Kutoma- ja paperiteollisuus 12, 1913
Yleisenä valituksena käy nykyään, ettei muka nykyajan värit ole pesoakestäviä. Entisajan väreillä oli tämä ominaisuus melkoista suuremmassa määrin. Mutta mitä ymmärretään nykyään pesokestävyydellä? Ja onko se samaa kuin tuohon "hyvään vanhaan aikaani?" Kun entisajan talon emäntä pesi värillisiä vaatteita, miten varovainen eikö hän ollut niiden käsittelyssä. Hän valitsi mahdollisimman hyvän saippuan. Käytti vaatteita tai värillisiä muita tuotteita, mitä hänen pestävänään oli, kädenlämpimässä tai korkeintaan 60°C lämpimässä saippua liemessä, eikä milloinkaan kasannut niitä kosteina toistensa päälle. Miten toisin nykyään! Harva emäntä itse enään huolehtii värillisten vaatteitensa pesosta. Ne joutuvat asian ymmärtämättömien apurien käsiin, joiden käsitys väreistä on, että niiden on kestettävä kiehuvaa, saippua- tai pahemmassa tapauksessa kuumaa lipeäliuostakin. Kun tähän vielä lisäämme nykyään paljon käytännössä olevat "pesopulverit", jotka sisältävät enemmän tai vähemmän kuituja ja värejä "polttavia" hapettavia aineita, lienee jokaiselle käynyt selville, että nykyajan ja entisajan pesokestävyyskäsitteellä on melkoinen ero.
Vielä joku aika sitten, ei edelläkertomaamme pesomenettelyä nykyaikaisista väreistä kestänyt kuin jokunen harva. Sellaisia oli mustana värinä n. s. anilinimusta, punaisena, turkin punanen ja sininen indigo. Nykyään löytyy sellaisia lukematon joukko. Kun värien pesokestävyys-vaatimukset lisääntyivät, keksi väriteknika sellaisia värejä, jotka vastaavat suurimpiakin vaatimuksia. Syyttää nykyajan värejä siitä, ettei ne muka kestä pesoa, siinäkin julmassa muodossa, jossa sitii nykyään harjoitetaan, ei näinollen lainkaan pidä paikkaansa. Tämä hyvä asia on, niin kuin monet muutkin, puhdas kukkärokysymys. Tehtailijamme pystyvät kyllä kestäviä värisävyjä aikaansaamaan, jos vaan saavat tuotteestaan asianmukaisen hinnan. Sillä hyvät värit ovat yleensä kalliita ja aivan halpoihin tuotteisiin ei niitä kannata käyttää. Mielestämme olisi tässä asiassa kauppiaillamme suuri ja tärkeä tehtävä edessään. Heidän tulisi silloin kuin värin pesokestävyys on kysymyksessä ilmoittaa yleisölle, että milloin tätä erikoisemmin vaaditaan, tuota on saatavissa niin ja niin paljon kalliimmasta hinnasta. Ottain tietenkin täyden edesvastuun niskoilleen. Tällöin saisi tehtailija työstään ansaitsemansa palkan ja yleisö oppisi arvostelemaan värejä hinnan mukaan, eikä tekisi vaatimuksiaan aivan ylimalkaisesti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti