Uusi Päivä 4, 5.1.1918
Muutamia yleisiä näkökohtia.
Sekä senaatti että sen asettama lippukomitea ovat yhtä mieltä siitä, että leijonalipun tulee olla virallinen vaitiolippurnme, ja toteavat niinollen, että sen tekijät, punanen ja keltanen, ovat maamme värit. Luonnoksessaan kauppalipuksi on komitea noudattanut johdonmukaisuutta ja ehdottanut lipun muodoksi keltasen ristin punasella pohjalla sekä lisäksi, välttääkseen sekaannusta Tanskan lipun kanssa, sijoittanut ylempään sisä-nurkkaan Suomen vaakunaan kuuluvat yhdeksän ruusua. Ikävä kyllä, ei senaatti ole yhtynyt tähän kauniiseen ja hyvin perusteltuun ehdotukseen, vaan on sensijaan esittänyt erään uuden, kaikissa suhteissa alempiarvoisen mielikuvitelmallisen luonnoksen. Senaatti näet ehdottaa, että keltanen risti reunustettaisiin kahdella juovalla, joista sisempi olisi sininen, ulompi valkonen, ja väittäen, että nämä juovat täyttäisivät saman tarkoituksen kuin ruusut komitean lipussa, ehdottaa että jälkimäiset jätettäisiin kokonaan pois.
Jos kerran tunnustetaan, kuten senaattikin ehdotuksessaan valtionpuksi on tehnyt, että Suomen värit ovat punanen ja keltanen, tulee niitten esiintyä kauppalipussa samassa suhteessa kuin valtiolipussakin, s.t s. keltanen suorastan punasen rinnalla. On niin ollen paheksuttavaa täydelleen erottaa yhteenkuuluvat päävärit, sijoittamalla väliin toisarvoisia värejä, ja on se sitäkin suurempi virhe, koskapa se kaunis hehku, minkä keltanen väri saa ollessaan välittömästi punasen vierellä, heikkenee, jos näitä värejä toisistaan erottaa joku juova, olkoonpa se sitten minkävärinen tahansa. Tarkastamalla senaatin ehdottamaa lipnua etäämpää (esim. Vaseniuksen kirjakaupan ikkunaan asetettuja lippuluonnoksia kadun toiselta puolen tai Esplanadin keskestä), voi jokainen saada vakuuden siitä, ettei sinivalkoista reunaa lainkaan voi erottaa, vaan samentaa se ainoastaan ristin keltasta vaikutusta. Olettaen että sekä keltanen että punanen väri kummassakin luonnoksessa on aivan sama, vaikuttaa risti senaatin lipussa vaaleammalta kuin täyskeltainen risti toisessa, riippuen suutä, että sitä punasta vastaan rajoittaa valkonen, siis vaaleampi kuin keltanen. Lähellä katsoen on sinivalkonen reuna silmää loukkaava. etäänpää se taasen tekee ristin värin määräämisen vaikeammaksi eikä niinollen ole miksikään hyödyksi, vaan tuottaa päinvastoin suoranaista vahinkoa. Kun edelleen otetaan huomioon, että mainitut havainnot voi tehdä puhtaita, haalistumattomia värejä tarkasteltaessa, joista saadaan edullisempi vaikutus kuin haalisluneista ja tahraisista, havaitaan helposti, kuinka mahdoton senaatin ehdotus on.
Verrattaessa toisiinsa molempia yllämainittuja ehdotuksia niitten yksinkertaisuuteen ja valmistamishelppouteen nähden, täytyy tässäkin tärkeässä suhteessa epäilemättä asettaa komitean ehdotus etusijaan, koskapa senaatin luonnosta vielä vahingossa vääriä mittasuhteita käyttämaölä voi helposti huonontaa.
Ainoa peruste mikä on voinut olla senaatin ehdotuksen pohjana, on toivomus saada mukaan sinivalkoiset värit, joita muutamat henkilöt edelleenkin tahtovat asettaa etusijalle. Tämä seikka olisi ollut niin esitettävä, ettei luonnos esiintyisi sellaisten perustelujen tukemana, mitkä eivät kestä ajallista arvoslelua. Luonnos on siis sovitteluehdotus, joka pohjautuu mieskohtaisiin makuvirtauksiin ja käytännössä olleisiin väriyhtymiin. Ne aivan uudet olosuhteett joihin me olemme joutuneet, vaativat kuitenkin luopumista katsantotavoista ja muodoista, jotka ovat menneinä aikoina olleet selitettävissä. Hallituksen ehdotuksen hyväksyminen olisi varsin valiteltavaa, sillä sen kaulia me avoimesti ja ikiajoiksi itsellemme ja koko maailmalle osottaisimine täydellistä yksimielisyyden puutetta sellaisena aikana ja sellaisessa kysymyksessä, jossa sen olisi tullut olla helposti saavutettavaa. Senaatin lippu ei sovi meille, koskapa se muistuttaa aikoja, jotka, kuten toivomme, eivät milloinkaan palaa, sensijaan että se viiltäisi eteenpäin uusiin pyrkimyksiin ja parempiin olosuhteisiin.
Koskapa puheenaoleva lippuehdotus voi antaa aihetta siihen, että sinivalkoiset värit jälleen otetaan puheeksi, lienee paikallaan antaa niistä kansallisväreinämme sekä niitä pääväreinään käyttävistä kauppalippuehdotuksista yleispiirteinen arvostelu. Ainoa syy mikä voidaan esittää sinivalkoisten värien hyväksi, on että osa kansaamme on muutamien vuosikymmenien kuluessa käyttänyt niitä mielikuvituksen luomissa lipuissa. Tämä ei voi yksinään oikeuttaa niitä saamaan sijaa maamme lipussa. Jos sinivalkoset värit olisivat vastakohtana muille maille jotakin Suomelle erikoisen tunnusomaista, voisi käsittää sen itsepäisyyden mitä muutamat niitten puoltajat osottavat. Mutta kaukana siitä; sinivalkoset värit ovat päävärejä Kreikan, Baierin sekä lisäksi Argentinan, Guatemalan, Honduraksen, Kuban, Nikaraguan, Salvadorin ja Uruguain lipuissa. Värit yksinään esiintyvät sitä vastoin ainoastaan Espanjan lipussa.
Siirtyessämme sitten niihin lippuehdotuksiin, joita on tehty käyttämällä sinivalkosia värejä pääväreinä, esimerkiksi valkonen risti sinisellä pohjalla, vaakuna lipun keskessä, tai leijonalippu pienennettynä yläkulmassa, havaitsemme, että keltanen väri esiintyy näissä luonnoksissa niin aliarvoisena, että valkosinipunaset värit muodostavat päävärit. Yksinomaan jo tämä tosiseikka on niin painava syy ei ainoastaan viimemainittua ehdotusta, vaan vieläpä kaikkia neliväriyhdistelmiä vastaan, että on suorastaan hämmästyttävää, että hallituksemme on voinut tehdä ehdotuksen, joka nojautuu sellaiseen väriyhdistelmään.
Tehdyistä punakeltasista lippuluonnoksista lienee syytä kosketella muualta, jota useampia kertoja on ehdotettu, nimittäin punanen risti keltasella pohjalla. Huolimatta siitä, että värit tässä ehdotuksessa esiintyvät väärässä järjestyksessä, saattaisi se kuitenkin olla harkitsemisen arvoinen, jos se olisi kauneussuhteissa edullisempi kuin oikea värijärjestely, nimittäin keltanen punasella. Mutta ettei asianlaita lainkaan ole niin, voi jokainen itse kokeilemalla havaita; vertailu Espanjan kauppa- ja sotalipun välillä on myös valaiseva, edellisellä on nimittäin keltanen, jälkimäisellä punanen pohjaväri.
Ylläolevan tutkielman tulokset osottavat selvästi, ettei mitään muuta ehdotusta edes jossain erikoisessa suhteessa voi asettaa komitean tekemän ehdotuksen tasalle. Siinä yhtyvät yksinkertaisuus ja arvokkuus, mikä onkin todellisen lipun ihanne, se nojautuu historialliselle pohjalle ja on kauneuden kannalla epäämättömästi muita parempi sekä on lisäksi, ruusuja lukuunottamatta, tullut verrattain yleiseen käytäntöön. Ainoa muistutus mitä sitä vastaan on voitu tendä on, että ruusut muka vaikeuttaisivat valmistusta, mutta koskapa melkein kaikki muut ehdotukset ovat tuntuvasti monimutkaisempia, täytyy tämäkin huomautus jättää sikseen.
Tanskan lippuun sekottamisen vaara on suuresti liioiteltu, etenkin jos otetaan käytäntöön komitean ehdottama voimakas keltanen väri. Jokaisen tulee näet pitää kunnia-asianaan, ettei hän käytä sellaisia lippuja, joitten luonnolliset värit ovat käyneet mahdottomiksi tuntea. Jos pidetään silmällä tätä, sekä että ruusut eivät ole lipulle erikoisesti olennaisia, vaan ainoastaan toisarvoinen motiivi, joka yksinomaan johtuu yllämainitusta syystä, voidaan niiden säilyttäminen vielä ottaa harkinnan alaiseksi. Puhtaasti kauneuskannaita katsoen eivät ne vaikuta häiritsevästi, vaan päinvastoin ja aikaansaavat vielä lisäksi sen, että ristin keltanen hohto yhä enemmän tulee näkyviin.
Selvittämällä itselleen ne näkökohdat, joitten tulee olla määrääviä tämän asian ratkaisussa, ehkäisee jokainen, joka kykenee asiaan vaikuttamaan, puolestaan tuloksen epäonnistumista. Pääpaino on aseteltava sille, että aikaansaadaan maallemme arvokas tunnusmerkki, joka, ollen ulkonäöltään moitteeton, samalla on niin yksinkertainen, ettei sen valmistamisen monimutkaisuus voi estää sen yleistä käytäntöä.
- Runar Eklund.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti