Wenäjän teollisuuselämästä.

Uusi Suometar 13, 17.1.1900

Seuraamme professori Schulze-Gävernitziä hänen siirtyessään kuwaamaan suurteollisuuden syntyä ja kaswamista Wenäjällä wuosisatamme toisella puoliskolla.

Hän ei yritäkään, muka luotettawien tilastollisten numerojen nojalla, puhumaan kaikista teollisuuden haaroista ja niiden tilasta waltakunnan eri osissa, waan walitsee sisäisen Wenäjän pumpuliteollisuuden tutkimuksensa pääaineeksi. Ehkä tekee hän sen osittain siitä syystä, että tutustuminen juuri tähän teollisuuteen Länsi- Euroopassakin oli ollut hänen mielitehtäwiään; mutta enimmin waikutti kuitenkin se tosiasia, että pumpulitehtaat, ja nimenomaan juuri Keski-Wenäjälle perustetut, wiime wuosikymmeninä owat taloudelliseen merkitykseensä nähden woittaneet kaikki muut teolliset yritykset keisarikunnassa. Niiden merkityksen arvaa jo siitä, että Moskowan kuwernementissa 85 prosenttia teollisuuden palveluksessa käytetystä työwäestöstä teki työtä tekstiili- eli kangasteollisuudessa ja niistä 70 prosenttia pumpulitehtaissa.

Siihen, että Moskowan seutu — itäinen osa Moskowan kuwernementtia ja koko Wladimirin kuwernementti — on kohonnut tahi ainakin on kohoamassa samaan merkitykseen Wenäjän teollisuudessa kuin Lancasshiren maakunnalla on ollut Englannissa, on yhtä paljon maakunnan luonnonlaatuun perustuwat kuin kansataloudellisetkin syynsä. Tuo seutu ei wielä ole mustan mullan wähatöisiä wiljawainioita, ja sen tähden wanhastaan tiheä asutus on pakottanut wäestön turwautumaan teolliseen työhön. Ja teollisuus saattoi suuremmassakin määrin menestyä, sillä waikka kylmä, karu metsäalue alkaakin wasta pohjoisemmassa, on metsää kuitenkin ollut riittäwästi. silloinkin kuin ei vielä naftaa tehtaissa polttoaineena käytetty. Wolga haarajokineen tekee yhdysliikkeen werrattomasti helpommaksi kuin useimmissa paikoin muualla Wenäjällä. Mutta wallankin rautatiet, joiden rakentamisen itämainen sota oli näyttänyt wälttämättömäksi, owat saattaneet puheena olewan seudun kulkuneuwoihin nähden edulliseen asemaan. Juuri waltakunnan wanhan pääkaupungin etu se useinkin ensi sijassa niiden suunnan määräsi. Ja elwyttäwästi on sekin waikuttanut, että waltakunnan tärkein markkinapaikka, Nishni-Nowgorod, sijaitsee tällä Keski-Wenäjän teollisuusalueella.

Moskowa, jonka wäestö nykyään on yli 900,000, oli jo ennen paloaankin w. 1812 suurkaupunki. Asukasluku nousi 250 tuhanteen. Mutta elämä ja toimeentulon lähteet oliwat aiwan toisia kuin samaan aikaan Pariisissa ja Lontoossa. Kaupungin 8,400 talosta oli 6,300 aatelisten omistamia. Näissä taloissa eli suunnattomia laumoja epäwapaata palweluswäkeä, jonka ylläpito muka ei mitään maksanut, se kun tapahtui herran maakartanoista tuoduilla, sikäläisten epäwapaitten työllä saaduilla rawintoaineilla. Kun orjat v. 1861 wapautettiin, eiwät kaupungeissa asuwat saaneet maata, ja koska heidän nyt oli itse hankkiminen elatuksensa, oli tehtaitten käytettäwä työwoima juuri Moskowassa suuremmassa määrin kuin muualla missään koko Wenäjällä walmis.

Nishni-Nowgorod on ollut teollisuudelle hyödyksi kuuluisien markkinainsa kautta, joita joka wuosi kestää pari kuukautta. Näillä markkinoillahan wanhastaan Aasian ja Euroopan tawarat waihdettiin toisiinsa. Sitä tietä Kiinan tee aina wiime wuosikymmeniin asti on lewinnyt halki Wenäjän. Ja sieltä ne wenäläiset tawarat wietiin, joilla äärimmäisen idän tuotteet korwattiin. Nishnissä jo entisaikoina kiertelewät talonpoikaiskauppiaat saiwat tawaransa tukkukauppiailta, siellä juuri tukkukauppa wallankin rehoitti, wielä sittenkin kuin sisäinen kauppa ja kiinteä maakauppias useimmissa paikoin oli astunut kiertelewän sijaan. Pumpuliteollisuudellekin tarjosiwat siis Nishnin markkinat oiwallisen tilaisuuden tehdä tuotteensa tutuiksi ja lähettää ne jokaiseen ilmansuuntaan. Tämä tapahtuikin semmoisessa laajuudessa, että pumpulilangat ja kankaat monta wuosikymmentä owat olleet markkinain tärkeimpänä kauppatawarana, jonka menekistä muu kauppa ensi sijassa riippuu. 1880-luwulta alkaen on kuitenkin muutos nähtäwissä. Pumpulitawarain kauppa eurooppalaisessa Wenäjässä ei enää tarwitse wuosimarkkinoita. Ainoastaan kaupassa aasialaisten kanssa on Nishnin markkinoilla wielä wuosisadan lopussakin pumpuliteollisuuden alalla wallitseva asema.

Semmoiset owat ne paikkakunnalliset olot, joiden keskellä Sisä-Wenäjän pumpuliteollisuus on kohonnut nykyiseen merkitykseensä. Mutta tämän kohoamisen ymmärtämiseen on muistaminen, että suurteollisuus on Wenäjällä syntynyt ja woimistunut ankarimman suojelusjärjestelmän turvissa. Elleiwät korkeat tullimaksut olisi olleet woittamattomasti esteenä, olisivat Englannin huokeahintaiset pumpulituotteet heti kulkulaitosten parantuessa tulwaamalla tulwanneet Wenäjälle ja siellä tukehuttaneet kotimaisen pumpuliteollisuuden ensimmäiseen ituunsa.

Tämä teollisuus ei Keski-Wenäjällä enemmän kuin muissakaan waltakunnanosissa, polveudu waltion omistamista tahi sen suojassa syntyneistä tehtaista, jotka jälkimäiset häwisivät melkein sukupuuttoon heti kuin orjien wapautus riisti niiltä entisen työwoiman. Sitä wastoin epäwapaitten alustalaisten perustamat ja omana liikkeenään hoitamat teolliset laitokset oliwat uuden kehitysjakson ahjona. Tämä asianlaita on nähtäwissä wallankin Wladimirin kuwermentissa.

Siellä talonpojat jo wiime wuosisadalla oliwat willakankaitten ohessa kutoneet paljon palttinata. Sen wärjäämistä warten perustiwat he wärjäyslaitoksia, joissa työtapa aikaisemmin kuin kangasteollisuuden muissa haaroissa tuntuwasti parantui. Niinpä niissä jo 1830-luwulla ruwettiin käyttämään mekaanisia koneita, aikaan jolloin koneet Wladimirin kutomatehtaissa oliwat kokonaan tuntemattomia. Ja muutenkin juuri wärjäyslaitosten haltijat käwiwät edistyksen etupäässä. Heidän kauttansa sai Wladimirin kangasteollisuus suuremmoisemman, kapitalistisen luonteen. Kehrääjät ja kutojat joutuiwat yhä enemmän wärjäyslaitosten palkkalaisiksi tai rupesiwat tekemään työtä niiden tilauksesta; suurwärjärit hankkiwat raaka-aineet ja toimittiwat walmilt tuotteet laajemmllle markkinoille. Ja hepä myöskin, ensi sijassa wärjäystä helpottaakseen, muuttiwat walmistukjen siten, että pumpulilankaa ruvettiin käyttämään kuteina, waikka loimet wielä jäiwätkin pellawaisiksi. Siitä oli wain askel warsinaiseen pumpuliteollisuuteen.

Mutta jota enemmän pumpuli pääsi Wladimirin tehtaissa käytäntöön, sitä enemmän wärjärien walta luisti wieraisiin käsiin. Pumpuli oli 1700-luwulla tuotu Wenäjälle enimmiten Aasiasta, mutta 19:nnen wuosisadan alusta Englannin kautta tuotu amerikkalainen pumpuli wei aasialaisesta kokonaan woiton. Nyt oli kauppiaan ja kokeneenkin kauppiaan wälitys tarpeen, sillä harwoinhan Wladimirin talonpoikainen tehtailija osasi muuta kieltä kuin wenättä ja wielä harwemmin hän kaupasta tiesi muuta kuin mitä kotikylässään tahi Nishnin markkinoilla oli oppinut. Luottoa hänellä, tuntemattoman, puoleksi aasialaisen Sisä-Wenäjän liikemiehellä, Liwerpoolissa ja muissa ostopaikoissa tietysti ei woinut olla ollenkaan. Ja wähän oli sitä noihin aikoihin Moskowan umpiwenäläisellä kauppiasluokallakaan. Wäkisinkin ulkomaalainen siinä pääsi wälimieheksi ja saawutti semmoisesta poikkeusasemasta koituwan waikutuswallan.

Tiedetään, miten jo Pietari Suuren aikana ja jo ennenkin Moskowassa oli länsi-eurooppalainen siirtokunta, enimmäkseen saksalaisia, johon sitten 18:nnella ja 19:nnellä wuosisadalla yhä tuli uusia aineksia. Kauppa, oudoissa oloissa kyllä waarallinen, mutta jos onnistui, suunnattomia rikkauksia lupaawa kauppa, warsiniin oli heidän ammattinaan. Ja sen merkityksen tulokkaat tällä alalla saiwat, että Gäwernitzin mukaan Saksa wielä nykyäänkin on Moskowan pörssissä waltakielenä. He oliwat usein yhtä kotonaan Englannissa kuin Saksassa. Idässä oliwat he lännen, lännessä idän edustajia. Oli niinmuodoin luonnollista, etta pumpulin tuonti Wenäjälle joutui miltei yksinomaan heidän käsiinsä. Siitä alkaen oli kangasteollisuuden kehitys ensi sijassa heidän tarmostaan ja heidän älystään riippuwa. Ilman heidän järkewätä myötäwaikutustaan kaikki jäi entiseen, kehittymättömään tilaansa, heidän tukemanaan Keski-Wenäjän pumpuliteollisuus saattoi nousta ja onkin noussut ääretöntä waltakuntaa hallitsewaksi suurteollisuudeksi.

On wallankin yksi mies, jonka elämäntyö erottamattomasti liittyy puheenaolewaan jaksoon Wenäjän teollisuuden historiassa ja joka suuremmoisella toiminnallaan — josta ei kuitenkaan esim. Brockhausin konwersatsiooni-sanakirjassa eikä muissa tawallisissa esityksissä mitään mainita — on määrännyt satojen tuhansien kohtalon uudessa isänmaassaan.

Ludvig Knoop. joka kuoli w. 1894 wenäliseksi parooniksi korotettuna, oli syntynyt w. 1821 Saksassa, Bremenissä. Palweltuaan ensin kauppaoppilaana kotikaupungissaan, wietti hän wuoden Manchesterissa, perehtyen siellä pumpulitawarain walmistukseen ja kauppaan ja siirtyi sitten w. 1839, siis wielä peräti nuorella ijällä, erään englantilaisen kauppahuoneen edustajana Moskowaan. Täällä hän pian kotiutui ja saawutti itsenäisen, sitten wuosien wieriessä suorastaan waltawan aseman. On wäitetty, että hänen oli tästä menestyksestä kiittäminen hywää watsaansa, ja kyllähän sulatusneuwoja sen ajan moskowalaisessa kauppaelämässä kysyttiinkin, sampanja kun walui wirtana eikä suinkaan ruokiakaan säästetty. Olkoon, mutta — niinkuin prosessori Gäwernitz huomauttaa - kyllä pääkin oli hywä. Nuorella saksalaisella oli liikemieheksi syntyneen neron teräwä silmä huomaamaan, mihin kukin kelpasi ja mihin asti toiseen käwi luottaminen. Hän oiwalsi. mitä äärettömiä mahdollisuuksia Wenäjä tarjosi teollisuudelle, ja hän ymmärsi myöskin, mitä tietä oli kulkeminen. Alku laskettiin, kun muuan Morosow-suwun jäseniä 1840-luwulla uskoi Knoupin toimeksi perustaa hänelle Moskowan läheisyyteen ja asettaa täyteen liikekuntoon suuren pumpulitehtaan englantilaiseen malliin. Asia kohtasi lukemattomia waikeuksia, mutta tawattomalla jäntewyydellä Kuoop, Englanlannissa eläwän weljensä auttamana, pääsi perille. Koneet tuliwat kun tuliwatkin, niitä seurasi englantilaiset insinöörit ja työnjohtajat, ja ennen pitkää tehdas oli käynnissä. Taloudellinen tulos oli Knoopille itselleen niin kuin Morosoweillekin mainio. Tätä ensimmäistä tehdasta länsi-eurooppalaiseen malliin seurasi pian toinen, sitten kolmas ja wallankin Aleksander II:sen noustua waltaistuimelle eneniwät Knoopin wälityksellä perustetut kehruulaitokset ja kutomot nopeaan. Knoopin kuollessa luettiin niitä koko joukon toista sataa. Wenäjällä käwikin sananparreksi: "Ei kirkkoa ilman paappia, ei tehdasta ilman Knooppia".

Eikä toimeliaan ulkomaalaisen merkitys tys rajoitu tähän tehtaitten perustamiseen. Enimmiten oli hänen kätensä mukana wielä silloinkin kuin laitos jo aikoja sitten oli käynnissä. Monasti oli hän yrityksessä osakkaana ja jonkun luottamusmiehensä kautta yhtiön hallituksessakin waikuttamassa. Kutomatehtaisiin toimitti hän — muut kykeniwät harwoin tekemään sen yhtä huokeaan - länsimailta pumpulilangat, niin kauan kuin ei näitä wielä paljon Wenäjällä kudottu; sittemmin toimitti hän kehruulaitoksiin pumpulin. Kun hallitus korkeilla tuontitulleilla waikeutti amerikkalaisen pumpulintuonnin, oli Knoop niitä, jotka Wenäjän transkaspisissa alueissa hankkiwat itselleen suuria pumpuliwiljelyksiä. Sen ohessa toimi hän tehtailijain pankkiirina, joka oli sitä tärkeämpää kuin wekselien diskonttaus noihin aikoihin oli ja wielä nytkin on Wenäjällä kowin kallista. Luottaen hänen taattuun kykyynsä ja olojen tuntemiseensa, englantilaiset antoiwat hänelle koneet ja pumpulin welaksi, joka teki hänelle mahdolliseksi myöntää tawattoman laajaa krediittiä wenäläisille liikeystävilleen.

Jo nämä asianhaarat riittävät pääasiassa selittämään. mistä se waltava waikutus lähti, jota parooni Knoop Wenäjän pumpuliteollisuudessa harjoitti ja joka muun muassa ilmeni siinä, että pumpulilankojen hinta Moskowan pörssissä miltei yksinomaan riippui hänen määräyksestään. Vaan olipa tällä wallanasemalla aivan erityinenkin perustuksensa. Knoop ei ollut rajoittanut toimintaansa Sisä-Wenäjän teollisuuteen; jo w. 1857 hän oli Kränholmissa, lähellä Narwaa Inkerinmaalla, ostanut mahtawan kosken ja rakentanut sinne pumpulitehtaan, joka wähitellen laajeni suurimmaksi koko Wenäjällä. Täällä lähellä meren rannikkoa, jonne ulkomaisten koneitten tuonti ei käy niin kalliiksi kuin Moskowaan, ja wäestön keskuudessa, joka englantilaisen tirehtöörin vakuutuksen mukaan suorittaa tehtävänsä älykkäämmin kuin Keski-Wenäjän työmies, kehitti Knoop laitoksensa sellaiseen etewyyteen, että professori Gäwernitz myöntää sen kaikin puolin olevan Saksan etewimpien pumpulitehtaitten tasalla. Saawutettu tuotemäärä on työmiestä kohti paljo suurempi kuin Moskowassa ja wieläkin suurempi kuin Wladimirissa. Tuotanto on Kronholmissa huokeampaa, ja osittain tästäkin syystä Knoop kuolemaansa saakka säilytti waltasijansa Wenäjän pumpuliteollisuudessa.

Mutta kehitys ei ollut tuohon päättywä, Wiimeiset wuodet owat jo näyttäneet, että Knoopm jälkeläisten on mahdoton ylläpitää toiminimen entistä waikutusta. Syy ei ole kywyttömyys, waan wähitellen muuttuneet ja yhä muuttuwat olot. Moskovan tehtailijasuwut, Morosowit. Kljudowit, Maljutinit y, m., jotka Knoop kohotti suhteellisesti wähäpätöisestä asemasta maailman suurtehtailijain riwiin, ovat jo woittaneet tahi woittavat paraikaa itsenäisyytensä. Eiwät enää tarwitse syrjäisen tarjoamia kainalosauwoja. Puhtaasti wenäläiset toiminimet alkawat nekin olla tuttuja länsimailla, joiden kauppakonttoreissa ja tehtaissa niiden nuoremmat jäsenet usein wiettävät wuosikausia. Englantilainen niinkuin amerikkalainenkin uskoo niille jo welaksi ja tehtailijat rupeawat sen tähden yhä enemmän ottamaan koneitten ja pumpulin tuonnin omiin käsiinsä. Kauppias jää siinä syrjään. Nuorempien Knoopien taloudellinen merkitys, joka kyllä sekin edelleen on erittäin suuri, perustunee ensi sijassa laajaan pankkiiritoimeen, jolla he tuntuwasti helpottawat teollisuuden ja wallankin kangasteollisuuden harjoittamista.

Näin on siis wanhassa tsaarien kaupungissa ja laajassa maakunnassa sen ympärillä, osittain epäwapaitten hoitamien liikkeitten jatkona, pumpuliteollisuus kasvanut suurteollisuudeksi kaikkein huomattawinta laatua. Tosin se ei länsimailla kykene kilpailuun, ja Puolassa, samoin kuin Itämeren maakunnissa on oma, elinvoimainen pumpuliteollisuutensa.
Mutta sisäinen ja itäinen Wenäjä, ja sitten vielä kauempana aasialaiset alusmaat, tarjoawat Moskowan ja Wladimirin pumpulitehtaille werrattomat markkinat. Jokainen peninkulma lisää, jonka weturi pääsee eteenpäin Aasian aroilla, ja jokainen puuta viljaa, joka enentää Wenäjän wientiä ja wenäläisen talonpojan ostokykyä, kohottaa näiden markkinain merkitystä.

Slawofiilit ovat uneksineet, ettei muka rahawaltaa Wenäjällä koskaan synny. Wastaukseksi professori Gäwernitz wiittaa teollisuuden nostattamiin raharuhtinaisiin. Wi milloinkaan hän yhtä eläwästi kun juuri Moskowan katuja astuessaan tuntenut olewansa paikkakunnalla, jossa nykyajan kapitalismi, pääoma seurauksineen, kaswamistaan kaswaa.

Luomme wielä lopuksi katsahduksen työväenoloihin Wenäjän kangasteollisuudessa.