12.2.12

Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla.

Emäntälehti 10/1908

Kaikki kasvit kootaan, kun ne ovat täysin kehittyneitä ja siis vielä meheviä.

Jos tahtoo värjätä tuoreilla kasveilla, mutta ei ole tilaisuudessa tekemään sitä heti, voi kasvit kyllä säilyttää muutamia päiviä kylmässä kellarissa tai kosteassa ruohossa ja varjossa, mutta ei kovasti yhteen sullottuina, koska ne siitä helposti tulevat ruskeiksi ja kadottavat väri voimaa.

Kasvit, jotka kootaan talvitarpeiksi, ovat kuivattavat hyvin ja nopeasti ilmavilla, varjoisilla paikoilla, esim. luvassa, ladossa tai vintillä, jossa ikkunat pidetään auki ja jossa kasvit levitetään ohueisiin kerroksiin ja niitä jonkun kerran liikutellaan. Ne eivät koskaan saa kuivaa päivänpaisteessa. Niitä ei myöskään saa sulloa yhteen ennenkuin ne ovat oikein kuivat, etteivät ne tulisi ruskeiksi ja homehtuisi. Kun ne ovat ihan kuivat, säilytetään ne säkeissä tai lautahinkaloissa kuivalla paikalla. Lepänlehvät eivät, kaikesta varovaisuudesta huolimatta, voi säilyttää vihreätä väriään, vaan muuttuu väri harmaaksi.

Kuori kootaan siihen aikaan vuotta, jolloin mahla juoksee ja se helpointen irtaantuu puusta. Se on parasta nuorista sammaltumattomista puista, mutta 2-3 vuotta nuoremmista oksista ei sitä pidä ottaa, koska niissä on vähemmässä määrin väriaineita. Kaikkia kuorilajia voidaan käyttää sekä tuoreina että kuivattuina, mutta edellisistä tulee voimakkaampi väri.

Lehvät kerätään, kun ne ovat täysin kehittyneet, noin juhannuksen aikaan, riippuen kuitenkin aikaisesta tai myöhäisestä kesästä. Ne voidaan myöskin kerätä myöhemmin kesällä, mutta tulee niistä silloin heikompi väri.

Allaluetellut kasvit ovat yleisimmin käytetyt:

Koivun (Betula alba ja hetula odorata) kuoresta tulee harmaankeltanen väri. Koivun kuoresta on tuohi poistettava.

Omenapuun (Pyrus malus) kuori sisältää voimakasta, punakeltasta väriainetta.

Paatsaman (Rhamnus frangula) kuori, josta tulee väkevä pronssinkeltanen väri. Jos paatsamalla värjätyt langat pannaan kylmään lipeään, tulee väri punertavaa (tiilinpunasta).

Harmaa- ja Tervalepän (Alnus incana ja alnus glutinosa) kuori. Niistä tulee keltasenharmaa väri.

Tuomen (Prunus padus) kuori, josta tulee punasenkeltanen väri.

Happomarja. (Berberis vulgaris.) Sisältää himmeänkeltasta väriä. Siitä kerätään ainoastaan nuoret latvat, ennenkuin pensas puhkee kukkaan. Käytetään ainoastaan tuoreena.

Koivun ja lepänlehdet sisältävät erilaista keltasta väriä. Niitä voidaan käyttää sekä tuoreina että kuivattuna.

Nokkonen (Urtica dioica). Sisältää tuoreena vihreänkeltasta, kuivattuna kaunista harmaankeltasta väriä; voidaan myöskin käyttää mustaksi värjättävän purettamiseen. Kerätään ennenkuin se tekee nuppuja.

(Jatketaan.)

Ei kommentteja :