Uusi Suometar 92, 7.8.1871
(Uuden Suomettaren kirjewaihtajalta).
Heinäk. 28 p:nä 1871.
Että se liike, jonka tuote Parisin "kunta" oli, ei suinkaan ole lannistunut "kunnan" kukistamisen kautta, on tunnettu asia. Itse Parisissa on "Internationale'ien" liittokunta rohjennut taas nostaa päänsä pystyyn saarnatatsensa sotaa ja »vihaa kaikkea järjestystä wastaan. Voitollisessa Saksassa sama liike on sodan lakattua herännyt waan wilkkaampaan wirkeyteen. Heidän ensimäinen waatimuksensa on tuo rikkauksien jakaminen köyhillekin ja sen kautta, kuten luulewat, kaiken köyhyyden poistaminen. Sitä, kuten muitakin waatimuksiansa, aikowat he saada myönnytetyksi rauhallisesti, jos rikkaat hywällä siihen suostuwat, mutta tulella ja miekalla, jos heitä wastustellaan. Heidän rauhallisia keinojansa owat nuo "striket" taikka työn lakkauttamiset, joilla he tahtowat pakoittaa tehtaitten isäntiä ja muita työnantajia antamaan korkeampaa työpalkkaa ja lyhentämään työtunteja. Ennen tehtiin "strikejä" pääasiallisesti waan Englannissa, mutta nyt melkein ympäri koko Europan. Semmoisia on etenkin Preussissa pantu useampia toimeen, jonka wuoksi työt siellä owat pysähtyneet kun työmiehet eiwät enään entisillä ehdoilla tule toimiinsa. Täällä Tukholmassa tekiwät muurarit muutama kuukausi sitten myös "striken" waatien parempaa päiwäpalkkaa. Sen he saiwatkin 3 päiwän perästä, sillä työn-antajat oliwat ottaneet rakennukset urakalla määrä-ajassa walmistaakseen eiwätkä siis woineet wiiwyttää niiden walmistumista. Nyt on täällä par'aikaa maalarien "strike". Lähes 300 maalarin kisälliä ja oppilasta päättilvät muutamia päiwiä sitten keskeyttää kaiken työnsä, jahka saisiwat työpalkan nousemaan 25 äyriin (noin 37 penniä) tunnilta ja siis päiwältä 3 m. 70 p. ja tawallisimmasti 4 m. 44 p., joka eroitus tietysti riippuu työtuntien määrästä. Siis nyt kaikki pensselit lewähtäwät, uudet kartanot omat jääneet puoleksi maalaamattomaksi ja joutilaita työmiehiä kulkee ympäri katuja ja toreja, useimmiten juowuksissa. Ne jotka eiwät tahdo suostua tuohon kapinaan, ne pakoitetaan. Niin oli hra Dawidson'illa - Tukholman mainio rawintolan isäntä - Hasselback'issa seitsemän maalaria työssä, jotka tahtoiwat ansaita tawallisen päiwäpalkkansa. Ammattikumppalit lähetti heille käskyn keskeyttää työnsä, mutta nämä wiwät suostuneet siihen. He pelkäsiwät kuitenkin kostoa ja sen wuoksi he tekiwät työtänsä lukon takaua. Mutta eipä aikaakaan. Suuri joukko, 60 miestä, tulee heitä hakemaan. Kun eiwät päässeet hywällä heidän kimppuunsa, niin murtiwat owen ja kantoiwat wastahakoiset pois. Polisia tuli kymmenkunta saapuwille, mutta suurelle miesjoukolle eiwät he woineet mitään. Epäilemättä sai kannettuin maalarein selkänahka myöhemmin maksaa palkan enemmistölle tuosta wastamielisestä kantamisesta. Tuommoiset owat tuon sosialistallisen liikkeen muka rauhalliset wälikappaleet päästäkseen tarkoitustensa perille! Tosin ei woi wäittää että nämä työn lakkauttamiset owat luettawat tuon suuren "Internationale"-yhtiön wälittömästi waikuttamaksi, mutta epäilemättä se on kuitenkin ihan saman liikkeen hengen waikuttama.
[---]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti