Puun petsaus kateekuväreillä.

Kotitaide 4, 1904

Nykyjään valtaan pyrkivä taikka oikeammin vallassa oleva makusuunta sekä varsinaisen rakennustaiteen että huonekaluarkkitehtuurin alalla on täydellä syyllä julistanut sodan kaikkea jäljittelyä vastaan. Aine on käsiteltävä sellaisella tavalla, niin sanotaan, että sen todellista laatua ei tarvitse hävetä, niin että ei ole pakko yksinkertaista kalkkiseinää maalata marmorinkaltaiseksieikä kotimaisista puulajeistamme tehdä paremmin tai huonommin onnistuneita mahongin, tammen tai pähkinäpuun imitatsioneja. Tästä seuraa että puun petsaaminenkin, mikäli sen tarkoituksena on halvemman puulajin saattaminen toisen kalliimman puun näköiseksi, on kadottanut entisen merkityksensä. Silti ei kuitenkaan ole sanottu, että petsaus yleensä olisi tullut vähemmän tärkeäksi toimitukseksi kuin ennen. Pikemmin aivan päinvastoin. Nykyään käytetään kaikkia vanhoja luonnollisia petsejä, vaikka toisessa tarkoituksessa kuin ennen ja sen lisäksi vielä monta aniliiniväriä-kin, etupäässä sellaisia, jotka hyvästi kestävät ilman ja valon vaikutuksia vastaan.

Luonnollisista petsiväreistä ovat kateeku-petsit kentiesi kaikista tärkeimmät. Lyhyt selonteko tämän aineen ominaisuuksista ja käytännöstä lienee siitä syystä tervetullut ammattimiehillemme.

Kateeku (Katechu, Caehon) on muutamien itäintialaisten Acacia lajien kuiviin keitettyä ekstraktia, jota löytyy kaupassa sitruunan kokoisina palloina tai (paremmat lajit) suuriin lehtiin käärittyinä neliskulmaisina tai säännöttöminä kappaleina. Vaikuttavina aineina ovat katekiini ja kateekuparkkihappo. Edellinen on omituinen siitä, että se oksideeraavien aineitten vaikutuksesta, kuten kaaliumi- tai natriumibikroomaatti, synnyttää pysyvän mahonkiruskean värin, kun taas kateekuparkkihappo rautavihtrillin yhteydessä aikaansaa kauniin oliiviruskean.

Kateekusta valmistetaan puupetsejä seuraavalla tavalla:

100 grammaa kateekua keitetään - paraiten emaljoidussa tai lasitetusssa astiassa — 1½ litrassa vettä kunnes liukeneminen on tapahtunut. Keittämisen aikana on kateekua huolellisesti hämmennettävä puisella lastalla, niin että se ei pääse palamaan kiinni astian pohjaan. Kun kaikki mikä liuveta voi, on liuvennut, siivilöidään neste ohuen puuvillakankaan läpi. Keittämisen aikana on suuri osa vettä haihtunut pois, siivilöity neste on senvuoksi laimennettava vedellä, kunnes nesteen koko on tarkalleen 1 litra. Ennen käyttämistä lisätään tähän vielä 10 grammaa alunaa, jonka jälkeen petsi on valmista.

Neste sivellään pensselin avulla sileäksi hiotulle puulle; kuivumisen jälkeen on pinnalla heikko, kellertävä väri. Kun sitten yllämainitulla tavalla petsatulle ja kuivuneelle puulle sivelee kuumaa liuvosta, jossa on 50 grammaa kaaliumi- tai natriumibikromaattia ja 1 litra vettä, niin syntyy heti voimakas, punaisenruskea väri. Kateekulla aikaansaatu ruskea petsaus kestää hyvin sekä ilmaa että valoa. Sitäpaitsi sillä on vielä seuraavat hyvät ominaisuudet:

1) väri tunkeutuu syvälle puuhun, niin että se ei vähällä kulu paljaaksi;

2) se kestää vettä; vedellä ei voi väriä pestä pois, eikä vesi myöskään aikaansaa mitään täpliä petsattuun puuhun;

3) petsiä voi käyttää melkein yhtä hyvin kaikkiin puulajeihin;

4) syntynyt väri on kaikissa puulajeissa melkein samanlainen;

5) petsi ei kulu pois puleeratessa, niin että tottumatonkaan työntekiä ei vähällä puleeraa väritöntä puuta paljaaksi;

6) kateekuliuvos säilyy suljetussa astiassa hyvin kauvan. Jos pinnalle syntyisi hometta, tarvitsee vaan kuumentaa neste kiehumapisteeseen, jonka jälkeen neste taas on käyttökelpoinen.

Petsaukseen tarvittava bikromaattiliuvoskin säilyy suljetussa pullossa kuinka kauvan tahansa.

Nykyään muodissa olevan oliiviruskean petsin aikaansaamista varten laimennetaan ylempänä selitetty kateekuliuvos yhdellä litralla kuumaa vettä, ja neste sivellään sileäksi hiotulle puulle.

Kuivumisen jälkeen tehdään toinen sivel-lys kuumalla liuvoksella, joka sisältää 50 grammaa rautavihtrilliä yhdessä litrassa vettä. Vähitellen kehittyy silloin puun pinnalle heikko oliivivihreä väri, joka ilman vaikutuksesta 24—48 tunnissa muuttuu oliiviruskeaksi. Tällä värillä on samat edut kuin ylempänä mainitulla ruskealla kateekupetsillä.

Jos rautavihtrilliliuvoksen sijasta käyttää liuvosta, jossa on 20 grammaa rauta-kloriidia yhdessä litrassa vettä, niin saadaan puulle arvokas tummanvihreä väri. Kaupassa löytyy myöskin puhdistettuja ja erityisillä lisäaineilla varustettuja kateekupreparaatteja. Näistä suosittelee "Allgem. Tischler-Ztg." varsinkin merkkejä Katechin N. S., Katechin 2 G ja Katechin 3 R., joita toiminimi A. Reischer Barmen'issa valmistaa. Niillä kuuluu olevan seuraavat edut:

1) ne ovat kaksi kertaa niin väkeviä kuin tavallinen kateeku;

2) liukenevat sangen helposti kuumaan veteen jättämättä jäljelle sanottavaa tähdettä, jonka vuoksi siivilöiminen ei ole välttämätön;
3) ruskeat petsaukset tulevat kirkkaammiksi, "tulisemmiksi".

Erittäin kehutaan Katechin 2 G ja rauta-vihtrillillä saatua harmahtavaa oliiviväriä Merkki Katechin N. S. antaa yhdessä rauta-vihtrillin kanssa käytettynä erinomaisen siniharmaan.

Kun petsataan katekiineillä, valmistetaan liuvokset aivan samalla tavalla kuin kateekua käytettäessä. Eroitus on vaan siinä, että katekiineja otetaan puolet pienempi määrä litraa kohti, koska näillä on suurempi värjäyskyky kuin kateekulla.