Suomen Teollisuuslehti 11-12, 1.6.1889
Keinotekoisella tavalla valmistettujen uusimpien väriaineiden joukossa ovat, mitä puuvillatavaroiden värjäämiseen tulee, antraseenivärit voittaneet hyvin paljon käytäntöä. Nämä väriaineet ovat eteviä siitä, että ne ovat pysyväisiä auringon valossa eivätkä muutu saippualiuvoksessa ja pesossa. Varsinkin n. s. turkinpunavärjäyksessä ovat nämä väriaineet täydelleen todistaneet kelvollisuutensa. Mutta vaikka ne ovatkin puuvillavärjäyksessä voittaneet paljo alaa, niin niitä verrattain vähemmin käytetään villatavaroiden värjäykseen. Että ne kuitenkin siihenkin tarkoitukseen kelpaavat, sen on kokemus osoittanut.
Ne antraseenivärit, joita voidaan käyttää villatavaroiden värjäämiseen, ovat seuraavat: "alitsarin S", "Nitroalitsarin", alitsariini sini ja alitsariini ruskea. Näiden väriaineiden avulla ja käyttämällä soveliaita peittoaineita saadaan mitä erilaisimpia värivivahduksia.
Alitsariinin sukuisilla väriaineilla flavopurpuriini, antrapurpuriini ja purpuriini voidaan myöskin värjätä villatavaroita.
Puhdas alitsariini värjää villan punaiseksi, joka hiukan vivahtaa sinertävään; flavopurpuriini tekee sen keltaisen voittavammaksi, antrapurpuriini kirkkaasti ja tulisesti punaiseksi ja purpuriini antaa sille värin, joka on melkein samallainen kuin alitsariinin.
Eri peittoaineiden avulla saadaan erillaisia värivivahduksia; esim. alitsariinipunaista villaan painettaissa peitetään 6 eli 10:llä prosentilla rikkihappoista savesta (Al2(SO4)3 18H20) ja 5-8:lla % viinikiveä. Peittoomistyö suoritetaan soveliaimmin seuraavalla tavalla: Liemeen, jossa on äskenmainitut määrät rikkihappoista savesta ja viinikiveä, lasketaan värjättävät tavarat, lämpö nostetaan vähitellen tunnin kuluessa kiehuvaksi asti ja sitte keitetään puoli tuntia. Peittoomisen jälkeen pestään hyvin ja sitte värjätään. Värjääminen tapahtuu eri kylvyssä, jossa on 20% alitsiinia; väri tulee kirkkaammaksi, jos värikylpyyn sekoitetaan 4 % etikkahappoista kalkkia.
Väriliemi on lämmitettävä samalla tavalla kuin peittoliemi. Villatavarat lasketaan siihen kylmältään. Puolen tunnin kuluttua lämmitetään verkalleen kiehuvaksi ja sitte keitetään ¼ tuntia. Värjäyksen jälkeen pestään ja kuivataan.
Alitsariinissa punaiseksi värjätyt villatavarat ovat kuivattavat alhaisessa lämmössä, soveliaimmin ulkoilmassa. Jos peitto- ja väriliemen kokoonpano on toisellainen kun ylempänä on mainittu, niin muuttuu myöskin värin luonne.
Suurinta tarkkuutta vaatii peittoamistyö, ja varsinkin tulee ottaa peittoaineet tarkasti määrätyn suhteen mukaan. Jos peittoliemi on liian heikko, niin värikin tulee liian himmeäksi, jota vastoin liian väkevä peittoliemi tekee värin vähämmän loistavaksi ja keltaisemmaksi. Kirkkain ja paras altsariinipuna saadaan, jos peittoliemeen sulatetaan hiukan viinikiveä. Alitsariini-värjäyksessä tulee käyttää kalkin sekaista vettä; ellei se luonnostaan ole kylläksi kalkin sekaista, niin sekoitettakoon siihen sovelias määrä etikkahappoista kalkkia tai jauhettua liitua.
Vihdoin on huomautettava että peittoliemessä käytettävän rikkihappoisen saveksen tulee olla täydelleen vapaata raudasta, koska väri muuten käy sinertäväksi.
Erilaisten metallisuolojen kanssa muuttuu alitsariiniväri eri näköiseksi. Niinpä syntyy tinaoksiidista ja alitsariinistä kellertävän punaista väriä. Kromioksiidi tekee sen ruskeaksi ja rautaoksiidi sinertäväksi.
Alitsariinin avulla saadaan hyvin kaunis oranssiväri siten, että peitetään liemessä, jossa on 6-8 % tinasuolaa ja 6-8% viinikiveä. Sitte värjätään 10-20 % väkevällä alitsariiniliemellä. Värjäys voi tapahtua joko siten, että tavarat ensin käytetään peittoliemessä ja sitte väriliemessä, tai myöskin sekoitetaan molemmat liemet yhteen.
Erillaista oranssiväriä saadaan käyttämällä antrapurpuriinia, flavopurpuriinia ja purpuriinia. Näistä antaa flavopurpuriini keltaisimman ja purpuriini punaisimman värivivahduksen.
"Bordeaux punaisten" ja "bordeaux ruskeiden" vivahdusten aikaan saamiseksi käytetään kaliumbikromaattia ja rikkihappoa. Erittäin täysiä ja hohtavia vivahduksia varten käytetään liuosta, jossa on 3% kaliumbikromaattia ja 1 % 66° Bé väkevöistä rikkihappoa. Sitte värjätään 10 %:lla 20%: n väkevöisellä alitsariinilla. Samallaisia bordeaux-ruskeita vivahduksia vaikuttavat alitsariinin sukuiset antraseenivärit; flavopurpuriini keltaisemman, antrapurpuriini punaisemman vivahduksen ja vihdoin purpuriini hyvin tumman bordeaux-ruskean.
Käyttämällä rauta-alunaa tai ferrosulfaattia (rikkihappoista rautaa, rautavihtrilliä) saadaan varsin sieviä värityksiä sinipunertavasta aina mustaan. Peitetään 5—12 % ferrosulfaatilla ja 10—30 % viinikivellä.
Värjätään kuten kaikissakin alitsariini värjäyksissä 10:llä %:lla 20: n %:n väkevöisellä väriaineella. Peitto- ja värjäystyö tehdään kumpikin erikseen erityisessä kylvyssään.
Paitsi yllämainittuja värjäystapoja alitsariinilla ja sensukuisilla väriaineilla voidaan sopivalla tavoin, yhdistämällä antraseeni-väriaineita coeruleiinin, galeini'in ja useitten muitten kasvikuntaan kuuluvien väriainesten kanssa saada loppumaton sarja mitä erilaisimpia ruskeita, purppura- ja oliivivärejä.
Muista antraseeni-ryhmään kuuluvista väriaineista ovat villanvärjäyksessä vielä huomioon otettavat alitsariini S., alitsariini ruskea, nitroalitsariini ja alitsariini sini.
"Alitsariini S." voidaan kyllä käyttää villan värjäyksessä, vaan siitä ei saada pysyviä (ehta) värejä, jonka tähden emme ryhdykään sitä lähemmin tarkastelemaan.
Alitsariinisini antaa, kun käytetään erillaisia peitto-aineita, hyvin toisistaan eroavia värivivahduksia, esim. indigosinisiä ja purpuransinisiä vivahduksia. Sopivin peitto-aine näyttää kaliumbikromaatti (kaksinkerroin kroomihapp. kali) olevan, joka synnyttää hyvin heleitä indigosini-vivahduksia. Tätä varten käytetään 3% kaliumbikromaattia, värjättävän villan painosta laskien, ja värjäys tapahtuu samassa liemessä. Kuta tummemmaksi väri tahdotaan, sitä enemmin on käytettävä väriainetta. Tämä väri kestää hyvin ilmaa, vanuttamista ja pesoa vastaan. Jos peitotaan rikkihappoisella saveksella (6-8 %) ja viinikivellä (5-7 %) niin saadaan muhkeita purpuran sinisiä vivahduksia.
Nitroalitsariinin avulla saadaan koko sarja värivivahduksia oranssista purpuran ruskeaan saakka. Saveksen kanssa tämä väriaine synnyttää hyvin heleitä oranssivärejä. Tinakloruuria (tinasuolaa) peittoaineena käyttämällä saadaan peittoaineen paljouden mukaan vaihtelevia vivahduksia punertavasta ja keltaiseen vivahtavasta oranssista aina ruskeaan saakka. Niinpä antavat 1 % tinakloruuria ja 1,5 % viinikiveä punertavaa oranssia, 2 % tinakloruuria ja 3% viinikiveä keltaisenvoipaa oranssia, mutta vielä suurempia prosenttimääriä käyttämällä ruskeata. Sitä paitsi käytetään eri tarkoituksia varten peittoaineina nitroalitsariinin kanssa vielä kaliumbikromaattia, kuparisulfaattia ja rautasulfaattia (kupari ja rautavihtrillä).
Kaliumbikromaattia käytetään joko paljaastaan tai rikkihapon kanssa. Käyttämällä 8 kaliumbikromaattia ja 2 % rikkihappoa saadaan punertavia, ruskeita vivahduksia. Jos yksistään kaliumbikromaattia käytetään, niin saadaan suuremmilla prosenttimäärillä paljoa tummempia värivivahduksia.
6—8% kuparivihtrillillä saadaan ruskean punaisia vivahduksia. Käyttämällä yhtä suuria prosenttimääriä ferrosulfaattia (rautavihtrilliä) saadaan purpuran ruskeita vivahduksia.
Vielä on mainittava eräs värinsä puhtauden vuoksi erinomainen väriaine, jota valmistetaan Badenin aniliini- ja soodatehtaassa Kaupassa sen nimi on antraseeni ruskea (Anthra gallol) ja sitä käytetään samoin kuin alitsariiniakin villan värjäyksessä. Alunan avulla saadaan heleänruskeata, tinakloruurilla punertavanruskeata, kaliumbikromaatilla kirkasta puhdasta ruskeata ja kuparisulfaatin avulla kastanjan-ruskeaan vivahtavaa väriä.
Kaikissa yllämainituissa värjäystavoissa on paras toimittaa peittoamis- ja värjäystyöt erikseen, vähitellen lämmittää kylvyt kiehumakohtaan saakka, jolloin väriaine on loppuun saakka käytettävä. Perinpohjaisella virutuksella ja kuivaamisella päätettäköön kaikki mainitut toiminnat.
(Neueste Erfindungen).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti