Kaswien käyttäminen wärjäämiseen.

Tyrvään Sanomat 33, 17.8.1916

Nyt koska kaikki wäriainekset owat tuntumassa määrässä kohonneet maassamme ja toiseksi on monia wärejä aiwan mahdotonta saada ostetuiksi kaupoista, lienee tärkeää kiinnittää huomionsa kaswien täyttämistä tarkoitukseen, kuten ennen muinoin maassamme owat käyttäneet esiwanhempamme.

Tämä wärjäystapa on joutunut kummutkin kansan keskuudessa unhoituksiin, kun n. k. "pakettiwärit" ilmestyiwät kauppoihin. Lienee nyt syytä kuitenkin kiinnittää huomiota uudestaan wanhoihin wärjäystapoihin, ja löytyyhän maassamme monia puu- ja kaswiaineita käytettäwissämme. Jos kohta wärjäyksessä kuluukin jonkun werran enemmän pikaa kuin pakettiwärit waatiwat, on kuitenkin parempi uhrata wähän aikaakin, sillä onhan työ kuilenkin sen arwoista, jonka korwaa ainesten halpuus ja koska kaswiwärit soweltuwat niin hywin willan kuin pumpulin wärjäämiseen. Tähän tarkoitukseen woi käyttää kuorta, lehteä sekä koko kaswia. Lainaan tähän joitakin wärjäystastoja jotka owat julkaistut 15 wuotta takaperin Pellerwossa erään norjattaren, nti I. Cristensen'in tiedonantojen mukaan.

Toisia kasweja woi wärjäykseen käyttää ainoastaan niiden tuoreina ollessa, koska ne kuiwatessa menettäwät suuren osan wäriaineistaan. Toisia taasen woi käyttää sekä kuiwattuina että tuoreina. Sellaiset kaswit, jotka owat käytettäwät tuoreena, eiwät edes saa kuihtuakaan, waan owat heti käytettäwät. Sellaiset, joita aiotaan säilyttää, owat ensin hywin ja nopeasti kuiwattawat siimeisellä paikalla; kuiwatessa owat ne usein käännettäwät, etteiwät waan pääsisi homehtumaan. Kun kaswit owat aiwan kuiwat, pannaan ne säkkeihin ja säilytetään kuiwalla paikalla.

Wärjäykseen aijotut kuoret kerätään kewäällä, kun puut owat mahalassa, jolloin ne helposti irtautuwat puusta. Puista, jotka jo owat sammaltuneet, ei pidä ottaa kuorta; nuorissa oksissa kuori ei wielä sisällä wärjäykseen riittäwää määrää wäriainetta.

Wärjääminen tapahtuu paraiten kupari- eli emaljikattilassa; rautapadassa wäri ei tule puhdasta eitä kirkasta.

Puunkuoret taitetaan pieniin palasiin ja keitetään riittäwiässä ntäävässä wettä, kunnes wäriaine on niistä lähtenyt. Uutos (keitewesi) siiwilöidään ja lanka keitetään siinä. Ensin on lanka huolellisesti pestäwä ja alunoitawa.

Alunoitseminen tapahtuu siten, että lanka ½ tuntia keitetään alunaliuoksessa, joka saadaan siten, että kutakin lankakiloa kohti lasketaan 150 grammaa alunata liuotettuna 30—40 litraan wettä. Toiset wärit eiwät tarwitse ollenkaan alunoimista.

Harmaan (hikiäis) lepän kuorta woi käyttää sekä tuoreena että kuiwattuna. Kuoria keitetään 3 à 4 tuntia. Uutos siiwilöidään ja alunoitua lankaa keitetään siinä noin ½-1 tuntia. Lanka saa keltaisenharmaan wärin. Panemallauutokseen 10—15 gr. rautawihtrilliä saa wärin tummanharmaaksi, jopa melkein mustaksi.

Tuomen kuorta käytetään kuten harmaan lepän kuortakin. Tuomen kuori antaa punertawan harmaan wärin. Joll'ei rautawihtrilliä käytetä, antaa se waaleanpunaisen wärin.

Koiwun kuori antaa keltasenharmaan wärin.

Pajahkan kuorta ei woi tuoreena käyttää wärjäykseen. Wasta seuraawana wuonna sen jälkeen, kun se on korjattu, woi sitä siihen käyttää, ja antaa se silloin kauniin pronssiruskean wärin; jos kauwemman ajan keittää, antaa se ruskean wärin. Kuorta keitetään 2—3 tuntia ja siiwilöidään. Lankaa ei alunoida, mutta sama määrä alunaa, kuin mitä langan alunoimiseen käytettäisiin, pannaan yhtaikaa langan kanssa kattilaan.

Wärjäyksen jälkeen owat kaikki langat pestäwät joko suopa- eli saippuawedessä.

Käsweista mainittakoon kanerwa. Kun kanerwa on kaswanut uusia wesoja, leikataan nämät ja kuiwataan; myös woi niitä käyttää tuoreina. Kanerwaa woi wärjäämiseen käyttää, kunnes se alkaa kukkia.

3 kiloa tätä kaswia keitetään 3—4 tuntia; alunoitu lanka keitetään siiwilöidyssä uutoksessa ½—2 tuntia, riippuen siitä, tahdotaanko wäri tummaksi wai waaleaksi. Antaa willalle ja pumpulille woimakkaan keltaisen wärin. Jos keittämistä uudistetaan useampi kerta samassa tai uudessa uutoksessa sekä annetaan langan joka keittämisen wälillä kuiwaa, saadaan kauniita pronssikeltaisia wärejä. Jos kanerwa keitetään rautapadassa tulee wäri wiheriänkeltaiseksi.

Lieko kerätään kewäälla ja kuiwataan. Kaswista otetaan 1 kilo ja keitetään hywästi 3—4 päiwää peräkkäin, jonka jälkeen uutos siiwilöidään ja alunoimaton lanka pannaan siihen. Uutos lankoineen saa taasen seistä 3—4 päiwää ja keitetään kerta päiwässä. Saadaan kaunis harmaankeltainen wäri. Keittämällä näin wärjättyä lankaa miedossa sinipuulastu-uutoksessa saadaan kaunis tummansininen wäri.

Suolaheinä. Lehdet ja warsi käytetään tuoreina ennen kukkimista. Rautapata täytetään suolaheinillä ja annetaan kiehua tunti. Siiwilöidyssä uutoksessa keitetään alunoimnton lanka yksi tunti ja saa se silloin harmaanwihreän wärin. Kun se keitetään wahwassa sinipuulastu-uutoksessa saa lanka kauniin ja pysywäisen mustan wärin.

Ahomataran juuria kootaan ennen kukkimista, puhdistetaan ja kuiwataan. Juuret leikataan hienoiksi ja keitetään yhdessä langan kanssa, jota on alunoitawa joko yksinomaan alunalla tai 200 gr:ssa alunata ja 75 gr:ssa wiinikiweä. Saadaan kaunis punainen wäri. Jos wäri tahdotaan tummaksi, on käytettäwä sama paino juuria ja lankaa.

Kiwisammal (kiwientiera). Jäkälä ja lanka pannaan kerrotsittain kattilaan tai pataan; wettä kaadetaan siihen sen werran että se hywin peittää jäkälän, sekä keitetään hiljaa 4—6 tuutia ja annetaan olla uutoksessa, kunnes se on jäähtynyt. Jos keittämistä uudistetaan useamman kerran, saa lanka hywin tumman wärin. Jos keittäminen tapahtuu kattilassa, tulee wäri keltasenruskeaksi, mutta rautapadassa punaisenruskeaksi.

J. L:ta.