Suomen maamittari-yhdistyksen aikakauskirja 6 / 1894
(Tämä kirjoitus oli aiottu wiime Maaliskuun numeroon, mutta täytyi siitä ja myöhemmistä numeroista jättää pois tilan puutteessa.)
Kartoissa merkitään lukemisen helpoittamiseksi ja suuremman selveyden sekä yhtäläisyyden vuoksi maapinnan ja sillä olevien viljelysten ja esineiden laatua erityisillä sopivasti valituilla väreillä, n. k. merkkiväreillä (saksaksi "Signatur Farben", ranskaksi "couleurs (eli teintes) conventionelles"). Nämät ovat erilaiset eri valtioissa, vieläpä saman valtakunnan eri karttalaitoksissa (esim. taloudellisissa, topografisissa ja hydrografisissa) käytetään tarpeen mukaan erilaisia merkkivärejä, jotka asianomainen virasto eli hallitus määrää. Suomen taloudellisissa kartoissa tätä nykyä noudatettava väritys on määrätty Maanmittaus-ylihallituksen Kiertokirjeessä Toukokuun 4 päivältä 1889, jonka 1 §:ssä sanotaan: "Karttain väritys on tehtävä mahdollisimman somasti ja tasaisesti, pysyväisillä ja selvästi näkyvillä väreillä, niinkuin tussjilla, berlinisineällä, gummigutalla, kosjenellillä ja karmiinilla, kuitenkin niin etteivät kuvioiden rajoitukset eikä muut piirustetut esineet tule epäselviksi". Kiertokirjeeseen liitetyissä malleissa II-V määrätään eri kohdissa käytettävät värit, jotka kaikki saa sopivasti sekoittamalla mainittuja perusvärejä.
*) Vert. Toimituksen muist. siv. 109 aikakauskirjamme Kesäk. numerossa 1894.
**) Tällaisissa määräyksissä pitäisi värien mallit aina tehdä kädellä; jotta se kävisi helpoksi väritetään kokonaisia arkkia yhtaikaa, leikataan pieniksi kappaleiksi ja liimataan sitte näytekohtaan, jossa värien merkitys selitetään. Pitäisi myöskin samalla mainita värien kaupassa käytetyt nimitykset, sekä väriaineen kemiallinen laatu. Itse varsinaiset karttamallit, joissa näytetään muita merkkiä, tekstin laatua ja asentoa y. m., ovat tietysti painettavat, koska siten saavutetaan tässä suhteessa melkein täydellinen yhtäläisyys.Jos karttain väritys on tehtävä mahdollisimman somasti ja tasaisesti sekä mallin mukaiseksi, niin väriä sekoittamalla on perin vaikea saavuttaa tätä tarkoitusta. Sekoituksessa raskaammat väriainekset painuvat kupin pohjaan ja keviämmät jäävät pinnalle: vaikka lakkaamatta hämmentääkin tulee väritys lopulla toisenlaiseksi kuin alussa on tarkoitettu. Tämän lisäksi tulee että. kuten yleisesti tunnetaan, eri henkilöillä on luonnostaan hyvin erilaiset silmät huomaamaan värivivahduksia (puhumattakaan varsinaisesti värisokeista): henkilö jonka väri-aisti on kehittynyt saattaa nähdä paljon eri väriä siinä missä toinen näkee vaan yhden. Jos kahden piirustajan mielestä heidän karttavärinsä ovat aivan mallin mukaiset, saattaa kuitenkin kolmas nähdä niiden välillä melkoisia eroituksia. Yhtäläisyyden saavuttaminen tulee vielä vaikeammaksi sen kautta että mallia painaessa ei voi käyttää vesiväriä, joten se ei tule kädellä väritetyn originali mallin kaltaiseksi ja sen vuoksi on aina vähemmän eli enemmänepäonnistunut, eikä sen eri lehdet sisällä samoja väri-laatuja. Esim. malli lehdellä II kivirakennusten väri lähenee zinoberi-punaista mutta seuraavilla lehdillä on se enemmän huonon karminin näköistä. Samoin II:ssa on puurakennusten väri helakan gummigutan näköistä, mutta malleissa IV ja V esiintyvän keltaisen saa suorastaan keltaisesta okrasta. Mallissa V on kaskimaa saanut ruskeaan vivahtavan värin,*) vaikka tarkoitus lienee ollut että sen pitäisi olla vaaleata karmiini punaista.**)
Näiden seikkojen vuoksi käytetään ulkomailla väriä jotka tehtailijat valmistavat virastojen antamien määräysten mukaisesti kaikkia esiintyviä merkityksiä varten. Joka värikappaleeseen on kirjoitettu mitä se merkitsee, esim. vettä, peltoa, niittyä, kivirakennusta, tietä, j. n. e., niin että kartan piirustajan ei tarvitse sekoittaa, ja hänen työnsä tulee helpommaksi ja mukavammaksi ja eri henkilöiden työt tässä suhteessa enemmän samanlaatuisiksi.
Kun meillä ei ole tämmöisiä merkkiväriä käytettävänämme, olen kaupassa löytyvien taiteilijavärien joukosta etsinyt mainittua mallia vastaavia värejä; tätä varten olen käyttänyt valmisteita hyväksi tunnetuilta ranskalaisilta tehtailijoilta Bourgeois Ainè, Lefranc, ja J M. Paillard (merkki P. G. Lambertye) sekä englantilaisilta firmoilta G. Rowney & C:o, Rafael Tuck & Sons sekä Winsor & Newton. Saksalaisia värejä en ole koettanut syystä että ne kauneudessa ja kelvollisuudessa tiettävästi eivät voi kilpailla ranskalaisten ja englantilaisten kanssa, ja eivätkä hintansa puolesta ole ranskalaisia sanottavasti huokeammat. Esitän seuraavassa tulokseni toivossa että niistä voi olla jotakin hyötyä aikakauskirjamme lukijoille.
Karttoja värittäessä on toinenkin seikka otettava huomioon, nimittäin värien pysyväisyys ja kestävyys. Maanmittaus ylihallituksen Kiertokirjeessä huomautetaankin tästä seikasta. Vanhat kartat ovat aina epäselvät ja vaikeat uudistaa värin muuttumisen ja vaalenemisen vuoksi (uudessa asetus-ehdoituksessa määrätään 50 % koroitus vanhojen epäselvien karttojen kopioimisesta). Jos missään on värin pysyväisyys tärkeä taloudellisissa kartoissa, joiden tulee turvata omistusoikeutta ja selvittää sen yhteydessä olevia seikkoja vuosikymmenien jopa välistä sadankin vuoden kuluttua. Kuitenkin käytetään kartografiassa yleisesti vanhastaan koschenillia (= karminia), gummiguttaa ja berlinin sinistä, vaikka nämät värit kuuluvat vähimmin kestävien joukkoon.
Vesi-(akvarelli-)värit muuttuvat monenlaisista syistä. Muutamat väriaineet vaalenevat valossa, erittäinkin auringonpaisteessa; tämmöisiä ovat koschenilli karmini (valmistetaan koschenilli luteesta) ja kaikki samaa alkuperää olevat punavärit; gummigutta (erään Taka-Intiassa kasvavan puun hartsia); indigo sininen, tuli-punainen (rouge ècarlate, elohopean ja jodin yhdistys) y. m. Toiset muuttuvat kosteassa ilmassa kun paperissa oleva liima ja väreihin itseensä sekoitetut gummi-ainekset rupeavat käymään, mikä muuttaa väriaineen; tämmöinen on esim. berlinin-sininen, joka kosteassa mene harmahtavan ruskeaksi. Muutamiin väreihin vaikuttaa huoneissa pilaantunut ilma; jotkut näistä mustuvat, esim. kromi keltaiset (lyijy kromatia), Saturni-punainen (lyijy-oksidia); toiset taas kadottavat kauniin loistonsa (berlinin-sininen). Vieläpä jotkut väri-aineet vaikuttavat sekoituksissa toisiinsa kemiallisesti, jolloin muuttuvat, vaikka yksinään ovat kestäviä, esim. smaragdi-vihreä, jota ei pidä sekoittaa muihin väreihin, etenkin kadmium keltaisiin. Muutamiin väreihin vaikuttavat kaikki edellä mainitut seikat; semmoinen on berlinin-sininen ja kaikki samaa laatua olevat sinivärit (raudan ja cyanin yhdistyksiä). Mainittakoon vielä eräs seikka joka voi hävittää kaikki värit; se on jos valkaisemissa käytetty klori ei ole perinpohjin poistettu paperista.
Etsiessäni maanmittaus-ylihallituksen kiertokirjeen mallien mukaisia väriä olen ottanut huomioon myöskin kestäväisyyden; seuraavassa ehdotetut värit ovat kaikki joka suhteessa kestäviä ja kelvollisia, ellei siitä erittäin mainita. Sulku-merkkeihin on pantu ne ranskan ja englannin kieliset nimitykset, joilla värit saadaan kaupasta.
*) Sen lyhyen ajan kuluessa kun olon ollut tilaisuudessa koettamaan Rowneyn crimsonalizarinia, en ole huomannut siinä muutosta.Kivirakennuksia, kaupungin asemia ja tonttia merkitsemään käytetään krappi karminia (carmin de garance; madder carmin), jota valmistetaan etelä Europassa viljellyn krappi kasvin (rubia tinctorum) juuresta. Väri aine on kestävätä, mutta edellämainituista teoksista näyttää ainoastaan Bourgeois'in valmistama krappi karmiini voivan kauneudessa ja komeudessa kilpailla paraimman oikean koschenilli karmininkanssa. Mainittakoon että Gr. Rowney & C:o valmistavat crimson alizarin-nimistä väriä, joka on hyvin karminiri näköistä ja huokeata; ja jonka väittävät olevan kestäväistä.*) Paitse krappivalmisteita on zinnoberi (vermillon, elohopean ja rikin yhdistys) ainoa kestävä puhdas punainen väri.
Puurakennuksiin sopii käyttää huokeata keltaista okraa (ocre jaune; yellow ochre; rauta oksidia) mikä antaa malleissa IIV ja V olevan värin. Malliin II pannun helakan kelta värin saa aureoliinilla (auréoline, kobalt ja kalium nitratia): mikä kuitenkin on hyvin kallista; tahi myöskin vähän huokeammalla keski kadmium keltaisella (jaune de cadmium moyen, cadmium yellow; kadmiumin ja rikin yhdistys); helakka keltainen ei kaunista karttaa sillä se ei ole sopu-soinnussa muiden värien kanssa.
Teitä varten sopii ruskea okra (ocre brune; brown ochre; rauta oksidia), joka on huokeata.
* Tosin löytyy muutamia kestäviä kobalt-yhdistyksistä saatuja siniväriä, (esim. azuri-sininen ja smalt) mutta ne eivät juokse hyvin.Vesiä merkitsemään olisi Berlinin-sininen kieltämättä kaunein, mutta kun se paha kyllä ei kestä, pitänee käyttää joko kobalt sinistä (bleu cobalt; cobalt blue; aluminiota ja cobalt oksidia) tahi ultramarinia, (outremer, engl. french blue eli french ultramarine) joka on keinotekoinen jäljennös lapis-lazuli kivessä löytyvästä kauniista ja puhtaasta mutta peräti kalliista siniväristä; alkuaineina on siinä silicium, natrium, aluminium ja rikki. Tummemmilla ultramarini-sinisillä on pieni vivahdus sini-punaiseen (violettiin), jonka vuoksi on parempi käyttää vaaleampia ultramarini lajia (outremer clair, engl. new blue), jotka lähenevät kobolt sinistä, ja ovat huokeammat. Ultramarini ja kobolt ovat ainoat hyvät ja kestävät sinivärit. *)
Peltoja varten sopii vaalea kadmium keltainen (jaune de cadmium clair; pale cadmium yellow) tahi kallis aureolini.
Niitty väriä ei ole mallia täydelleen vastaavata, joka kestäisi. Viridiani (fransk, vert èmeraude, eng. viridian eli veronese green; kromi oksidihydratia) on täydelleen kestävätä ja juoksee hyvin, mutta on liiaksi sinertävätä. Smaragdi vihreä (ransk. vert véronése, engl. émerald gréen; etikka ja arsenikki happoista kuparia) on taas liian loistava ja silmään pistävä. Jälkimäistä, joka on hyvin myrkyllinen, lienee kuitenkin paras käyttää, sillä ajan pitkään sen loisto vähän tummenee erittäinkin pilaantuneessa ilmassa. Jos heti tahtoisi sammuttaa tuota liikaa loistoa, voi smaragdi vihreän kuivattua vetää sen yli hieno kerros nokimustaa. Smaragdi vihreätä pitää käyttää hyvin-varovasti ja kernaammin panna päällekkäin useampia ohueita kerroksia kunnes saadaan tyydyttävä paksuus, sillä tämä väri tahtoo aina juosta huonosti.
Kaskimaihin sopii ennen mainittu krappi karmini tahi myöskin eräs toinen krappivalmiste krappi ruusu (ransk. laque de garance, engl. madder lake eli rose madder).
Kankaita, louhikkoja ja vuoria varten on tuschi kyllä sopivata: myöskin sopii nokimusta (noir de bougie; lamp black; valmistetaan tervaspuiden noesta ja on halpahintaista) joka juoksee hyvin ja jolla on helpompi värittää kuin tuschilla.
Erinomaisen kauniita ovat Bonrgeoisin nokimusta (noir extrafin) ja Rowneyn lampblack.
Rahka ja nevasoita sopii värittää Mars oransilla (orange de Mars: Mars orange) tahi poltetulla siennalla (terre de sienne brulée: brant sienna) molemmat halpahintaisia ja kestäviä: väriaine rauta oksidia.
Kestäväisyyden vuoksi on tärkeätä että väriaineet ovat puhtaita, että niihin ei ole sekoitettu halvempia ja muuttuvia aineksia, ja että vaillinaisen puhdistuksen vuoksi niihin ei ole jäänyt huonoja ominaisuuksia. Puhtauden voisi jokainen, olematta varsinainen kemisti, helposti tutkia vähäisillä joka apteekista saatavilla apuneuvoilla; kuitenkin ei tämä tutkiminen liene tarpeellinen kun käyttää yllämainittujen ensi luokan tehtailijoiden preparatia.
Paitse kestäväisyyttä vaaditaan hyviltä väreiltä että ne ovat kauniit ja juoksevat hyvin ja tasaisesti, tekemättä puhtaalle piirrustuspaperille tummempia ja vaaleampi värivivahduksia. Tässä suhteessa ovat yllämainituista väreistä paraat Bourgeoisin ja Rowneyn.
Väriä on kaupassa kolmessa muodossa: kappaleina, kapselissa (tina tubeissa) ja kupeissa (ransk. godet, engl. pan). Kappale värit pysyvät hyvinä rajattoman ajan; väri niistä on otettava jauhamalla (samoin kuin musta tuschi), jonka jälkeen kappale on heti kuivattava ohuella silkkipaperilla (imupaperista tarttuu hilseitä), sillä muutoin halkeilee värikappale ja rupeaa murenemaan. Kapselivärit eivät kestä kauvan hyvinä, ne kun kovenevat ja tulevat kelpaamattomiksi. Mukavimmat käyttää ovat pehmeät kuppivärit jos vaan ovat valmistetut niin etteivät kovetu ajan pitkään, mikä tosin tapahtuu useammissa edellämainituissa preparaateissa. Ainoastaan Bourgeoisin kuppivärit pysyvät aina pehmeinä ja tuoreina (ainakin 6 vuotta); Rowneyn näkyvät myöskin kauvan pysyvän tuoreina.
*) Näitä väriä saa Helsingissä H. Lindellin piirustusainekaupasta. Mitä hintaan tulee ovat ranskalaiset värit noin puolta huokeammat kuin vastaavat englantilaiset, ja täydelleen yhtä hyvät, vieläpä monessa suhteessa paremmatkin. Niille jotka tahtovat käyttää hyviä ja kelvollisia väriä, suositamme etupäässä Bourgeoisin kuppiväriä; kovista kappaleista näyttävät Paillardin (maanmittarille vanhastaan hyvin tunnettu merkki Lambertye) olevan parhaat.* ) Kokoelma edellä mainitun ehdotuksen mukaan tulee maksamaan noin 6 à 7 markkaa.
A. P-s.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti