Maalarien viesti 4, 1.12.1911
(Kirj. lääket. toht. A. Hanaur.)
Lyijy joutuu ihmisruumiiseen kahdella eri tavalla, joko hengittämällä lyijytomua, jolloin lyijyä ensin joutuu hengityselimiin joista se siirtyy vereen, tai myöskin että lyijyä joutuu suuhun ja sieltä vatsalaukkuun. Mitä tulee maalareihin voi lyijy, käsiteltäessä lyijypitoisia värejä, joutua ruumiiseen molemmilla tavoilla, jonka takia tutkimme sitä puolta asiasta lähemmin.
Lyijytomua syntyy ja tunkeutuu hengityselimiin kun lyijyvalkoista sekoitetaan öljyyn, raapittaessa vanhaa öljyväriä, jos työ suoritetaan kuiviltaan, hiottaessa (sliipattaessa) uutta öljyväripintaa jos työ samoin suoritetaan kuiviltaan. Vielä paljon useammin joutuu lyijyä ruumiiseen ruansulatuselimien kautta, mikä tapahtuu kun sormet ovat työssä tahraantuneet lyijypitoisiin väreihin ja niitä sitten, ilman että ne ovat tulleet perinpohjin pestyiksi, käytetään syödessä, tai myöskin kun lyijyä tupakoidessa, sikaarissa tai paperossissa, viedään suuhun.
Missä määrässä lyijymyrkytys raivoaa maalarien keskuudessa, siitä saa käsityksen niistä tiedoista mitä professori Sommerstedt on koonnut maalarien ja lakeeraajien sairaskassasta Berliinissä, missä v:sta 1889 v:teen 1891 esiintyi 758 kroonillista lyijymyrkytystapausta, joten 20 jokaisesta sadasta sairaskassan jäsenestä oli saanut tämän taudin. Sadasta uudesta sairastapauksesta oli 5 aiheutunut lyijymyrkytyksestä.
V. 1893 oli sairaaksi ilmoitetuista 25 % jotka potivat lyijymyrkytystä ja 1896 27 %. V. 1902 kuoli 53 sairaskassan jäsentä, joista 5 kuolemantapausta aiheutui lyijymyrkytyksestä. Epäilemättä on todellinen myrkytystapausten lukumäärä melkoisesti korkeampi kuin mitä käy esiin sairaskassan kertomuksesta, syystä että lievemmät tapaukset jäävät huomaamatta sentakia että ne eivät joudu lääkärin käsiteltäväksi tai mahdollisesti tulevat mainituiksi toisella nimellä.
Terveyshoidollisilla säännöksillä, ja puhtausmääräyksillä työntekijöitä varten on taudin vaaraa koetettu ehkäistä, mutta tulokset näistä määräyksistä ovat olleet vähäiset. Yhtävähän oli myös kuivan lyijyvalkoisen korvaaminen öljyyn sekoitetulla omiaan saattamaan aikaan todellista parannusta oloissa. Jos tahdotaan saada aikaan perinpohjainen parannus, täydytään myrkyllinen Iyijyvalkoinen korvata myrkyttömällä aineksella ja sellaisena voidaan ennen kaikkea ajatella sinkkivalkoista. Se on niin vähässä määrässä myrkyllistä, että työntekijät työskennellessään sen kanssa säästyvät täydellisesti myrkytykseltä. Kuten tunnettua, on Ranskassa otettu kysymys käsiteltäväksi ja sekä sota- että sisäasiain ministeri ovat antaneet määräyksen, että valtion rakennuksissa on, mikäli mahdollista, käytettävä sinkkivalkoista lyijyvalkoisen sijasta.
Ranskan parlamentissa esitettiin lakiehdotus jossa kiellettiin lyijypitoisten aineiden käyttö maalaustöissä. Ehdotus tuli hyväksytyksi ja päätettiin se astuvaksi voimaan sisämaalauksissa 1 vuoden kuluttua ja ulkomaalauksissa 3 vuoden kuluttua.
Pasteurs'in laitoksessa Parisissa on tehty kokeita joissa on osoittautunut että on yhtä helppoa käyttää sekä sinkki- että lyijyvalkoista, molemmat kuivuvat yhtä hyvin ja peittäväisyysvoima on sama kummallakin. Ratkaistavana on ainoastaan onko sinkkivalkonen yhtä kestävää ilman vaikutusta vastaan kuin Iyijyvalkoinen.
Sinkkivalkoisen suuri käyttö Ranskassa tulee jo ilahuttavalla tavalla huomatuksi myrkytystapausten vähenemisen kautta. V. 1894 oli Ranskan sairashuoneissa lyijymyrkytyksen saaneita hoidettavana kaikkiaan 5,000 sairauspäivää, v. 1901 ainoastaan 900.
Lyijyvalkoista voidaan varsin hyvin korvata myös Lithoponella, joka niinikään on sinkistä valmistettua, täysin myrkytöntä, imee öljyä itseensä yhtähyvin kuin lyijyvalkoinen ja myös peittää yhtähyvin.
Niinkauvan kun lyijyvalkoista ei ole tykkänään poistettu käytännöstä, täytyy huolehtia että sitä käsitellään niissä muodoissa, jotka ovat ehdottomasti välttämättömiä työntekijäin terveydelle.
Lyijymyrkytyksen ehkäisemiseksi tulisi lyijyvalkoisen hienonnuksessa (riivauksessa) tehtaissa aina käyttää hyvin kouliintunutta työväkeä ja uusimpia teknillisiä apukeinoja, jolloin myrkytysvaara melkein kokonaan olisi poistettu.
Lyijyvalkoisella maalattujen öljyväripintojen hiomisen (sliippauksen) ja vanhan värin poisraappimisen, joista syntyy vahvasti pölyä, tulisi tapahtua aina vasta senjälkeen kun pinta on riittävästi kostutettu.
Yhdessä työnantajan kanssa voi työntekijä myös puolestaan avustaa paljon myrkytyksen vastustamista, noudattamalla persoonallista terveydenhoitoa sekä tarkkaa puhtautta. Kasvot, kädet, työvaatteet ja työkalut täytyy pitää mahdollisimman puhtaina. Lyijypitoisia värejä käytettäessä ei ole työaikana syötävä, juotava eikä tupakoitava. Ennenkuin mitään nautitaan tulee kasvot ja kädet pestä huolellisesti ja jos juodaan tulee huuhtoa suu hyvin sitä ennen. Pensselin varren suuhun asettaminen ei saa tulla kysymykseen.
Työnantajan tulee huolehtia, että on saatavana riittävästi vettä, saippuaa ja pyyheliinoja. Työpaikalla olevan työnjohtajan tulee valvoa pesulaitoksien käyttöä.
Ruoka- ja juomatavaroiden sekä vaatteiden säilytyspaikan tulee olla sellaisen, että ne säilyvät siellä puhtaina ja pölyttymättöminä. Erittäinkin suurilla rakennuksilla on tämä varovaisuustoimenpide kaikkein suurimmasta merkityksestä.
Työjärjestyksen kautta on saatettava työntekijä huomaamaan se vaara joka uhkaa häntä, niin usein kuin se on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista. Vakinainen työväestö voi ylipäänsä tehokkaammin vastustaa lyijymyrkytystä kuin usein vaihteleva.
- Fagtidende for Malere.
***
Suomessakin on lyijymyrkytysvaaran vastustamiseksi jo alettu jotain toimia. Niinpä kertoo "Ammattijärjestö" lehti että Suomen työnväensuojelus- ja sosialivakuutusyhdistyksen johtokunta on viime elok. 11 p. jättänyt senaattiin anomuksen että määrättäisiin suoritettavaksi virallinen tutkimus lyijymyrkytyksen esiintymisestä kirjapaino- ja kirjakevalimo-teollisuudessa, sekä maalaus-, sivellys- ja lakkakiillotusammateissa.
Senaatti on puolestaan lähettänyt anomuksen Teollisuushallitukselle käskyllä, että se tiedustelisi työntekijäin ja työnantajain järjestöjen mielipidettä asiassa.
Ammattijärjestön toimikunta on päättänyt ilmoittaa puoltavansa kysymyksessä olevaa virallista tutkimusta.
Anomusta seuraavissa asiakirjoissa tehdään selkoa m. m. lyijyväreistä.
"Jo toista vuosisataa on pyritty lyijyvärien, ennen muita lyijyvalkoisen sijaan hankkimaan myrkyttömiä värejä. Useat Ranskan kaupungit ja erinäiset Ranskan ministeriöt kielsivät jo 19:nnen vuosisadan keskivaiheilla, toiset Ranskan kaupungit ja ministeriöt, Belgian ministeriöt ja Sveitsin liittoneuvosto tämän vuosisadan alussa käyttämästä lyijyvärejä niiden tarkoituksia varten tehtävissä rakennuksissa. Lukuisat kokeet, joita varsinkin on tehty Ranskassa, Sveitsissä ja Hollannissa, todistavat "sijaisvärien" käyttökelpoisuuden.
Itävallan kauppaministeriön toimittamat tutkimukset osottivat, että varsinkin huoneiden sisäpuolinen maalaus tuotti työntekijöille vaaraa; eräässä saman ministeriön toimittamassa tiedustelussa ovat maalarimestarit itse puoltaneet kiellettäväksi Iyijyvärien käyttämistä sisäpuoliseen maalaukseen. Tämän johdosta on Itävallan hallitus huhtik. 15 p. 1908 annetulla asetuksella kieltänyt käyttämästä lyijyvärejä huoneiden sisäpuoliseen maalaukseen. Tämä kielto on voimassa toukok. 1 p:stä 1909 ja on kantanut hyvää hedelmää. Ranskassa, joka maa on käynyt kaikkien muiden maiden edellä, mitä maalarin ammatista johtuvan lyijymyrkytyksen ehkäisemiseen tulee ja jossa viranomaiset jovuosikymmeniä ovat pyrkineet rajoittamaan lyijyvalkoisen käyttämistä, on pitkien parlamenttikeskustelujen jälkeen saatu aikaan heinäk. 20 p. 1909 vahvistettu laki, joka kieltää käyttämästä lyijyvalkoista rakennusten sisä- ja ulkopuoliseen maalaukseen. Laki astuu voimaan 1914. (Siis sama laki josta toht. Hanaur mainitsee edelläolevassa kirjoituksessa).
Kun kansainvälinen yhdistys (jonka päätöksen perustalla edellämainittu anomus on senaattiin jätetty) koettaa ainoastaan välttämättömimpiin epäkohtiin kajota, on se päättänyt toimia lyijyvärien poistamiseksi sisäpuoli-maalauksesta".
Se lienee jo turhaa puuhaa meillä Suomessa, sillä eihän täällä enää sisämaalauksiin lyijyvalkoista käytetä.
Ulkopuolella sitävastoin käytetään, joten sieltä sitä voisi ryhtyä poistamaan, jos tarkoitustaan vastaavaa sijaisväriä löytyisi joka kestävyydessä korvaisi lyijyvalkoisen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti