi yhtiö tekee myös uudentyyppisiä timantin kaltaisia hiilipinnotteita eli DLC-pinnotteita (http://www.azotic.us/info.php).
Azotic Coating Technology:llä on suuri joukko erilaisia tuotemerkkejä ja valmistustapoja jalokivien pintakäsittelyä varten. Yhtiö myy muun muuassa topaasia, kvartsia, berylliä, kuutiollista zirkoniaa, safiiria, rubiinia ja kuntsiittia yksi- tai monivärisinä eri tavoin hiottuina ja pinnoitettuina jalokivinä. Lisäksi se myy värikkäiksi pinnoitettuja kiteitä ja kuka tahansa voi ostaa siltä kivien pinnoituspalveluita. Azotic Coating Technologyn kehittämiä menetelmiä on sittemmin ruvettu matkimaan myös muualla, ainakin Kiinassa ja Intiassa, joten markkinoilla olevien kivien laatu vaihtelee suuresti.
[Azotic Coating Technologyn tekemää safiirinsinistä "mystistä" topaasia (koko 10x10 mm).]
[Azotic Coating Technologyn tekemää Mystic Fire®-topaasia (koko 11x11 mm).]
Yksi Azotic Coating Technologyn tunnetuimmista tuotemerkeistä on Mystic Fire® (käytetty myös kauppanimiä Rainbow Topaz, Titanium Topaz, Alaskan Topaz tai Caribbean Topaz), jonka valmistus on patentoitu v. 1998. Kivi hehkuu värikkäänä kuin riikinkukko niin, että se poikkeaa monissa väreissä hehkuvan ulkonäkönsä vuoksi kaikista luonnonkivistä.
Yhtiön internetsivuilla (http://www.azotic.us/gems.php) voi ihailla kaikissa mahdollisissa väreissä hehkuvia iridisoivia tai yksivärisiä "mystisiä" topaaseja, mm. yksivärisiä Myst-FusionTM, Kaleidoscope®- ja PandoraTM- ja MystvanaTM-topaaseja sekä yksi tai useampivärisiä, NirvanamystTM, KaleidoMystTM- ja SurrealTM-topaaseja. Tuotemerkit ovat osittain ajan mittaan muuttuneet, joten niistä löytyy aikaisemmilta vuosilta muitakin. Pinnoite tehdään aina tuotemerkistä riippuen hieman eri tavoin ja myös niiden kestävyys vaihtelee.
Aikaisemmin USA:ssa myös Vision Industries valmisti PVD-menetelmällä monivärisiä Aqua Aura -kiviä (Aqua Aura quartz, Flame Aura quartz, Rainbow quartz) ja myös topaasia. Tänä vuonna en kuitenkaan ole enää löytänyt yhtiön internetsivuja. Vanhoilta internetsivuilta ottamieni kopioiden mukaan yhtiön ruskea Topaz Aqua Aura tehtiin siten, että lämmitetyn (870°C) kiven pintaan sputteroitiin kultaa ja titaania sisältävä kerros. Mystic Fire Green -topaasin pinnoitteessa värin aiheutti titaani, sini- ja vihreänsävyisissä oli kobolttia ja punasävyisissä kyltaa.
CVD-kalvopinnoitus
Kemiallista kaasusaostusta eli CVD-menetelmää käytetään muun muassa timantin ja timantin kaltaisten nanopinnoitteiden valmistamiseen, mutta sitä käytetään myös pinnoitettaessa jalokiviä erilaisilla metalliyhdisteillä. Päällystämistä varten hiotut jalokivet laitetaan näytepidikkeessä vakuumissa olevaan kammioon, johon johdatetaan pinnoitteen lähtöaineita kaasumaisessa muodossa. Metalleja sisältävät kaasut reagoivat keskenään, hajoavat ja muodostavat pinnoitettavan kappaleen, substraatin pinnalle halutun kalvomaisen kerroksen.
[Periaatepiirros plasma-CVD-mentelmästä.]
Useat kemikaalit ja myös metallit höyrystyvät tyhjiössä lämmön avulla. Kaasuuntumista voidaan tehostaa mikroaaltojen (magnetroniin) avulla, jolloin metallit ionisoituvat plasmaksi. Siinä olevat metalli-ionit ohjataan korkeajännitteen avulla näytepidikettä kohti. JOs kammioon johdatetaan metaania, se voidaan hajoittaa plasmaksi ja hiili kiteyttää ohuena nanokiteisenä timanttikalvon näytepidikkeessä olevien jalokivien pinnalle jo alhaisissakin paineolosuhteissa.
TEOS Group Inc valmistaa tavaliittipinnoitteella päällystettyä topaasia ja kuutiollista zirkoniaa (http://www.users.interport.net/l/p/lpierce/index.html). Menetelmän kehitti kalifornialainen yhtiö Deposition Sciences Inc. DLI, Santa Rosa. Tavalite Enterprises of Sonoma (Teos Group Inc.) aloitti Tavaliitti-topaasin markkinoinnin vuonna 1994.
[Tavaliitti topaasia riipuksessa (kivi 10 x 12 mm).]
Tavaliittipinnoitusta varten kiven lämpötila nostetaan 500°C:een, jotta pintamateriaalin raaka-aineena olevat metallipitoiset kaasut saadaan kerrostumaan kiven pintaan. Tavaliitissa on viisi vallitsevaa perussävyä: sininen, vihreä (Jealous love), pinkki (Pink Champagne), kullankeltainen (Sonoma gold) ja punavihreä (Watermelon). Valmistajan mukaan sinistä ja punaista heijastavassa pinnoitteessa on kerroksittain tantaalioksidia ja piioksidia (kvartsia). Tantaalia ja piitä saostetaan vuoron perään äärettömän ohuina kerroksina kiven pintaan ja välillä kerrokset joudutaan käsittelemään hapella, jotta metallit muuttuisivat oksideiksi.
Tavaliitti on ulkonäöltään hyvin erikoista. Kivi loistaa monivärisenä, kun valoaallot heijastuvat pinnoituksen eri kerroksista ja interferoivat keskenään. Valo heijastuu kivestä niin voimakkaasti, että se vaikuttaa katsojasta heti metallin tavoin loistavalta epäaidolta kiveltä. "Mystisestä" topaasista poiketen tavaliitista pinnoitetaan alapinnan lisäksi myös yläpinta. VAlmistajan mukaan pinnoite kestää myös ultraäänipesun.
Vuonna 2001 perustettu Serenity Technologies (http://www.serenitytechnology.com) on kehittänyt oman menetelmän, jolla jalokivet voi päällystää nanokiteisellä CVD-timantilla (DiamantineTM ja Diamond Rx Gem-Coat). Yhtiö tuottaa vaaleanpunaisia ja muunkin värisiä timantteja, värillistä moissaniiittia sekä Sakura-topaasia.
Sakura-topaasin pinnassa on erikoinen kulutusta kestävä ja valoa voimakkaasti heijastava värillinen pintakalvo, jonka Serenity Technologies on kehittänyt. Se koostuu pääosin nanokiteisistä timantti- ja värihiukkasista, niitä sitovasta timantista, sisemmästä kiinnityskalvosta ja ulommasta suojakalvosta. Muuttamalla väripigmenttejä voidaan tehdä halutun väristä topaasia. Pinnoitusmenetelmä on niin uusi, että siitä ei ole paljon vielä tietoja saatavilla ja kiviä ei liene vielä ehtinyt kovinkaan monen jalokiviliikkeen hyllylle.
Center-fused-yhdistelmäkivet
[Sinivihreää safiiria muistuttavaa center-fused -topaasia (koko 9 x 9 mm).]
Sitchy Gems & Lapidary Sri Lankasta (http://www.supergreentopaz.slt.lk/) valmistaa patentoimallaan "Center fused" -menetelmällä topaaseja ja muita jalokiviä. Aluksi topaasiin tehdään värillinen kerros. Sen päälle sulatetaan toinen topaasinpala korkeassa lämpötilassa ja paineessa. Väriä antava kalvo jätetään hiottaessa aina istutusreunuksen kohdalle katsojalta piiloon. Koska kivet on tehty kahdesta erillisestä palasta, niitä voidaan pitää yhdistelmäkivinä.
Yhtiön markkinoimien hiottujen topaasien väriskaala on suuri. Valikoimista löytyy keltaista, oranssia, turmaliinin punaista, safiirin sinistä, ametistin violettia, peridootin vihreää ja jopa väriä vaihtavaa aleksandritti-topaasia. Myös hiontamuotoja on erilaisia. Sithy Gems & Lapidary tarjoaa myös topaasin pinnoituspalveluita ja viistekivien hiontapalveluita.
Center-fused topaaseissa kiven värin aiheuttava kerros on niin paksu, että se voi erottaa luupilla. Kerroksen alapinnassa voi nähdä pieniä sormenjälkiä muistuttavia ilmakuplia. Kiven gemmologisista ominaisuuksista on kerrottu lyhyesti International Gem Societyn www-sivuilla (http://www.gemsociety.org/info/igem25.htm).
Yhteenveto
Nanoteknologian käyttämät kalvopinnoitusmenetelmät kehittyvät koko ajan lähinnä elektroniikkateollisuuden ja optisen teollisuuden kustannuksella. Myös Espoossa on vuonna 1993 perustettu yritys Diarc Technology Oy, joka tekee uudentyyppisiä timantti-, hiilinanokomposiittipinnotteita (ta-C) ja metallipinnotteita (DIARC®), mutta tiettävästi lähinnä metalliteollisuudelle.
[Azotic Coating Technologyn sinistä, vihreää ja punaista kalvopinnoitettua "mystistä" topaasia.]
Uusia high tech-menetelmiä sovelletaan jatkuvasti myös jalokivien pinnoitukseen. Kalvopäällysteisiä jalokiviä tuotetaan pääasiallisesti Yhdysvalloissa, mutta internetistä on saatavissa myös Kauko-Idässä valmistettua diffuusio- ja kalvopinnoitettua topaasia. Lähivuosina eri menetelmin päällystettyjä kiviä tulee varmasti enenevässä määrin myös Suomen markkinoille.
Topaasin tunnistaminen on nykyisin huomattavasti hankalampaa kuin aikaisemmin. Pinnoitettuna sitä on saatavissa vaikka minkä värisenä. Niinpä värillisen sekä CVD- että PVD-menetelmillä päällystetyn jalokiven tunnistaminen vaatii luupin lisäksi muitakin tutkimusvälineitä. Niinpä jo tavaliittipinnoitteista kvartsia ja topaasia on mahdoton erottaa toisistaan paljain silmin ja taitekerroinmittauksin. Mystisen topaasin tunnistaa taulusta mitatun taitekertoimen avulla ja alaosan pinnoituksen voi tunnistaa luupilla, mutta diffuusiotopaasien tunnistaminen vaatii jo mikroskooppia ja muita tutkimusvälineitä.
[Punaista center-fused -topaasia, halkaisija 10 mm.]
Koska menetelmien ja värien kirjo on suuri, kaikkia topaasimuunnoksia ei oel ehditty gemmologisesti karakterisoida. Matti ja Maija Meikäläisen kannattaakin keskittää jalokiviostoksensa luotettaviin liikkeisiin, joissa on ammattitaitoista henkilökuntaa. Heiltä voi kysyä myös tarkemmat ohjeet kivien puhdistusta varten, sillä tietyt pinnoitteet ovat arkoja naarmuuntumaan tai vahingoittuvat pesuaineista.
Myös internetistä kannattaa tutkia mitä jalokivestä sanotaan. Jalokivikauppojen ja gemmologisten seurojen www-sivuilta saattaa löytyä paljon hyödyllistä tietoa. USA:n jalokivikauppiaiden yhdistyksen AGTA:n (American Gem Trade Association) informaatiolehtisessä "The Gemstone Manual" (http://www.agta.org/gemstones/agta-gim/index.html) on selitetty tarkoin eri jalokivien pinnoitus- ja muita käsittelymenetelmiä.
[Säteilykäsiteltyä Swiss Blue topaasia (kivi 9 x 11 mm).]
Kirjallisuutta
Ashbaugh, C.E. (1988). Gemstone irradiation and radioactivity. Gems & Gemology, 24 (4), s. 196-213.
Gabash, H.; Klauser, F.; Bertel, E. & Rauch H. Thomas & Swarowski, D. (2008). Coloring of topaz by coating and diffusion processes: An X-ray photoemission study of what happens beneath the surface. Gems & Gemology 44 (2), s.148-154.
Nassau, K. (1994). Gemstone Enchancement, Butterworth Heinemann, New York, 221 s.
Schmetzer, K. (2006). Surface coating of gemstones, especially topaz - a review of recent patent literature. Journal of Gemmology 30 (1/2), s. 83-90.
Schmetzer, K. (2008). Surface treatment of gemstones, especially topaz - a update of recent patent literature. Journal of Gemmology, Vol. 31 (1/2), s. 7-13.
Shigley, J.E. & McClure, S.F. (2009). Laboratory-treated gemstones. Elements 5 (3), s. 175-178.
Smith, C.P. & McClure Shane F. (2002). Chart of commercially available gem treatments. Gems / Gemology 38 (4), s. 294-300.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti