Unohdettuja aloja. I.

Wiipuri 74, 29.6.1906

Kauneimmillaan kukoistaa kaswullisuus Pohjolassa. Vainioita ja niittyjä koristawat  tuhannentuhannet toinentoistaan wihreämmät, wienoa suloa herättäwät kukat. Täynnä oivat metsätkin monenwärisiä kukkia, ja kukoistawia pensaita ja minne waan silmänsä kääntää Suonten kesäisessä, kauniissa luonnossa, näkee kukka- ja kaswimaailman wiehättäwää kauneutta.

Näiden Suomen metsissä ja wainioilla kesäiseen aikaan kehittywien lukuisain erilaisten kaswien ja kukkien joukossa on paljon sellaisiakin, joita sulostettuaan Suomen kesän tarjoutuisiwat tyydyttämään kauneusaistin waatimuksia wielä muinakin wuodenaikoina, yksinpä talwen tuimien myrskyjen tuiwertaissa ja hankien kattaissa kukista alastomia kenttiä. Pitempiaikaistakin nautintoa walmistaisiwat monet maamme kaswikunnan edustajat ominaisuuksineen, jos wain osattaisiin niitä hyödyksi käyttää. Useat kukat ja kaswit näet sisältäwät  erilaisia wäriaiueita, joita menestyksellä woi käyttää muun muassa kudottawain lankain wärjäykseen ja joilla wäriaineilla on se etu, etteiwät ole terveydelle waarallisia, kuten useat ulkomailta tuodut wäriaineet, joiden wiimeksi mainittujen joukossa on hywin myrkyllisiäkin. Kotimaiset kaswit kukkineen ja lehtineen tarjoutuisiwat siis palvelukseemme ei ainoastaan kauneusaistimme tyydyttämiseksi kaikkinakin wuodenaikoina, waan samalla olisi niistä myöskin taloudellista hyötyä ja wieläpä terweydellistä etua, kun wain, kuten sanottu, näitä kaswien hyödyllisiä ominaisuuksia ymmärrettäisiin oikein käyttää.

Kotimaisissa kasweissamme, joita wapaasti, kylwämättä, kyntämättä, kaswaa kaikkialla, piilee niin paljon arwokkaita tarwe-aineita, että näiden luonnon ilmaiseksi tarjoomien tuotteiden käyttämättä jättäminen on liewimmin sanoen mitä suurinta ajattelemattomuutta eli kansallisomaisuuden tuhlausta kun näet samaisia luonnon tuotteita suurien summien edestä joka wuosi sen sijaan tuotetaan ulkomailta.  Ajatellaanpa wain, miten suuret määrät kansa ostaa kauppiailta kaikellaisia wäriaineita, muun muassa niin  sanottuja "paketti"-wärejä, jotka owat ulkomaista alkuperää. Tällä tawoin kansamme jo paljaastaan wäriaineista uhraa ulkomaille melkoiset summat, jotka jäisiwät kotimaahan, jos tiedettäisiin, että wäriaineita kotoisia käsitöitä, kotikudontaa y. m. warten olisi saatawissa omilla kynnyksillä, oman pellon pientareilla, kuten kumminkin on laita. Maaseuduilla ei kutomahankkeissa olewain emäntäin ja naisten suinkaan tarwitsisi lähteä kauppiaalta  wäripakettia hankkimaan siten turhaan kuluttaa aikaansa ja rahaansa, waan saisiwat he niitä aiwan milta olosijoilta, paljon lähempää ja paljon parempia. Kaswaahan leppiä maalla melkein joka talon ja töllin likitienoilla ja koiwuja on niiniikään kaikkialla, jotka puulajit tarjoisiwat ilmaiseksi mitä edullisimpia ja terweydelle waarattomia lankain wärjäysaineksia. Samoin rehottaa maalla, jopa kaupungeissakin, useamman talon pihamaalla nokkosia, suolaheiniä (Rumex acetosa) y. m. kasweja, jotka niinikään owat oiwallisia wäriaineita osaawan emännän käsissä. Koiwun ja lepän kuoret sekä lehdet sisältäwät näet keltaista nestettä, jota hywin sopii käyttää lankain wärjäykseen, ja nokkosissa on wiheriän eli harmaankeltaista wäriä, jota wastoin suolaheinistä saadaan  harmaan wiheriää wäriä. Yhtä helposti saatawissa olisiwat monet muut wäriaineet, niinkuin kanerwat, koiran putket (Anthriscus silwestris), sian puolat, kuusen käwyt, hawut ja naawa, suomatarat (Galium boreale), kortekasivit (Equisetum), wesiheinät (Stellatia media), katajanmarjat, paatsamankuoret, ruiskukat, keltamatarat, keltanot, seinäsammalet, muutamat jäkälälajit j. n. e. Edellämainituista ja monista muista kaikkialla yllin tyllin tawattawista kasweista sekä niiden osista saadaan wäriaineita, joilla käsityö- ja kangastarpeita woi wärjätä  melkieinpä minkäwärisiksi tahansa käyttämällä apuna muutamia kemiallisia y. m. aineita.

Oman maan kaswikunnasta saatawia wäriaineita woi tarkoitukseensa käyttää ei ainoastaan kesällä, jolloin wärikasweja on tuoreina tarjona, waan myöskin muina wuoden aikoina, kun wärjäykseen aiotut kaswit soweliaalla tawalla ensin kuiwataan. Kokoaminen ja kuiwaaminen ei wie suurta aikaa eikä suinkaan ole monimutkainen. Wanhemmat ihmiset muistanewat, miten heidän lasna ollessaan ei ainoastaan werkot ja nuotat, waan myöskin waatteiksi aiotut langat ja rihmat wärjättiin kaswiaineilla omilla kotinurkilla. Kaswien käyttämine nkotiwärjäyksessä oli noin 40-50 wuotta takaperin yleisenä tapana. Waan sitä mukaa kuin tehtaissa walmistettujen kankaitten käyttö tuli yleisemmäksi ja aikaansai taantumusta kotikudonnassa, joutui kotiwärjäystaitokin unhotuksiin ja samoin tein unhotettiin kotimaiset wärjäysainekset. Jos nykyisin jossakin talossa maaseudulla harwinaisena poikkeuksena kuuleekin kangaspuiden helskyntää tai sukkulan siuhdetta, niin eiwät kudottawan kankaan langat, jos nimittäin kankaasta tulee wärillinen, ole saaneet wäriään kotoisilla aineksilla, waan on langat joko wärjärin käsissä tai sitten kotona wärjätty kauppiaalta ostetuilla wäriaineilla, "paketti"-wärillä. Yleensä näet on kankaiden kudontakin kodeissa käynyt harwinaisemmaksi ja ainoastaan muutamin paikoin harjoitetaan sitä wsimerkiksi kelpaawana kotiteollisuutena, kuten m. m. Etelä-Pohjanmaan muutamissa kunnissa.

Edellä mainitun kotiteollisuuden haaran samoin kuin yleensä kaiken muunkin kotiteollisuuden jälkipajulle jäämiseen ja wähentymiseen owat tietysti waikuttaneet muutkin syyt. Selonteko niistä ei kumminkaan kuulu tämän kirjoituksen piiriin, sillä olihan tarkoituksemme huomauttaa ainoastaan, miten entisajan ihmiset kutoma- ja käsityö aineksensa itse wärjäsiwät mieleisikseen kotiseutunsa kaswiosilla ja siis tässäkin suhteessa eliwät säästeliäämmin kuin nykyajan ihmiset. Kun kaswiwäreillä wärjäys on milt'ei tuntematon nykyiselle polwelle, olisi uutta taloudellisen toiminnan haaraa, johon samalla laillaan liittyy kauneusaistin kehittäminenkin, ryhdyttäwä jälleen eloon wirittämään kansan keskuudessa. Kuuluuhan päiwän tunnussana taloudellisten edistyspyrintöjen alalla: "Koimaista työtä kansalaisten kannatettawa", jonka takia sitä suuremmalla syyllä olisi ruwettawa suosimaan kotimaisten wäriaineittenkin käyttämistä. Silloin annettaisiin etusija ei ainoastaan kotimaiselle tyälle waan myöskin kotimaisille raaka-aineille. Ja sehän olsii järkewämpää menettelyä kuin nykyisin on käytännössä, kun näet suuret summat uhrataan ulkomaisiin, keinotekoisiin wäriaineisiin, jotka terweydellisessä suhteessa woiwat olla hywinkin arweluttawia. Kukapa tarkastanee, mitä kaikkea kauppiailta ostetut "paketti"-wärit ja muut wäripussit oikeastaan sisältäwät. Niissä woi piillä siemeniä hywinkin arweluttawiin tauheihin. On toteennäytetty, että etenkin loistawilla wäreillä töhrityt seinäpaperit owat aiheuttaneet kuwuloisuutta. Samaa owat myrkyllisiä aineksia sisältäwät ulkomaiset keinotekoiset wärit, joita on käytetty kangastarpeiden ja waatteiden wärjäykseen, woineet aikaansaada, waikka sairastumisen syytä ei ole johduttu ajattelemaan. Jo tältä kannalta katsoen tulisi suosia kotimaisia kaswiwärejä, jotka siinäkin suhteessa owat edullisemmat, että niillä saawutetaan suurempi wärien kauneus ja pehmeys sekä sopusuhtaisuus, jonka ohella kotimaisilla wäreillä wärjätessä kangasainekset pysywät wahingoittumattomina eiwätkä tule hauraiksi ja wanuwiksi, kuten usein on laita kemiallisia ulkomaisia wärisekoituksia käyttäessä. Mutta olihan muistettawa myöskin sitä taloudellista hyötyä, minkä kotimaisten raaka-aineitten käyttäminen tuottaisi. Rahat jäisiwät kotimaahan muihin tarpeellisempiin tarpeisiin. Mielihywällä mainittakoon, ett äSuomen Käsityön Ystäwät owatkin wiime aikoina ryhtyneet kiitettäwiin toimenpiteisiin lewittääkseen kansan keskuuteen taitoa kotoisten wäriaineitten käyttämisessä. Muun muassa on mainittu yhdistys tätä tarkoitusta warten perustamassa wärjäyslaitoksessaan toimeen pannut wärjäyskursseja asiaa harrastawia warten, jonka ohella joku aika takaperin yhdistyksen toimesta Kansanwalistusseuran kustannuksella ilmestyi painosta erityinen kirjanen, jossa annetaan takitilaisia neuwoja kotiwärjäyksessä kaswinaineilla. Kun kysymyksessä on, ei ainoastaan kotiteollisuuden elwyttämnen, waan myöskin samalla terweydenhodolliset ja ihanteelliset näkökohdat, niin tulisi jokaisen perheenemännän maalla tutustua tähän teokseen, joka lähemmin selwittää, mitä kaswiaineita minkin wärin saamiseen on käytettäwä, mitenkä kaswit on kuiwattawat, säilytettäwät j. n. e. Ja watsin tärkeää olisi, että näitä ohjeita ruwettaisiin aiwan yleiseen seuraamaan. Tähän asti owat ne kajahtaneet jotenkin kuuroille korwille.

Puheena olewa asia on siksi suuressa arwossa, että esim. maanwiljelys- ja maanmiesseuran olsii sen hywäksi waikutettawa. Jos palkintoja määrätessä tällaisten seurain näyttelyissä m. m. naisten käsitöistä otettaisiin erityisesti huomioon, onko kankaisiin ja käsitöihin käytetyt ainekset wärjätty kaswiwäreillä, niin kehoittaisi tällainen menettely kaswien käyttämiseen kotiwärjäyksessä. Ja kun kaswiwärit woittaisiwat yhä enemmän suosiota täytyisi ammattiwärjääjienkin ja tehtaitten ruweta ulkomaisten raaka-aineitten sijaan käyttämään kotimaisia kaswiwärejä. Niiden kokoamisessa woisiwat lukuisat perheet saada toimeentulonsa.

Kaiso.