Helsingin Sanomat 186, 14.8.1906
(Omalta kirjeenwaihtajalta.)
Yleisen maanwiljelysnäyttelymme yhteyteen on, kuten tunnettua, järjestetty tällä terralla myöskin yleinen käsiteollisuusnäyttely, joka omana osastonaan on mitä arwokkain lisä niille nähtäwyyksille, joita kansa niin lukuisana on Kuopioon katsomaan saapunut. Jo matkan päästä woipi helposti huomata, mikä suunnaton työ ja mitkä warat käsityönäyttelyn järjestäminenkin on wienyt. On tasotettu maata, tehty uutta tietä, rakennettu katoksia ja majoja jos minkälaisia ja kaikkiin asetettu melkein lukemattomat näyttelyesineet tawalla, josta täytyy antaa toimimiehille korkeimmat kiitokset.
Näyttelypaikalle johtaa kaunis kunniaportti, josta jonkun matkan kulettuaan saapuu itse sisäänkäytäwälle, jonka yläpuolella liehuu kaksi waltawaa punasta lippua Suomen waakuna keskuksessa. Rakennustyö on tehty arkkitehti Armas Lindgrenin piirustusten mukaan ja sulautuu koko rakennusryhmä eheäksi, miellyttäwäksi kokonaisuudeksi.
Sisäänkäytämästä oikealle on asetettu kaaren muodossa kulkemaan wajasarjaan suuret määrät erilaisia miesten töitä: huonekaluja, työkaluja, ajopelejä y. m. miltei loppumattomiin. Matkaa jatkaen joutuu mahtawan naisten töiden kokoelman keskelle. Fredrika Wetterhoffin tunnettu koulu Hämeenlinnasta on tämän waltawan ryhmän lähettänyt. Jo tähän asti päästyä waltaa katselijan ehdoton ihastus. Huomaa, kuinka suuresti meillä on sekä menettelytapa että maku wiime aikoina kehittynyt tällä alalla. Lähimpänä naapurina seuraa sitten niinikään Hämeessä toimiwa, ijältään nuori Eriika Mattilan kutomakoulu. Kokoelmalla on maalaisleima wahwoine, hyödyllisine kudoksineen, joista suuri osa myytäwänä. Jo tässä mainituista kouluista tulee wakuutetuksi siitä, että niin hywin opettajattariksi aikowille kuin myöskin kotioloja warten opiskelewille on nykyisin hywiä kouluja olemassa. Edelleen kulettaessa joudutaan osastoon, joka antaa warsin walaisewan käsityksen siitä laitoksesta ja sen menettelytawoista, jossa meidän pätewimmät miesten käsityönopettajat koulutetaan. Mäkisen hywässä maineessa olewa ammattitoulu Sortawalasta on tämä näytteillepanija. Kokoelma sisältää: a) koulun metoodia esittäwän piirustus- ja wihkokokoelman, b) puuseppien perussarjan, c) rautaseppien perussarjan, d) oppilaiden tekemän ruokasalin kaluston sekä e) eri paikassa olewat oppilasten walmistamat mainiot trillat. Kokonaisuudessaan on tämä kokoelma warsin mieltä kiinnittäwä ja opettawainen warsinkin sille, joka osaa metoodilliselle opetukselle tässäkin aineessa arwoa panna.
Omassa katoksessaan owat saaneet sijansa aistiwiallisten ja raajarikkoisten koulujen näyttelyt. On erityinen ilo nähdä, kuinka noita kowaosaisiakin maassamme jo suurella taidolla opetetaan. Työt owat järjestään erinomaisesti tehtyjä ja on helppo aawistaa, mitenkä suuren lisän tällaisten töiden aikaansaaminen woipi noiden poloisten niukkaan elämäniloon tuottaa. Warsinkin muutamat huonekalustot ja yksityiset huonekalut kuten kirjotuspöydät y. m. owat tässä osastossa hämmästyttäwän hywin tehtyjä. Mainiosti owatkin tällaiset työt menneet kaupaksi. Jywäskylän kuuromykkäkoulussa walmistettu 500 markan arwoinen salinkalusto on ehkä suurimmassa määrässä huomiota herättänyt ja meni se kaupaksi jo näyttelyn alussa. Raajarikkoisten osastossa herättää erityistä mielenkiintoa se seikka, että on näyttelypawiljonkiin tuotu myöskin työskentelewiä raajarikkoisia. Suurella kummastuksella seuraa yleisö eräänkin poikasen sorwaamista, jolla on toista kättä wain kyynärpäähän saakka ja toista kyllä koko pituus, mutta sormia wain kaksi lyhyttä tynkkää. Myöskin on yleisö tilaisuudessa näkemään, kuinka aiwan toiskätinen mies höylää ja walmistelee siroja esineitä. Raajarikkoisia tyttöjä nähdään myöskin ompelutöissä.
Kansakoulujen työt omat sitten kahdessa ryhmässä, erikseen kaupunkilais- ja maalaiskoulut, kummatkaan eiwät erittäin runsaslukuiset, mutta sen sijaan owat työt hywin tehtyjä. Ihmisjoukon mukana kulkiessa joutuu sitten werrattain wähäiseen wajaan, johon on järjestetty näytteitä seminaariemme käsityönopetuksesta. Tietysti työt omat hywiä ja warman suunnitelman mukaan tehtyjä. Toisessa päässä wajaa on wähäinen Hämeestä kerätty museo. Keskellä pihamaata on soittolawan ympärillä suuri joukko sawolaisweneitä näytteillä.
Erityisessä rakennuksessa, joka on kentällä ollut entuudestaan, owat arwokkaasti edustettuina Helsingin käsityökoulu ja Haminassa toimiwa Viipurin läänin länt. maanwiljelysseuran ylläpitämä kutoma- ja ompelukoulu. Helsingin koulu on entuudestaan koko maassa tunnettu ja on siinä hywien johtowoimien selwät jäljet. Haminan koulu on tawallaan asettunut rohkeaan kilpailuun, se kun on asetettu kahden kesken pääkaupunkilaistowerinsa kanssa eri rakennukseen, kun sen sijaan muut samantapaiset koulut omat enimmäkseen maneesissa yksityisten näytteillepanijain yhteydessä. Hywin Haminan koulu waatiwasta asemastaan huolimatta selwiää ja se hywä maine, joka koululla on omalla paikkakunnallaan ollut, lewiää näyttelyn kautta paljon laajemmalle.
Ennenkuin tästä rakennuksesta pääsemme pois, houkuttelee meitä luokseen rakennuksen toisen sisäänkäytäwän yläpuolella olewa kirjotus. Siinä ilmotetaan Käsityönystäwien wärjäyslaitoksen toimiwan huoneessa. Joka päimä porisewat täällä padat, joissa kaswiaineilla willalankoja wärjätään mitä kauneimmiksi ja lujawärisimmiksi. Myöskin on näytteillä walmiiksi kuiwatut wärjätyt langat sekä ne yksinkertaiset ainekset, joilla wärjäys on suoritettu. Siinä on nokkoset, kiwisammaleet, kuusenkäwyt, koiranputket y. m. s. helposti saatawat ainekset. Tarkkaawaisina näyttäwät maalaistyttösetkin wärjäystä seuraawan. Näyttelyn loputtua on aikomus panna toimeen wärjäyskursseja maaseudulla Sawossa. Luulisipa warmasti näihin hyödyllisiin oppijaksoihin maalaisnaisten joukolla rientäwän.
On sitten jälellä tuo suuri entinen sotilasmaneesi, joka sisältää mahdottomat määrät katsottawaa. Siitä ensi kirjeessä.
Näyttelyssä käwi wiitenä ensimäisenä päiwänä n. 20,000 ihmistä. Näyttely olisi alkuperäisen päätöksen mukaan auki enää sunnuntai-iltaan saakka, mutta tulee aika pidennettäwäksi ainakin muutamalla päiwällä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti