Suomen Teollisuuslehti 21, 15.11.1910
Organisen kemian pääpiirteet. Kirjoitti S. W. Hintikka. Helsingissä, Suomalainen kustannus- 0.-Y. Kansa. Hinta Smk. 1: 50 kovissa kansissa.
Köyhä, suomalainen kirjallisuutemme on äskettäin saanut uuden lisän ins. S. W. Hintikan kirjoittamasta ylläolevannimisestä oppikirjasta. Se on tarkoitettu etupäässä käytettäväksi kauppaoppilaitoksissa ja teollisuuskouluissamme.
Esisanoissansa mainitsee tekijä "uskaltavansa" ottaa alotteen tätä alaa käsittävän kirjan julkaisemisessa sentähden, ettei organista kemiaa lyhykäisen oppikirjan muodossa vielä näihin asti ole suomenkielellä julkaistu.
Onnittelemme häntä tämän "uskaltamisensa" johdosta. Teemme sen sitä mieluummin kuin tiedämme, että kirjansa ilmestyminen vapauttaa monen siitä varsin masentavasta mielialasta, että maassamme, jossa ylläpidämme sekä yliopistoa että teknillistä korkeakoulua, ei näihin asti ole ainoatakaan tätä tärkeää tiedon ja käytännön alaa käsittävää erikoisoppikirjaa suomenkielellä ilmestynyt. Tosiasia, josta on ollut mitä surullisimmat seuraukset. Opetuksen käydessä sanelemalla on aikaa hukattu melkoisesti. Esitys on jäänyt kuolleeksi ja epäkäytännölliseksi. Ja entäs suuri yleisömme. Vääristellyistä ja epätäydellisistä sanomalehtiuutisista on se saanut tietonsa organisen kemian alalla tehdyistä keksinnöistä ammentaa. Kummako siis, ettei se ja monet niistä, joilla mahti on, ymmärrä tämän tiedonalan merkitystä käytännöllisessä elämässä ja että kemianopetus oppikouluissamme yhä edelleen on sellaisella kannalla, että hävettää sitä edes ajatellakaan.
Mitä kyseessäolevaan oppikirjaan tulee, mielestämme on suunnittelu siinä oikea, esitys on lyhyttä ja täsmällistä. Kokonaisuutena tekee kirja miellyttävän vaikutuksen.
Muutamiin yksityiskohtiin nähden pyytäisimme kuitenkin tehdä seuraavat huomautukset.
Alkoholista puhuttaessa olisi välttämättömästi odottanut sanan tai parin lausuttavaksi sulfitialkoholista tai siitä prosessista, jonka avulla sulfitisellulosalipeästä valmistetaan etylialkoholia. Onhan tämä päivän tärkeimpiä kysymyksiä kemian alalla ja sitäpaitsi omissa oloissamme sellainen, että sillä voisi olla maassamme varsin laaja taloudellinen kantavuus.
Muuriaishapolle ei kirjasta löydä mitään käytännöllistä merkitystä. Kuitenkin tuodaan sitä maahamme sadoissa tuhansissa litroissa värjäysteollisuudessa käytettäväksi.
Tärkkelyslajeihin kuuluu myöskin dekstrini, varsin tärkeä teollinen aine. Kun sitä valmistetaan Suomessakin, olisi sekin ansainnut tulla mainituksi.
Kollodiumin ohella ei mitenkään voi jättää mainitsematta tästä valmistettua keinotekoista silkkiä, tuotetta, jolla nykyään on varsin suuri teollinen merkitys ja jota sitäpaitsi - joskaan ei juuri tässä muodossaan - on yritetty saada aikaan Suomessakin.
Karbocyklisistä hiilivedyistä kerrottaessa olisi mielestämme odottanut enemmän mainittavan kivihiilitervan tai ehkä paremmin itse kivihiilen kuivatislauksesta. Onhan se tavallaan koko organisen kemian perus ja pohja.
Anilini on kirjassa mielestämme saanut liian vaatimattoman luvun. Ja kuitenkin kuulee sen jo niidenkin suusta, jotka anilinista ja yleensä organisesta kemiasta eivät mitään tiedä. Kun sen syntiluetteloon lisätään usein paljon enemmän kuin mitä sille oikeastaan kuuluu, olisi odottanut sopivassa tilaisuudessa sen saavan synninpäästön ainakin siihen nähden, ettei kaikkia kaupassa käypiä n. s. anilinivärejä siitä valmisteta.
Mirbanöljy ei ole niinkään harvinainen hajuaine kuin kirjasta voi päättää. Kyllä sen tuoksua nykyään muuallakin saamme tuta kuin vaan saippuassa. Mielestämme monin kerroin enemmän - kenkävoiteissa.
Lysoli on niitä harvoja organisia aineita, jolla on onni olla erikoisessa tuttavuudessa meikäläisenkin yleisön kanssa. Kun kuitenkin harva meistä tietää mitä se oikeastaan on, olisi sen nimi voinut olla fenolin eli karbolihapon yhteydessä mainittuna.
Tanniinia ei yksinomaan käytetä vain nahan parkitukseen ja musteen valmistukseen. Ehkä yhtä suuressa määrin tulee sen käyttö kysymykseen värjättäessä emäksisiä värejä puunvillalle eli siis värjäysteollisuudessa.
Luku "Organiset väriaineet" on mielestämme kirjan heikoin. Aineeseen perehtymättömänä on tekijä luullaksemme seurannut jotain vähemmän asiallista organisen kemian oppikirjaa ja on joutunut vääriin johtopäätöksiin. Sillä "suorastaan värjääviä" väriaineita löytyy nykyään kymmeniä tuhansia, jotka värjäävät puuvillaa ja pellavaa eli yleensä kasvikuituja ilman minkäänlaisia kiinnitysaineita ja vielä lisäksi niin, että värjäys on varsin kestävää. Löytyy kaksi laajaa väriluokkaa: substantiviset — ja n. s. rikkivärit, jotka tämän tekevät. Juuri tämän tähden onkin n. s. peittavärien käyttö kasvikuituja värjättäessä suuressa määrin vähentynyt ja on jäänyt pääasiassa vaan kangaspainona käytäntöön. Kiinnittäjä-aineena tulee tanniini vaan emäksisiä värejä värjättäessä kysymykseen ja saippua — vain poikkeustapauksessa jos yleensä enää koskaan.
Jos lakkavärejä kuituaineille värjättäisiin siten kuin kirjassa mainitaan, tultaisiin käytännössä hyvin huonoihin tuloksiin. Samoin kävisi, jos kirjaa seuraten koettaisimme värjätä fuksinia puuvillalle. Emäksimäisenä värinä ei sillä ole tähän kuitulajiin nähden minkäänlaisiataipumuksia. Tekijän olisi siis pitänyt mainita, että fuksiini on vain villaa suorastaan värjäävä väriaine.
Fenolftaleinista puhuttaessa olisi pitänyt mainita, että kudossyitä se ei värjää. Atsoväreistä taasen sen, että useat niistä ovat juuri puuvillaa suorastaan värjääviä väriaineita. Tämä lyhyenä viittauksena siitä, että tämä luku olisi uudessa kirjanpainoksessa saatava asianmukaiseen kuntoon, koska se nykymuodossaan on aivan harhaan viepä.
Broteiniaineista puhuttaessa ovat käytännössä siksi tärkeät raaka-aineet kuin villa ja silkki jääneet kokonaan mainitsematta. Miksi niitä halveksua kuin kerran hiuksista ja kynsistäkin on puhe.
Vieraskielisten nimitysten kirjoitustapaan nähden olemme niiden kannalla, jotka kirjoittavat nimet lyhyinä. Samaa näyttää tekijäkin olevan, joskaan hän ei ole asiassa johdonmukainen. Kun kerran kirjoittaa alkoholi, sellulosa, fenoli j. n. e. miksi sitten käyttää muotoa sellaista kuin asetaatti, eetteri, hydraatti, ftaalihappo y. m.
Ylläosoitetuista enemmän tai vähemmän tärkeistä ja huomattavista puutteellisuuksista huolimatta annamme S. W. Hintikan oppikirjalle esikoiskirjana täyden suosituksemme. Siihen kannattaa selvän esitystapansa tähden muidenkin perehtyä kuin vaan niiden, joille se etupäässä on aijottu.
Kirja on saatavissa kaikista maamme kirjakaupoista.
- V. M. J. V—nen.
Tekijältä.
Edelläolevan selostuksen jälkeen "uskallan" liittää seuraavan "peräkaneetin", varsinkin kun kirjaseni alkulause on lyhyt, ja siksi antanut aihetta muutamiin väärinkäsityksiin.
Kirjasestani olen koettanut mahdollisimman paljon jättää pois teknologiassa ja tavaraopissa esitettäviä seikkoja. Suurelle yleisölle ei tämä tietysti ole hauskaa. Mutta olin ajatellut kirjaseni vain lyhyeksi pohjakurssiksi. Siksipä onkin selvää, miksi lysoli, muuriaishappo, y. m. ovat sivuseikaksi katsotut. Sinne tänne on tietenkin täytynyt mausteeksi lisätä tietoja käytännöstä.
Mitä tulee sulfiittilipeäalkoholiin, on tuo kysymys kyllä uudenaikainen ja tärkeä, mutta ehkä liian aikainen esittää. Eihän meillä Suomessa sitä vielä käytetä tietääkseni ollenkaan. Kuuluu muutoin teknologiaan.
Dekstrini on kyllä mainittu tärkkelyksen ohella. Sen nimi "tärkkelysliima" olisi saanut kenties olla muodossa "tärkkelyskumi".
Keinotekoinen silkki olisi tietenkin pitänyt esittää suoraan sellulosan yhteydessä, eikä nitrosellulosan. Eihän nitrosellulosasilkki ole ainoa keinotekoinen silkkilaji — jos muutoin silkkien valmistus otettaisiin mukaan.
Kivihiilitervaa olen käyttänyt säästäen, sillä ainakin kauppakouluissa tulee se esille teknologiassa.
Eivätköhän vuotiemme muokkaajat sentään käytä tanninia valtavimman määrän. Tanninin käyttö värjäyksessä on kyllä sivumennen mainittu väriaineissa, mutta liian vaatimattomasti.
Väriaineissa olen muukalainen vieraalla maalla, kuten arvoisa selostaja hyvin ymmärtäen arveleekin. Oikaisusta sulin kiitos. En ollut uudenaikainen, vaan anteeksiantamattoman konservativinen. Eräs teos v. 1907 kyllä esittää substautivisten värien merkityksen, mutta sain siitä sen käsityksen, että näillä värjätään enemmän kräämäkauppatavaroita. Lähteeni kuuluu:
"V. 1884 keksittiin sitten eräs uusi väriaine, kougopunainen, jolla oli se ennentuntematon ominaisuus, että se värjäsi puuvillan suorastaan punaiseksi. — — — Väri ei tosin ollut läheskään niin pitävä kuin turkinpunainen, mutta sen voi hyvin helposti uudistaa, kun se oli lähtenyt. — — — Kongopunainen oli ensimäinen substantivinen väri. Se vei koko väriteollisuuden aivan uusille urille. Kymmenittäin ja sadottain keksitään nyt joka vuosi uusia substantivisiä värejä".
Mutta jos ne ovat yhtä huonoja kuin ensimäinen? Tällainen ajatus voi tietämättömän päähän pälkähtää. Mutta tietystikin olen kompastunut.
Peittävärjäyksessä on kai monen luuranko tuon metallilakan syntyminen. Siis tämä ja muut niteet ovat kai mekanista. En niistä.
Mitä kirjoitustapaan tulee, en puolestani pidä sopimattomana kirjoittaa toiset tavuut lyhyesti, toiset pitemmin. Mielestäni on maku otettava perustaksi. Hampaat menevät poikki sanottaessa asetati, ftalihappo, nitriti, nitrati, klorati, etc.
Sivulle 42 riviin 16 ylhäältä on muutoin virhe pujahtanut kirjaseen. "Desinfisioida" asemesta on siellä "desinfioida". Oikaisen sen tässä.
Olen arvostelijalle erittäin kiitollinen oikaisuista ja huomautuksista ja siitä huomiosta, minkä hän on kirjaselle suonut. Olisi hyvin suotavaa, että tätä alaa kehitettäisiin. Varsinkin suurta yleisöä varten tulisi laatia erikoinen systematinen ja samalla yleistajuinen kemian ja sen teknologian tietokirja. Se ei voisi olla hajanaista, vaan yhtenäistä ja varmaa, siten saisi yleisö todella hyödyttäviä tietoja.
- S. V.H.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti