Tampereen Uutiset 113, 15.6.1901
[---]
Ainoastaan kirkonkylissä ja muilla tiheimmin asutuilla seuduilla maalla näkee laudoitettuja eli n.s. wuorattuja sekä wähän paremmin maalattuja rakennuksia, jota wastoin syrjäkylissä tawallisesti rakennukset owat maalaamattomia, kun ei lukuun oteta warakkaampia asumuksia, herraskartanoita ja sen semmoisia. Valitetaan, ettei köyhän maanmiehen kannata hankkia kalliita maaliaineita, kun maanwiljelys ei muutenkaan työwäestön kalleuden takia pyri oikein leiwille lyömään. Siinä kyllä on paljon perääkin, mutta jos toisekseen otettaisiin huomioon, miten pian puu mätänee ja lahoo tuwan seinällä, kun kylkeä toisinaan sade liuottaa ja tuuli syö, toisen wuoron taasen päiwä paahtaa, ja kuinka kauwemman aikaa tällaista ilmain waikutusta puu woi wastustaa kun se siwellään jollakin mätää karkoittawalla aineella, niin ei itse asiassa maalaus tule kalliimmaksi kuin uuden tuwan rakentaminen. Sitä paitsi on nykyaikana saatawana jo hywintin huokeita wäri- ja muita puun lahoomista estäwiä aineita, kaitellaisia karboolineumeja — wai mitä ne lie nimeltään, joita käyttäen puusta tehtyjen niin hywin asuinkuin ulkohuoneitten lahoomista ennenaikojaan woitaisiin suuresti estää. Siihen nähden ja kun rakennushirsien saanti wuosi wuodella alkaa monin paikoin käydä niukemmaksi, olisi maaseuduillakin ruwettama yleisemmin pitämään huolta rakennusten ulkonaisesta maalauksesta. Kehitettäisiinhän siten myöskin siisteyden ja kauneuden aistia tawallaan. Eräässä lehdessä näin tuonnottain jonkunlaisen "reseptin" huokeahintaisen maaliaineen walmistamiseksi sanottua tarkoitusta warten. Missä määrin se huokea maali, jonka walmistamiseen mainitussa reseptissä neuwoja annetaan, on tarkoitustaan wastaawa sekä somistaa seinää, siitä en lähde takuuseen, waan sopisihan koetteeksi tällä maalilla siivellä joku laudan pätkä ja sitten, jos maali näkyisi soweliaaksi, ottaa se täytäntöön. Resepti oli näin kuuluwa:
Sawimaalin resepti.
Luulisimme uskaltawamme wäittää, ettei meidän maassamme ole niin köyhää mökkiä, jota ei jaksaisi kustantaa rakennustensa ulkoseiniin tätä sawimaalia. Aineksiksi kun tarwitaan ruisjauhoja, wettä, sawea ja hiukan punamultaa. Mitä itse maalin kunnollisuuteen tulee, on se siksi koeteltua, että kun se waan hywin ia huolella walmistetaan, se on warsin kestäwää sekä wäriltään woi helposti eksyttää loitompaa katsoen luulemaan öljymaaliksi. Walmistaminen on seuraawa:
Muuripata pannaan wettä täyteen. Kun wesi alkaa kiehua, pannaan pataan ruisjauhoja, jotta tulee notkea welli. Sitte puhdasta valkeata sawea siksi, että keitos käy tawallisen sakeaksi maaliksi. Wielä sekotetaan joukkoon joku määrä punamultaa, 10 à 20 kiloa tawallista asuinrakennusta kohti, jotta maali saa kauniin ruusunpunaisen wärin. Keitos keitetään kypsäksi ja wettä lisälään, jos se alkaa liiaksi sakoa. Sawea on ahkerasti hämmennettäwä suurella puulastalla, kunnes se on täydellisesti weteen lionnut. — Sitte se on walmis seinään siweltäwäksi, kernaimmin poutasäällä.
Pensselit walmistetaan joko niinisäkeistä tahi manilaköydestä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti