1.10.14

Ohjeita diamiinivärien käyttämiseen pumpulia värjätessä. Osa 3

Suomen Teollisuuslehti 11, 1.6.1898

Erään esitelmän mukaan.

Jatkoa.

Monipuolinen eli yhdistetty värjäys.

Varsin pian substantiivisten väriaineiden keksinnön jälkeen tehtiin tuo tärkeä havainto, että niitä voitiin käyttää emäksisten väriaineiden syöttinä. Täten kehittyy kaksois-yhdistyksiä, jotka ovat melkein liukenemattomia ja joiden avulla saadaan vilkkaampia ja loistavampia vivahduksia syntymään kuin diamiiniväreillä yksistään. Kun pumpuli on kiehuvan kuumassa kylvyssä värjätty substantiivisella väriseoksella, huuhdotaan se ja värjätään  sitten kylmänä tahi haaleana jollakin emäksisellä väriaineella, johon joko voi lisätä etikkahappoa tahi olla lisäämättä. (Se riippuu vedestä. Jos on paljon kalkkia vedessä, niin lisätään etikkahappoa, muuten ei.) Myöskin käyttämällä diamiinivärejä sinipuun, kateshun, kyyppisinisen ja aniliinimustan keralla, on saavutettu loistavia tuloksia. Tällöin menetellään joko siten, että valmiita sinipuu tahi kateshuvärjäyksiä käsitellään diamiiniväreillä, tahi värjätään sinipuulla, kateshulla ja diamiiniväreillä samalla kertaa kaikilla ja värjäys äkseerataan sitten. Ruskeaan väriin käytetään diamiiniruskeata M, diamiiniruskeata B, bentsosysimustaa SS kateshun keralla; mustaan taasen oxydiamiinimustaa N tahi NF ja sinipuuta. Kyyppisinistä käytetään siten, että diamiinimustalla Ro pohjustettu tuote kyypätään. Diamiinimustaan Ro voidaan tällöin sekoittaa diamiiniruskeata V tahi diamiinisinistä R. Aniliinimustalla värjätessä taasen menetellään siten, että värjättävä tuote ensin värjätään diamiinimustalla Ro, diamiinisysimustalla SS tahi Cr, tahi myös oxydiamiinimustalla B; tämä pohjustus värjätään nyt, jos kudos (kangas) on kysymyksessä, oksideeratulla aniliinimustalla, jos taas värjättävä tuote on lankaa, n. k. yksikylpy-aniliinimustalla. Täten värjätty tuote on paljon edullisempaa kuin paljaalla aniliinimustalla värjätty tuote sen kautta, että siitä ei lähde väritomua. Tätä värjäystapaa diamiiniväreillä luonnollisten ja analiinivärien keralla käytetään pääasiallisesti raakapumpulia värjätessä.

Yleisinenettely, joka soveltuu käytettäväksi kaikissa pumpulin jalostamisvaiheissa, on n. s. diatsoteerausmenettely. V. 1887 keksi Green keltaisen väriaineen, primulinin, ja sillä suoranaisesti värjättyä pumpulia hän käsitteli samalla tapaa kuin väritehtaissa menetellään azovärejä valmistaessa. Toisin sanoen: primulinilla keltaiseksi värjättyä pumpulia käytettiin kylmässä kylvyssä, joka sisälsi natroninitriittiä ja suolahappoa, huuhdottiin, ja täten saadusta diazo-yhdistyksestä kehitettiin sopivan "kehittäjän", esim. f- naftolin, välityksellä uusi väriaine. Koska täten kehittynyt väriaine ou itse pumpulikuiden sisällä ja semmoisenaan liukenematonta, on tämä väri tietenkin varsin pysyvää ja pesua kestävää. Nyttemmin on diazoteerausmenettelystä koitunut varsin tärkeä apukeino värjäysammatissa ja täten värjättyä, pesua ja happoja kestävää pumpulilankaa käytetään semminkin kirjaviin kudoksiin. Myöskin kankaita värjätessä on tällä menettelyllä tärkeä merkitys, jos tahdotaan saada "oikeita" s. t. s. kestäviä värejä. Täten voidaan myös kehittää rajaton määrä erilaatuisia värivivahduksia, sillä:

1:0 diazoteerattava väriaine antaa kunkin eri kehittäjän keralla eri värivivahduksen:

2:0) pohjustukseen käytettäviä väriaineita voidaan, erityisellä tavalla sekoitettuina, diazoteerata ja sitten saada kehittymään jonkun kehittäjän avulla; sekä

3:0) my öskin kehittäjät voidaan sekoittaa toisiinsa.

Värivivahdusten vaihtelemista eli monisteina varten voidaan määrätyltä emäksisiä väriaineita suorastaan lisätä kehitysnesteesen tahi voidaan niillä värjätä tuote jälestäpäin varsinaisen värjäyksen jälkeen. Erityisissä tapauksissa voidaan diazoteerattu väri kehittää myös kuuman soodakylvyn avulla, niin esim. diamiinikateshu täten käsiteltynä antaa tulokseksi varsin pesuakestäviä "havanna"-vivahduksia.

Tärkeitä ja yleisesti käytettyjä värivivahduksia ovat:

punanen
- kehitetty primulinista, ß-naftoolin avulla.

Bordeaux
- -"- sinikehittäjän AN tahi diamiinin avulla.

oranssi
- -"- resorcinin avulla

mustansininen
- diamiinimustasta Ro, ß-naftoolin avulla.
-  diamiinimustasta BH sinikehittäjän AN avulla.
- diamiinogenista "extra" naftylaminieetterin avulla

ruskea
- diamiiniruskeasta M ß-naftoolin, oikean sinikehittäjän AD, tahi diamiinin avulla.
- diamiiniruskeasta V, ß-naftoolin tahi diamiinin avulla
- diamiinikateshusta, ß-naftoolin, oikean sinikehittäjän AD, tahi diamiinin avulla.
- kehitetty pumpuliruskeasta, ß-naftoolin tahi diamiinin avulla.

musta
- diamiinimustasta Ro tahi BH, ß-naftoolin, diamiinin tahi resorcinin avulla.
-  diamiinogenista B, ß-naftoolin, diamiinin tahi resorcinin avulla.

kyyppisininen
- diamiinogenisinisestä BB ß-naftoolin avulla, joko semmoisenaan tahi diamiiniazosinisen R tahi RR kerällä vaihdellen.

Diamiiniruskea M ja V, diamiinikateshu, pumpuliruskea, diamiinimusta Ro ja BH voidaan myös kehittää kiehuvan kuumassa soodakylvyssä.

Eritoten diamiinogeniryhmästä johtuvat värimuunnokset ("derivaatit") muodostavat niin erinomaisia välituloksia, että lienee paikallaan hieman lähemmälti tehdä niistä selkoa. Diamiinogenista B-diamiinin tahi diamiinin ja ß-naftoolin seoksella kehitetty musta vetää täysin vertoja parhaalle värjäysaineelle, nim. aniliinioksiidimustalle. Jos värjäys suoritetaan huolellisesti ja värivaikutusta vielä edistetään jollakin sinisellä, on se täydellisesti edellä mainitun värin kaltaista. Väri on myös pesua kestävä, värjätty tuote on pehmeä ja kiiltävä pinnaltaan, sekä aniliinimustalla värjättyä edullisempi siinä suhteessa, että kudoksen syyt eli kuidut pysyvät pontevina (jäykkinä) eivätkä aikaa myöten muutu vihertäviksi; sitäpaitse on itse värjäysprosessi nopeampi ja yksinkertaisempi, eikä siihen tarvita mitään erityisiä värjäyskojeita.

Oivallinen musta väri saadaan pumpulilankaan seuraavaa ohjetta noudattamalla:

Pohjustetaan diamiinogeenilla lisäämällä 20 gr. kalsiueerattua glaubersuolaa kullekin litralle kylpynestettä, jonka tilavuuden (s. o. ainemäärän) tulee olla suhteessa 20 : 1 värjättävään tuotteesen; tätä käytellään kiehuvassa kylvyssä 3/4 tuntia, annetaan jäähtyä siinä ½2 tuntia; sitten se puserretaan jaripustetaan jäähtymään huuhtomatta,  sitten se semmoisenaan käytetään kylmässä nitriittikylvyssä, huuhdotaan ja vihdoin kehitetään yhtäsuurilla määrillä dianiiinia ja ß-naftoolia. Täten menetellen ei tarvitse huuhtoa toistamiseen, kuitenkin tulee pitää silmällä, että pohjustettu tuote on täydellisesti jäähtynyt mutta ei kuiva ennenkuin se pannaan nitriittikylpyyn. Sille voi antaa mimmoisen vivahduksen tahansa sinervänmustasta sysimustaan saakka. Vielä huomattavampia ovat diazoteerattujen diamiini-sinivärilajien ominaisuudet. Näillä on samat loistavat vivahdukset kuin kyyppisiniselläkin ja ne voidaan diamiiniazosinisen RR keralla monistelemalla saada muodostamaan kaikkia, jopa tummimpiakin, kuparinkarvaisia indigovivahduksia. Ne kestävät auringonvalon vaikutusta yhtä hyvästi kuin indigokin ja mitä pesunkestävyyteen tulee, ovat ne ehdottomasti indigovärejä edullisempia. Jos diazoteeratulla diamiinisinisellä värjättyjä lankoja pestään yhdessä valkoisten keralla, tulevat nämät viimeksi mainitut niin mitättömän vähän sinertäviksi, että esim. kirjavan kudoksen kokonaisvaikutus sen kautta ei vähintäkään kärsi. Sen ohessa on diaminogeni-sinivärjäys siinä suhteessa kyyppisinistä edullisempi, että se tulee tasaisempaa ja värjättävä tuote kauttaaltaan värjäytyy; indigoa käyttäessä ei, kuten tunnettu, ole täten laita.

Neljäs menettely, joka myös kuten diazoteerauskin, antaa "oikeita" eli kestäviä värjäyksiä, on se, että värjättyä tuotetta semmoisenaan käsitellään metallisuoloilla. Tällöin käsitellään tuotetta, joka ensin on pohjustettu asianomaisilla diamiiniväreillä, lyhyen aikaa kiehuvassa kuparisulfaatti- tahi kaliumdikromaattikylvyssä tahi kylvyssä, joka sisältää kumpaakin suolaa. Erityisissä tapauksissa, kuten esim. diamiinikeltaista N, diamiinipronssia G, oikeata diamiinipunaista F ja diamiinivihreätä käytettäessä on fluorikromi antanut parhaimmat tulokset. Nämät metallisuolat vaikuttavat eri tavoilla värjäykseen, niin esim. kuparisulfaatti yleensä lisää valonkestävyyttä, kromiyhdistykset taasen pesunkestävyyttä. Jotkut väriaineet tekevät poikkeuksen tästä säännöstä ja on myös olemassa sellaisia värejä, joiden kestävyyteen tämä menettely ei vaikuta mitään. Lisäämällä jotakin happoa, esim. etikkahappoa, saadaan metallisuolojen vaikutus paljon tehoisammaksi, ja saavutetut tulokset ovat usein varsin hämmästyttäviä. Niin esim. diamiinisnisellä E.W yksistään suoritettu värjäys on varsin vähän pesua ja valoa kestävää, jotavastoin se jälestäpäin kuparisulfaatilla käsiteltynä, täysin vetää vertoja kyyppisiniselle, jopa vie siltä voitonkin. On huomattava, että tämä jälkikäsittely tavallisesti saa alkuperäisen värivivahduksen jonkun verran muuttumaan. Seuraavat väriaineet soveltuvat parhaiten metallisuoloilla käsiteltäviksi:

Oikea diamiinipunainen F kromifluoriidilla happoa ja valoakestäviä loimilankoja varten, jotka ennen värjättiin santelilla; kuparisulfaatilla taasen: diamiinisininen RW, puhdas diamiinisininen FF ja uusi diamiinisininen K, kaikissa vivahduksissa vaaleansinisestä alkaen kyyppisiniseen (indigoon) saakka; diamiinimustansininen B kuparisulfaatilla aivan tummia, pesunpitäviä merisinisiä "mariini"-vivahduksia varten; diamiiniruskea ZG kuparisulfaatilla valon, kestävää havannaruskeata sekä diamiiniruskea B kuparisulfaatista ja kromikalista valmistetulla seoksella tummia, pesunpitäviä puunruskeita vivahduksia varten. Samaa menettelyä noudattamalla saadaan aivan uudella tuotteella,  diamineraalisinisellä E,, tummansinisiä, erittäin kestäviä värejä. Sitäpaitse tulevat tämän ohessa vielä kysymykseen: diamiinipronssi fluorikromin keralla pesunpitäviä harmaita, "muoti"- (mode) ja verka- (drap) vivahduksia varten; diamiinisysimusta SS ja Cr kaliumdikromaatin keralla pesua-ja valoakestävää mustaa varten, sekä tuo niinikään aivan uusi tuote, diamineraalimusta B, joka kuparisulfaatti- ja kromikaliseoksella käsiteltynä fikseerautuu, (s. t. s. kiintyy) niin perin täydellisesti, että sille tuskin mikään tähän saakka puheena olleista väriaineista tässä suhteessa vetänee vertoja. Kaavan eli näytevärin johdolla värjätessä vaaditaan tätä menettelyä käyttäessä suurempaa tottumusta ja taitoa, kuin diazoteerausmenettelyä käyttäessä, sillä tästä viimeksi mainitusta voidaan pohjustettu näyte vallan hyvästi diazoteerata ja kehittää erityisissä, valmiiksi varatuissa liuvoksissa niin, että vertaamalla sitä alkuperäiseen näytekappaleesen pohjustuskylpyyn tarpeen mukaan voidaan lisätä eli vähentää väriainetta. Sitten seuraavassa jälkikäsittelyssä metallisuoloilla täytyy värjärin sitävastoin  ottaa näytteitä suolakylvyistä sekä käsittelyn edellä että sen jälestä saadakseen täten luotettavan kaavasarjan kylpynesteistä myöhempien värjäyksien varalle. Tässäkin suhteessa taitavuus tietenkin kehittyy harjoituksen kautta.

Huomattavan tärkeä asema useilla pumpulivärjäyksen aloilla on n. s. jääväreillä. Tällä nimityksellä käsitetään värejä, jotka, kuten ylempänä jo on mainittu, ovat kehitetyt kudoksen kuituihin, mutta diazoteerausprosessista tämä menettely eroaa sen kautta, että värejä kehittäviä aineita ("komponentteja") käytetään päinvastaisessa järjestyksessä. Edellisessä tapauksessa nim. diazoteerattava väri äkseerataan kuituun ja, kun se on muuttunut diazoyhdistykseksi, kehitetään sopivalla aineella, esim. ß-naftoolilla; sitävastoin saatetaan n. s. jäävärejä valmistaessa ensin ß-naftooli kuituihin, sitten kuivatetaan ja saadaan vihdoin azoväri diazoliuvoksella käsittelemällä. Nämät värit ovat kokonaan liukenemattomia laimennetuissa hapoissa ja alkalioissa, josta siis seuraa että ne ovat kestäviä. Huomattava etu niitä käyttäessä on myös se, että työ käy niin nopeasti ilman, että on tarvis käyttää höyryä (paitse kuivaukseen), sillä värien sekä valmistus että kehittäminen suoritetaan kylmiltään. Tuo ensi alussa esiintyvä haitta, että diazoliuvoksen jäähdyttämiseksi täytyi käyttää jäätä, (josta myös nimitys jääväri on saanut alkunsa) on nyttemmin saatu poistetuksi järkiperäisen ja varovaisen menettelyn avulla. Näistä yhdistyksistä ansaitsee huomiota semminkin Nitrazooli C, muuan uusi tuote, sen kautta, että siitä saadaan hyvin kestäviä diazoliuvoksia, niin että n. s. parapunaista voidaan sen avulla kehittää, ilman että on tarvis käyttää jäätä. Tällä tavoin kehitettävien värien luku on tosin kyllä vielä pieni, ja vastaiseksi saamme tyytyä valmistamaan vaan muutamia yksinkertaisia värejä, joista tuo ylempänä mainittu parapunainen, ollen ankara kilpailija turkinpunalle, on tärkein. Uusin menettely, jonka avulla kestäviä ("oikeita") värejä saadaan syntymään, on se, että diazoteerausmenettelyä käytetään yhdessä jäävärien keralla; tätä nimitetään kopuloitamismenettelyksi. Se perustuu siihen asianhaaraan, että jotkut diamiiniväriaineet - samoinkuin myös ß-naftooli - muodostavat paranitraniliinin diazoliuvoksen keralla uusia väriaineita. Ensin siis kuten tavallisesti pohjustetaan soveliailla diamiiniväriaineilla, sitten tuote huuhdotaan ja käytetään kylmässä diazoteeratussa paranitraniliiniliuvoksessa. Tämä viimeksi mainittu kylpy valmistetaan jonkun yleisesti tunnetun ohjeen mukaan tahi voidaan myös käyttää kaupassa esiintyvää nitrazooliliuvosta C, johon lisätään natriumasetaattia (etikkahappoista natronia). Nitrazootilla C ja diamiinisysimustalla 00, Cr tahi RB saadaan hyvin tummia ruskeita vivahduksia syntymään; oxydiamiinimustalla Sooo taasen mustanruskeata, diamiiniruskealla V punaruskeata; pumpuliruskeilla A ja N saadaan havannaa, diamiinimustalla Bo ja diamiinimustalla E harmaata; diamiiniharmaa G, diaminogeni "extra" ja diamiinipronssi G antavat oliiviväriä, primulani ja oikea diamiinikeltainen A taasen vaaleankeltaista, ja diamiinioranssi D antaa kromioranssia. Eritoten tätä menettelyä varten valmistetulla uudella tuotteella, diamiininitrazolimustalla saadaan kaunista, tavattoman kestävää sysimustaa. Erityistä huomiota ansaitsevat tummanruskeat vivahdukset, jotka saadaan diamiinisysimustalajeista, sillä paitse sitä, että ne kestävät sekä valon että happojen vaikutusta, ne myöskin ovat erinomaisen pesunpitävät, ja vievät tässä suhteessa voiton parhaimmiltakin diazoteeraamalla tahi kromikalikäsittelyn kautta saaduilta väreiltä. Lähinnä kestävyyteensä nähden seuraavat diamiinisysimusta oo ja diamiiniruskea V, oxydiamiinimusta Sooo, diamiiniharmaa G j. n. e.

Ei kommentteja :