Rakennusten ulkopuolinen maalaus on mielenkiintoinen tutkimuksen ala.
Rakennusten muun ulkoasun ovat tavallisesti määränneet ammattimiehet arkkitehdit, rakennuspiirtäjät y. m., joilla — toisilla enemmän ja toisilla vähemmän — on työssään ollut turvana koulutettu maku. Mutta heidän tahtonsa ei ole enään ulottunut määräämään vanhojen rakennusten väriä ja vain harvoin uusienkin.
Ammattimaalarit ovat kylläkin koettaneet jossain määrässä vaikuttaa isäntiin, mutta mitä enemmän etäännyttyään kaupungin keskustasta, sitä suuremmassa määrässä ovat he olleet voimattomia pyrkiessään taivuttamaan työnteettäjiä tahtoonsa. Keskikaupungin taloja isännöivät henkilöt ovat olleet edesvastuuntuntoisempia ja myöskin valistuneempia kuulemaan ammattimiesten neuvoja. Mutta sitä itsepintaisemmin ovat sivukaupungin isännät vaatineet noudatettavaksi väriä määrättäessä heidän toisinaan aivan hullunkurisia päähänpistojaan. Esikaupungit ovat kehittäneet asiaa edelleen, ja samoin huvilain omistajat. Voimme siis sanoa, että värihulluus ja mauttomuus kasvaa kaupungissa laitoja kohti saavuttaen huippunsa esikaupunkihökkeleissä.
Laitakaupungin isännät ovat tahtoneet panna omalla tavallaan vastalauseen itse teossa keskikaupungin pidättyneeseen tomunharmaaseen värisävyyn. He ovat tahtoneet osoittaa "personallista makua" sekä myöskin kohottaa iloista tunnelmaa asuinpaikoillaan.
Mutta he ovat aivan säännöllisesti perinpohjin epäonnistuneet. Lukija voisi lyhyellä kävelymatkallaan laitakaduilla todeta tämän asian. Sillä on taloja, joiden seinänpinnat on sivelty puolukkapuuron värisiksi, ikkunaja nurkkalaudat taivaansinisiksi ja vihdoin ikkunaristikot jollain huutavalla myrkynvihreällä seoksella. Samankaltaisia, kirkuvia, joskin toisilla väreillä aikaansaatuja näytteitä isäntäin mausta, on joukottain. Ne eivät ole suinkaan yksinäisiä harvinaisuuksia.
Värikirkunaa korostaa vielä perinpohjaisella tavalla se, että naapuri ei ole vähimmässäkään määrässä välittänyt naapurinsa talon väristä, vaan on itsepäisesti kohottanut kirjavan lähitalon viereen oman "ihanan" värirunoelmansa. Rinnakkain kohoavat näin muodoin toinen toistaan kummallisemmat harvinaisuudet.
Katu, jonka varsilla tämänkaltaiset "väriruusut" kukkivat, on suorastaan ällöttävä ja omiaan kiihoittamaan ihmistä rauhattomalle tuulelle. Jokainen ihminen on siinä määrin altis värin vaikutuksille, että tavattomat epäsoinnut vaikuttavat hermostoon ärsyttävästi.
Esikaupungit kulkevat siinä suhteessa, kuten aluksi mainittiin edellä, ja niidenkin edelle ovat ennättäneet useat huvilaseudut, joissa ihmisten kuitenkin pitäisi etsiä rauhaa ja harrasta hiljaisuutta.
Yksi seikka, jonka erikoisesti ulkomaalaiset, matkustaessaan rautateillämme, ovat panneet merkille, on taasen suomalaisen saamattomuuden syy. Tämän perisyntimme vuoksi könöttää maaseudulla siellä täällä taloja, joiden seiniin ei milloinkaan ole maalarin sivellin koskettanut. Ne ovat armaan Luonnon kymmenien vuosien kuluessa maalaamia omalla värillään. Kun sitten vuosien varrella ikkunalaudat ovat mädänneet ja sijaan laitettu uusia, hohtavat ne uutuuttaan. Samoin on laita usein eteisten ja uusien rakennusosien, joiden vuoksi talot näyttävät aivan eriskummallisen kirjavilta.
Kun usein vauraatkin talot on jätetty maalamatta, osoittaa se, ettei suinkaan varojen puute ole ollut tähän syynä, vaan edellämainittu saamattomuus. Ja mitäpä maksaisi puna- tai keltamultamäärä, jolla yhden suuremmankin maalaisrakennuksen sivelisi värikkääksi.
Saituus!
Niin sitäkin on, mutta tuskin niin suuressa määrässä, että se estäisi talon maalaamisen esim. punamullalla. Onhan sitäpaitsi vesivärikin melkoinen suoja ajan hampaan nakerteluja vastaan.
Kun haluaisimme lausua muutamia pieniä toivomuksia talojen ulkomaalauksen suhteen, tahtoisimme kehoittaa vanhojen maalaisasumuksien omistajia sivelemään talonsa jollakin, vaikka kuinka huokeahintaisella maalilla. Harvaan asutulla maaseudulla on punaisella värillä aivan erikoinen oikeutensa. Vihreän luonnon keskellä se vilkkaasti houkuttelee puoleensa, is se on toisinaan silmää hivelevän sointuisa lehtipuuvihreän lomassa.
Mutta suurempia asutusryhmiä maalattaissa ei punamulta ole enää paikallaan. Se tympäisee ja saa aikaan raskaan vaikutelman. Silloin täytyy tulla kyseeseen keveämmät ja hilpeämmät värit. Mitä tiheämpään asumuskeskukseen tullaan, sitä vähemmän ovat paikallaan huutavat ja raskaat värit. Silloin tulee myöskin ehdottomasti ottaa huomioon kokonaisuuden vaikutus. Ensimmäinen vaatimus on, että yksityisten erikoisuuksien tulee alistua soveltumaan ryhmään kokonaisuudessaan. Kaupungista puheen tullen on yhteisen vaikutuksen huomioonottammen tärkeimpiä seikkoja rakennuksia maalattaissa. Seikka, johon kaupunkipaikoissa jo viranomaisten tulisi puuttua. "Rakennusjärjestyksen" tulee ohjata myöskin talojen värittämistä ei ainoastaan siinä mielessä, ettei talojen anneta maalaukseltaan rappioitua, vaan myöskin värin määräämiseen nähden. Jonkunlainen "makukatselmus" olisi otettava käytäntöön.
Huomauttaaksemme vielä muutamalla sanalla erikoisesti huvila-asumuksien maalaamisesta, on tunnustettava, että niissä on todellakin väriin nähden runsaimmin myönnettävä vapauksia, mutta mauttomuudet olisi kuitenkin estettävä. Huvila, joka on rakennettu keveäksi ia muodoiltaan rikkaaksi edellyttää jo tavallaan myöskin keveätä väritystä, mutta siinäkin on otettava huomioon paikka ja ennenkaikkea eri värien sopusointu. Arvokkaaseen tai yksinkertaiseen tyyliin rakennettu huvila edellyttää tietenkin harrasta ja yksinkertaisempaa väritystä j.n.e.
Erikoisesti on juuri syntyneillä omakotialueilla pidettävä tarkkaa nuolta, ettei niiden viihdyttäviä ominaisuuksia säretä taitamattomuuksilla eikä millään liiallisilla "erikoisuuksilla". Otettakoon jo edeltäpäin huomioon, mitä näiden alueiden rauhaan sopii. Kun niitä muutamien vuosien kuluttua aletaan lopullisesti maalata, olisi niissä säilytettävä yhtenäinen värisävy, joka asutusalueen laatuun katsoen olisi oleva kevyt ja lämpöä säteilevä.
(Tur. San.)
- Veikko Puro.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti