Kutoma- ja paperiteollisuus 3, 1914
Kun villaan halutaan kaikissa olosuhteissa kestävä väri, valitaan täksi peittaväri. Niiden käyttöä vaikeuttaa kuitenkin se, että niitä värjättäessä tarvitaan erikoisia sideaineita eli peittoja, jotka pannaan villaan joko aivan erikoisessa hauteessa tai siinä hauteessa jossa värjääminen tapahtui mutta perästäpäin. Kun peittana yleisimmin tulee kaliumibikromati kysymykseen ja yällä on varsin suuri taipumus muuttaa värien sävyä, käy mallin mukaan värjääminen peittäväreillä vaikeaksi työksi. Sitäpaitsi vie se paljon aikaa. Kun nykyajan tunnuslause on: "time is money" aika on rahaa, ei ole kummeksittavaa, että moni värjäri villaa värjätessään mieluummin valitsi väriksi jonkun huonommasti kestävän mutta mukavammin värjättävän värin kuin mitä peittavärit ovat. Kuulun berliniläisen väritehtaan Actiengeselschaft fur Anilinfahrikation'in v. 1900 kauppaan tuomaa Metachrombraun B:tä tervehdittiin sentähden uranaukasijana mielihyvin. Tämä oli näet ensimäinen peittävän, jota voitiin peitata ja värjätä samalla kertaa käyttäen vaan yhtä haudetta. Totta on, että monioita peittavärejä jo tätä ennen on samoin värjätty. Niinpä värit sellaiset kuin chromgelb, beizengelb, cyaningrün, anthracensehwarz ynnä monet muut värjäytyvät peittaineen samassa hauteessa. Mutta kun niiden värien käyttö oli varsin rajoitettu niitä ei voitu käyttää koevärjäykseen — jäivät ne enemmän tai vähemmän toisarvoiseen asemaan. Uusia värejä haittasi aluksi eräs paha vika. Niitä oli vaan anisen harva. Kun myöhemmin muutkin väritehtaat alkoivat niitä valmistaa saivat ne enemmän käytäntöä ja voidaan niitä nykyään pitää tärkeimpinä villaväreinä.
Paitsi äsken mainittua metachrombraunväriä löytyy nykyään suuri joukko samalla etusanalla metaehrom esiintyviä yhdessä hauteessa värjättäviä peittavärejä. Samanlaisia ovat muiden väritehtaiden monochrom, anthracenchromat ja anthranol y. m. värit.
Metachroinvärejä värjättäessä käytetään peittana kromkalin ja ammoniumisulfatin sekoitusta eli n. s. metachrompeittaa. Tässä on kromisuolaa 1/3 ja 1/3 ammoniumisulfatia. Värjääminen käy seuraavasti:
Noin 30°—40°C lämpimään veteen pannaan ensin metachrompeitta ja kun se on liuonnut, kyseessä oleva väri. Villa pannaan liuokseen ja lämmitetään haude kiehumaan ¾-1 tunnissa. Kiehuttamista jatketaan sittemmin 1-1½ tuntia. Vaaleita värisävyjä värjättäissä ei hauteeseen tarvitse mitään lisätä. Tummia värjättäessä pannaan siihen 1—3 % etikkahappoista ammoniakkia. Jos villa on karkeaa, käytetään tämän asemasta etikkaa, muuriaishappoa tai rikkihappoa. Kun kaikki väri on liemestä poistunut voi värjäyksen pitää loppuunsuoritettuna. Ellei tarpeeksi kauan keitetä voi olla seurauksena, että väri kiintyy kuituun huonosti ja saadaan värjäys, jonka väri ei ole kestävä. Eritoten on tähän seikkaan huomiota kiinnitettävä silloin kuin värjätään kampalankaa tai kappaletavaraa. Kojevärjäyksiin käytetään jotain veteen liuoksista öljyä kuten monopoli- y. m. apuna. Tämä auttaa väriä menemään kuituun.
Metachomväreistä on sanottava että niiden kestävyys vastaa hyvinkin suuria vaatimuksia. Ne liukenevat erittäin hyvin. Siksipä niitä käytetään kojeella värjätessäkin. Jos vesi on kovaa, on tällöin eduksi käyttää siinä vähäsen ammoniakkia.
Sävyttämään metachromvärejä soveltuvat ne peittavärit, joita voi samalla tavalla yhdessä hauteessa värjätä. Mainitsimme edellä neljä niistä. Mutta samanlaisia on: alizarinrot S, WS ja W, alizarinblauschwarz B ja GT, alizarincyaningrün G extra ja E. Keskimäärin käytetään metachrompeittaa yhtä paljon kuin väriä. Jos värin prosenttimäärä on 3% suurempi vaaditaan suhteellisesti vähemmän peittaa. Uutta väriä hauteeseen lisättäessä on lämpömäärä alennettava 40° C.
Jos näitä värejä käytettäessä käytetään happoa apuna on oltava varovaisia, ettei värilakkoa synny itse hauteessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti