Kotitaide 8, 1909
Sinistäminen.
Kaunein sininen väri saadaan raudalle ja teräkselle kuumentamalla. Kuumennettaissa muodostuu sen pinnalle hapettuma, joka kuumuuden lisääntyessä tummenee vaihtuen vähitellen vaaleankeltaisesta punakeltaiseen, purppurapunaiseen, violettiin, heleän- ja tummansiniseen ja mustansiniseen. Pieniä esineitä kuumennetaan väkiviina-liekissä, jos kuumennetaan liian kauan, saadaan helakanharmaa väri.
Kuta hitaammin tällaiset myöstymisvärit syntyvät, sitä kauniimpia ja kestävämpiä niistä tulee; on myös huomattava, että tasaisen värin saamiseksi tulee teräslevyn olla hyvin kirkastettu ja rasvaton. Väri tulee tasaisemmaksi, jos teräs-kappale pannaan sysitulelle rautalevyllä, joka on peitetty seulotulla tuhka- tai kuivalla hiekkakerroksella. Kemiallisin keinoin sinistetään rauta ja teräs kylvyssä, joka valmistetaan seuraavia liuoksia seottamalla:
a) 140 gr alarikkihappoista natronia liuotetaan 1 litraan vettä;
b) 35 gr etikkahappoista lyijyoksiidia 1 litrassa vettä.
Nämä kaksi liuosta seotetaan keskenään ja seos kuumennetaan 80—100°C. kuumaksi, jolloin esineet sinne upotetaan. Kun esineet ovat sinistyneet, nostetaan pois kylvystä ja annetaan kuivua.
Mustaksi värjääminen.
Rikki liukenee tärpättiöljyyn. Jos vesikylvyssä keitetään
1 osa rikkiä
10 osan tärpättiöljyä kera,
saadaan ruskeaa, pahalta haisevaa öljyä, jolla sitten mustattava esine mahdollisimman ohuesti sivellään. Jos sitten esinettä kuumennetaan rautalevyllä, yhtyy rikki kemiallisesti metalliin värjäten sen mustaksi.
Tärpättiöljyllä on toinenkin merkillinen ominaisuus. Jos nimittäin tärpättiöljyyn tipottain pannaan rikkihappoa, erottautuu tumma, sitkeä massa, jolla voidaan rautaa värjätä mustaksi samoinkuin ylempänä mainitulla tavalla saadulla "rikkiöljyllä". Tällöin on meneteltävä seuraavasti: Tarpeelliseen määrään tärpättiöljyä tiputetaan väkevöittyä rikkihappoa, öljyä samalla hämmentäen, kunnes pohjalle on muodostunut siirappimaista sakkaa niin paljon, ettei se enää lisäänny, vaikka happoa yhä tiputetaan. Tämän jälkeen kaadetaan valmisteen päälle vettä ja hämmennetään kiivaasti. Tällä tavalla pestään aina uutta vettä vaihtaen siksi kunnes pesuvesi ei enää värjää sinistä lakmus-paperia punaiseksi, jolloin siis vapaa happo on poistettu. Kaatamalla siivilän läpi saadaan sakka eroitetuksi, jolloin se on käyttövalmis.
Mustaksi värjättävä rauta sivellään tällä ja poltetaan. Jos saostuma on niin paksua, että sitä on vaikea tasaisesti sivellä, on siihen seotettava hieman tärpättiöljyä. Kuumentamisen jälkeen hierotaan pintaa pellavaöljyyn kastetulla villalapulla kunnes pinta on kiiltävän musta. Väri on sangen kestävä, koska se on kemiallisesti eikä vaan mekaanisesti rautaan yhtynyt. Näin ollen ei värikerros myöskään voi lohkeilla irti.
Rikkiöljyn asemasta voi myös käyttää rikki-palsamia (Balsam sulf. terebinth.), jota valmistetaan rikkiä ja pellavaöljyä keittämällä. Tällä sivellään esineet ja kuumennetaan uunissa.
Polttamalla voidaan takorauta värjätä mustaksi kuumentamalla sitä ensin sysitulella ja sitten pellavaöljyyn pistämällä sekä lopuksi ahjossa kuumentamalla siksi kunnes öljy on palanut. Teräkselle voi käyttää samaa menettelyä; teräs on vaan ensin jousikovaksi karaistava ja sitten pellavaöljyyn kastettuna kuumennettava ja liekin sammuttua uudelleen kastettava ja kuumennettava.
Ruskeaksi värjääminen (bronsseeraus).
Bronssin värin saa rauta kun se pistetään sulaan rikkiin, johon on sekoitettu lampun nokea. Raudan pintakerros muuttuu tällöin rikkiraudaksi tullen hapettuneen bronssin näköiseksi. Menettelyä uusimalla saadaan peitekerros tummemmaksi.
Seuraava menettely soveltuu myös hyvin brons-seeraukseen. Yhtä suuret määrät väkevöittyä suolahappoa ja salpietarihappoa seotetaan ja seosta kuumennetaan. Tästä nousevaan höyryyn pannaan kirkkaat ja hyvin puhdistetut esineet 2—5 minuutiksi. Värjättäviin pintoihin kajoamatta siirretään esineet sitten 300—350° C kuumuuteen, jossa ne saavat olla siksi kunnes bronssiväri esiintyy. Kun esineet ovat jäähtyneet, hierotaan ne vaseliinilla ja vielä kerran kuumennetaan, kunnes vaseliini alkaa hajaantua, jolloin esineet taas jäähdyttyään vielä kerran voidellaan vaseliinilla. Näin tulee rauta heleän punaruskeaksi.
Jos salpietarihappoon vielä pannaan etikka-happoa saadaan yllämainitulla menettelyllä raudalle kaunis bronssikeltainen väri. Seoksen aineosien suhteita muuttamalla saadaan eri tummuusasteita.
V. V-la.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti