Unohdettuja aloja

Louhi 82, 12.7.1906

Kauneimmillaan kukoistaa kaswullisuus Pohjolassa. Mainioita ja niittyjä koristawat tuhannentuhannet toinen toistaan wihreämmät wienoa suloa herättämät kukat. Täynnä owat metsätkin monenwärisiä kukkia ja kukoistawia pensaita ja minne waan silmänsä kääntää Suomen kesäisessä, kauniissa luonnossa, näkee kukka- ja kaswimaailman wiehättäwää kauneutta.

Näiden Suomen metsissä ja wainioilla kesäiseen aikaan kehittywien lukuisain erilaisten kaswien ja kukkien joukossa on paljon sellaisiakin, jotka sulostettuaan Suomen kesän tarjoutuisiwat tyydyttämään kauneusaistin waatimuksia wielä muinakin wuodenaikoina, yksinpä talwen tuimien myrskyjen tuiwertaissa ja hankien kattaissa kukista alastomia kenttiä.  Pitempiaikaistakin nautintoa walmistaisiwat monet maamme kaswikunnan edustajat ominaisuuksineen, jos wain osattaisiin niitä hyödyksi käyttää. Useat kukat ja kaswit näet sisältäwät erilaisia wäriaineita, joita menestyksellä woi käyttää muun muassa kudottawain lankain wärjäykseen, ja joilla  wäriaineilla on se etu, etteiwät ole terweydelle waarallisia, kuten useat ulkomailta tuodut wäriaineet, joiden wiimeksi mainittujen joukossa on hywin myrkyllisiäkin. Kotimaiset kaswit kukkineen ja lehtineen tarjoutuisiwat siis palwelukseemme ei ainoastaan  kauneusaistimme tyydyttämiseksi kaikkinakin wuodenaikoina, waan samalla olisi niistä myöskin taloudellista hyötyä ja wieläpä terweydellistä etua, kun maan, kuten sanottu, näitä kaswien hyödyllisiä ominaisuuksia ymmärrettäisiin oikein käyttää.

Kotimaisissa kaswissamme, joita wapaasti, kylwämättä, kyntämättä kaswaa kaikkialla, piilee niin paljon arwokkaita tarweaineita, että näiden luonnon ilmaiseksi tarjoamien tuotteiden käyttämättä jättäminen on liewimmin sanoen mitä suurinta ajattelemattomuutta eli kansallisomaisuuden tuhlausta kun näet semmoisia luonnontuotteita suurien summien edestä joka wuosi sen sijaan tuotetaan ulkomailta. Ajatellaampa wain miten suuret määrät kansa ostaa kauppiailta kaikellaisia wäriaineita, muun muassa niin sanottuja "patetti"-wärejä, jotka owat ulkomaista alkuperää. Tällä tawoin kansamme jo paljaastaan wäriaineissa uhraa ulkomaille melkoiset  summat, jotka jäisiwät kotimaahan, jos tiedettäisiin, että wäriaineita kotoisia käsitöitä, kotikudontaa y. m. warten olisi saatawissa omilla kynnyksillä, oman pellon pientareilla, kuten kumminkin on laita. Maaseuduilla ei kutomahankkeissa olewain emäntäin ja naisten suinkaan tarwitsisi lähteä kauppiaalta wäripakettia hankkimaan, siten turhaan kuluttaen aikaansa ja rahaansa, waan saisiwat he niitä aiwan omilta olosijoilta, paljon lähempää ja paljon parempia. Kaswaahan leppiä maalla melkein joka talon ja joka töllin likitienoilla ja koiwuja on niinikään kaikkialla, jotka puulajit tarjoisiwat ilmaiseksi mitä edullisimpia ja terweydelle waarattomia lankainwärjäysaineksia. Samoin rehottaa maalla, jopa kaupungeissakin useamman talon pihalla nokkosia, suolaheiniä (Rumex acetosa) y. m. kasweja, jotka niinikään owat oiwallisia wäriaineita osaawan emännän käsissä. Koiwun ja lepän kuoret sekä lehdet sisältämät näet keltaista nestettä, jota hywin sopii käyttää lankain wärjäykseen, ja nokkosissa on wihreän eli harmaankeltaista wäriä, jota wastoin suolaheinistä saadaan  harmaanwiheriää wäriä. Yhtä helposti saatawissa olisiwat monet muut wäriaineet, niinkuin kanerwat, koiranputket (Anthriscus silvestris), sianpuolat, kuusen käwyt, hawut ja naawa, suomatarat (Calium boreale), kortekaswit (Eqvisetum), wesiheinät (Stellaria media), katajanmarjat, paatsaman kuoret, ruiskukat, keltamatarat, keltanot, seinäsammalet ja muutamat jäkälälajit j. n. e. Edellämainituista ja monista muista kaikkialla yllin kyllin tawattawista kasweista sekä niiden osista saadaan wäriainetta, joilla käsityö- ja kangastarpeita woi wärjätä melkeimpä minkäwäriseksi tahansa käyttämällä apuna muutamia kemiallisia y. m. aineita.

Oman maan kaswikunnasta saatawia wäriaineita woi tarkotukseensa käyttää ei ainoastaan kesällä, jolloin wärikasweja on tuoreina tarjona, waan myöskin muina wuoden aikoina, kun wärjäykseen aijotut kaswit soweliaalla tawalla ensin kuiwataan. Kokoaminen ja kuiwaaminen ei wie aikaa eikä suinkaan ole monimutkainen. Wanhemmat ihmiset muistanewat, miten heidän lasna ollessaan ei ainoastaan werkot ja nuotat waan myöskin waatteiksi aijotut langat ja rihmat wärjättiin kaswiaineilla omilla kotinurkilla. Kaswien käyttäminen kotiwärjäyksessä oli noin 40-50 wuotta takaperin yleisenä tapana. Waan sitä mukaa kuin tehtaissa walmistettujen kankaitten käyttö tuli yleisemmäksi ja aikaansai taantumusta kotikudonnassa, joutui kotiwärjäystaitokin unhotuksiin ja samoin tein unhotettiin kotimaiset wärjäysainekset. Jos nykyisin jossakin talossa maaseudulla harwinaisena poikkeuksena kuuleekin kangaspuiden hylskentää tai sukkulan suihketta, niin eiwät kudottawan kankaan langat, jos nimittäin kankaasta tulee wärillinen, ole saaneet wäriään kotoisilla aineksilla, waan on langat joko käytetty wärjärin käsissä tai sitten kotona wärjätty kauppiaalta ostetuilla wäriaineilla, "paketti"-wärillä. Yleensä näet on kankaiden kudontakin kodeissa käynyt harivinaisemmaksi ja ainoastaan muutamin paikoin harjotetaan sitä esimerkiksi kelpaawana kotiteollisuutena kuten m. m. Etelä-Pohjanmaan muutamissa kunnissa. Edellämainitun kotiteollisuuden haaran samoin kuin yleensä kaiken muunkin kotiteollisuuden takapajulle jäämiseen ja wähentymiseen owat tietysti waikuttaneet muutkin syyt. Selonteko niistä ei kumminkaan kuulu tämän kirjotuksen piiriin, sillä olihan tarkotuksemme huomauttaa ainoastaan, miten entisajan ihmiset kutoma- ja käsityöaineksensa itse wärjäsiwät mieleisikseen kotiseutunsa kaswiksilla ja siis tässäkin suhteessa eliwät säästeliäämmin kuin nykyajan ihmiset. Kun kaswiwärillä wärjäys on miltei tuntematon nykyiselle polwelle, olisi tätä unhotuksiin joutunutta taloudellisen toiminnan haaraa, johon samalla laillaan liittyy kauneusaistin kehittäminenkin, ryhdyttäwä jälleen eloon wirittämään kansan keskuudessa. Kuuluuhan päimän tunnussana taloudellisten edistyspyrintöjen alalla: "kotimaista työtä kansalaisten kannatettawa", jonka takia sitä suuremmalla syyllä olisi ruwettawa suosimaan kotimaisten wäriaineittenkin käyttämistä. Silloin annettaisiin etusija ei ainoastaan kotimaiselle työlle waan myöskin kotimaisille raaka-aineille. Ja sehän olisi järkewänpää  menettelyä kuin nykyisin on käytännössä, kun näet suuret summat uhrataan ulkomaisiin keinotekoisiin wäriaineisiin, jotka  terweydellisessä suhteessa woiwat olla hywinkin arweluttawia. Kukapa tarkastanee, mitä kaikkea kauppiailta ostetut "paketti"-wärit ja muut wäripussit oikeastaan sisältäwät. Niissä woi piillä siemeniä hywinkin arweluttawiin tauteihin. On toteen näytetty, että etenkin loistawilla wäreillä töhrityt seinäpäperit owat aiheuttaneet kiwulloisuutta. Samaa owat myrkyllisiä aineksia sisältäwät ulkomaiset keinotekoiset wärit, joita on käytetty kangastarpeiden ja waatteiden wärjäykseen, woineet aikaansaada, waikka sairastumisen syytä ei ole johduttu ajattelemaan. Jo tältä kannalta katsoen tulisi suosia kotimaisia kaswiwärejä, jotta siinäkin suhteessa omat edullisemmat, että niillä saawutetaan suurempi wärien kauneus ja pehmeys sekä sopusuhtaisuus, jonka ohella kotimaisilla kasweilla wärjätessä kangasainekset pysyivät wahingoittumattomina eiwätkä tule hauraiksi ja wanuwiksi, kuten usein on laita kemiallisia ulkomaisia wäriseoksia käyttäessä.  Mutta olisihan muistettawa myöskin sitä taloudellista hyötyä, minkä kotimaisten raaka-aineitten käyttäminen tuottaisi. Rahat jäisiwät kotimaahan muihin tarpeellisimpiin tarpeisiin. Mielihywällä mainittakoon, että Suomen Käsityön Ystäwät  owatkin wiime aikoina ryhtyneet kiitettäwiin toimenpiteisiin lewittääkseen  kansan keskuuteen taitoa kotoisten wäriaineitten käyttämisessä. Muun muassa on mainittu yhdistys tätä tarkotusta warten perustamassaan wärjäyslaitoksessa toimeenpannut wärjäyskursseja asiaaharrastawia warten, jonka ohella jokuaika takaperin yhdistyksen toimesta Kansanwalistusseuran kustannuksella ilmestyi painosta erityinen kirjanen, jossa annetaan neuwoja kotiwärjäyksessä kaswiaineilla. Kun kysymyksessä on ei ainoastaan kotiteollisuuden elwyttäminen, waan myöskin samalla terwendenhoidolliset ja ihanteelliset näkökohdat, niin tulisi jokaisen perheenemännän maalla tutustua tähän teokseen, joka lähemmin selwittää, mitä kaswiaineita minkin wärin saamiseen on käytettäwä, mitenkä kaswit owat kuiwattawat, säilytettäwät j. n. e. Ja warsin tärkeää olisi, että näitä ohjeita ruwettaisiin aiwan yleiseen seuraamaan. Tähän asti owat ne kajahtaneet jotenkin kuuroille korwille.

Puheena olewa asia on siksi suuresta arwosta, että esim. maanwiljelys- ja maamiesseurain olisi sen hywäksi waikutettawa. Jos palkintoja määrätessä tällaisten seurain näyttelyissä m. m. naisten käsitöistä otettaisiin erityisesti huomioon, onko kankaisiin ja käsitöihin käytetyt ainekset wärjätty kaswiwäreillä, niin kehottaisi tällainen menettely kaswien käyttämiseen kotiwärjäyksessä. Ja kun kaswiwärit woittaisiwat yhä suurempaa suosita, täytyisi ammattiwärjääjienkin ja kenties tehtaitten ruweta ulkomaisten raaka-aineitten sijaan käyttämään kotimaisia kaswiwärejä. Niiden kokoamisessa woisiwat lukuisat perheet saada toimeentulonsa.