Loviisan Sanomat 70, 23.9.1919
Syyriassa käyttää kansa suruvärinään taivaansinistä, koska sininen on taivaan väri ja sinne uskotaan vainajien joutuvan kuoltuaan.
Etiopiassa on surunvärinä harmaa, koska maa, johon vainajat kätketään on harmaanväristä.
Vanhassa Egyptissä oli suruvärinä tummankeltainen, jonka saivat kuolleet päätettyään maisen vaelluksensa ja päästyään lepoon maailman huolista.
Japanilaisten surua ilmaistaan valkoisin värein, koska se parhaiten kuvaa vainajan puhdasta elämää.
Millä perusteella meillä on otettu musta surunväriksi? Siksikö että se näyttäisi vainajan (tai meidän?) kadottaneen valon, elämän ja ilon? Tai ehkä siksi, että "maan mustassa mullassa" on kaikki pimeää, mustaa?
Mielestämme ei kuolema kuitenkaan oikeuta tuollaista mustaa toivottomuutta — kristityille. Ja yleensä niille, jotka ovat varmoja elämän jatkuvaisuudesta maisen kuolonkin jälkeen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti