Harmaasta - värikkääseen!

Vanha Jämsä 34, 27.8.1927

[Kirjoitus on kahta viimeistä kappaletta lukuunottamatta kopio Maa-nimimerkin kirjoittamasta samannimisestä tekstistä, joka on julkaistu lehdessä Häme 85, 30.7.1925.]Ensimmäisiä havaintoja, joita Suomen mies ulkomailla maaseudulla kulkiessaan tekee, on se, että rakennukset ovat maalattuja ja rakennusten ympäristössä kasvaa puita ja pensaita. Tämän havainnon on tehnyt jokainen, joka on matkustanut esim. Norjassa ja Etelä-Keski-Ruotsissa. Maalatut rakennukset, niin asunto- kuin talousrakennukset, ja puistikko koko rakennusryhmän ympärillä, hedelmäpuut ja marjapensaat, pensasaidat y.m. antavat leimansa koko maisemalle.

Valitettavasti ei meillä ole asianlaita näin. Suomen maaseudulla vain suhteellisesti harvoissa tapauksissa on käytetty ja käytetään pensseliä ja väriä rakennusten ulkoseinissä. Auringon polttama harmaus on maaseutumme rakennuksissa yleisintä. Jos tämä harmaus on ainakin ikävä ilmiö, niin erikoisen surullisen näyn tarjoavat tällaiset rakennukset harmaan syksyn aikana. Kun sitten melkeinpä poikkeustapauksessa tapaa rakennuksen, joka on maalattu punaiseksi, ikkuna-, ovi ja räystäslaudat valkoisiksi, on kuin näkisi uutta elämää.

Tämä eroavaisuus meidän ja ulkomaiden maaseudun rakennusten ja kodin ympäristön välillä ei ole uusi havainto. Se on vuosikymmenien kuluessa yhä uudelleen ja uudelleen saatu nähdä. Mutta muutosta, ei ainakaan riittävässä määrässä, parempaan suuntaan ei vain meillä ole saatu aikaan. Tulee kysyneeksi, mistä tämä värien vieroksunta johtuu. Eikö suomalainen pidä väristä, eikö hän käsitä, että väri rakennusten seinämissä antaa kauneutta ja eloisuutta, eikö hän käsitä, että väri lisää rakennusten ikää? Arvelemme, että näihin kysymyksiin on vastattava myöntävästi. Kyllä suomalainen käsittää kauneutta ja käsittää, että maalattu rakennus säilyy kauemmin kuin maalaamaton. On nähtävästi niin, että yhtäältä tunnettu hitautemme sellaiseen ryhtymisessä, mikä ei ole välttämätöntä, ja toiselta puolen väärä käsitys säästäväisyydestä ovat pääsyyt siihen, että harmaus rakennustemme seinissä on niin yleistä.

Kun niin hyvin kotien kauneus, niin matkailijain kuin kotien asukkaiden silmissä lisääntyy ja niinikään rakennusten kestäväisyys saadaan kohoamaan rakennusten maalauksella, pitäisimme erinomaisen tärkeänä kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka johtaisivat maalattuihin rakennuksiin. Ja luulisimme niihin päästävän, jos kaikissa asiaaharrastavissa ja asianymmärtävissä piireissä ryhdyttäisiin toimelliseen valistustyöhön. Maamiesseurojen, nuorisoseurojen y.m. pitäisi jokaisen toimialueellaan kiinnittää kansalaisten huomiota asiaan. Kotien ympäristön kaunistuskilpailut, rakennusten maalauskilp., kurssit, talkoot, palkitsemiset y.m. ovat sellaisia keinoja, jotka oikein käytettyinä johtavat tuloksiin. Maanviljelys- ja maamiesseurojen kilpailujen tällä alalla pitäisi saada aikaan huomattavaa parannusta. Varojakin tätä tarkoitusta varten luulisi saatavan ennen muuta niiltä liikkeiltä ja teollisuuslaitoksilta, jotka värien valmistusta ja kauppaa harjoittavat ja joilta on erilaisia sopivia, huokeahintaisia kivennäisvärejä saatavissa.

Puhuttaessa rakennusten maalaamisesta ja sen merkityksestä on kysymyksessä suuremmat arvot kuin ensihetkellä tavallisesti ollaan valmiit huomaamaan. Paitsi sitä, että rakennusten maalaaminen on kauneus- ja säästämiskysymys (maalaamalla säästetään!) voimme pitää kansakunnan suhtautumista rakennusten maalaamiseen myöskin eräällä tavalla kansansivistyksen mittapuuna. Sivistynyt maanviljelijä yleensä maalaa rakennuksensa. Vierasmaalainen, joka maassamme matkustaa, saa väkisinkin huonon käsityksen maaseutumme sivistystasosta, hän saa todellista huonomman käsityksen. Ei meillä pitäisi olla syytä pyrkiä antamaan itsestämme todellista huonompaa käsitystä.

Me jämsäläisetkään emme voi lyödä rintoihimme tässä suhteessa. Tosin kyllä Seppolan aukeama ei tee harmaan yksitoikkoista vaikutusta, päinvastoin, mutta jos painumme syvemmälle Jämsän sydämeen, poikkeamme pitäjämme sivukulmille, eikä niin varsin kauaksikaan keskustasta, tapaamme kauniin luonnon keskessä niin paljon, paljon toivotonta harmautta, että se moneen kertaan voittaa Seppolamme värikkyyden.

Harras toivomme on, että rakennusten maalauskysymys kuten yleensä kotien ympäristön kaunistamiskysymys, joutuisi vilkkaan pohdinnan alaiseksi, ja että pohdintaa seuraa reipas toiminta, jonka seurauksena on, että rakennusten harmaus muuttuu värikkyydeksi.