Luonnonväri reseptejä.

Kotitaide 3, 1903

Lönnrotin toimittamasta suomen kasviosta poimiskeli J. K.

Se kuva, minkä olemme mieleemme luoneet Elias Lönnrotin persoonasta selvenee yhä selvemmäksi mitä enemmän hänen vähänpyytävää mutta todellisuudessa suuren suurta työtänsä tarkastelemme. Satuin tässä tuonein saamaan käsiini hänen toimittamansa "Suomen kasvion" (Flora Fennica Suomen kasvio. Uusi parannettu laitos, jonka toimittivat E. L. ja Th. Saelan,  Helsingissä 1866), selailin sitä noin vain, en ole mikään botanikus kunnes silmiini kävi jonkun kasvin perässä löytyvä muistutus. Siinä selitettiin sen lääkkeeksi kelpoisuus, taudit, mitä vastaan sitä sopii käyttää sekä keinot, miten se lääkkeeksi valmistetaan. Innostuin etsimään uusia muistutuksia ja niitä löysinkin runsaasti, m. m. oli kasvien joukossa suuri määrä väriaineeksi kelpaavia, jotka päätin yhteenkerätä ja antaa "Kotitaiteen" luonnonvärireseptien jatkoksi.

Selaillessani näin, ja tutkiessani miten paljon käytännöllistä ja yhteiselle kansalle hyödyllistä on voitu saada niin tieteelliseen työhön sopimaan kuin on tämä hänen toimittamansa Suomen kasvio, kirkastui minulle tuon miehen piirteet ja minä näin taaskin edessäni sen, joka hallan kerran yrittäessä tappaa oraalle nousseen suomalaisen kirjallisuuden, lausui nuo lohduttavat sanat: "Kaukana meistä olkoon näitten sanomain suhteen syyttää ulkonaisia esteitä, joitten tähden niitä muka ei olisi taidettu paremmin kirjoittaa. Semmoisia esteitä Oulun Viikkosanomilla tänä vuonna ei ole ollut eikä peljätä vastakaan tulevan, niin kauvan kuin niitä toimitetaan luvallisella tarkoituksellaan yhteisen, semminkin talonpoikaisen kansan, tietöin, taitoin ja tapain paranemiseksi, ja mikäpä pakko olisi muihin aineisiin sekaantua, koska siinä on ainetta yltäkyllin jos sadaksikin vuodeksi, johon ikään nämä sanomat tuskin tulevat, eivätkä tuskinkaan."

Seuraavat reseptit ovat, kuten sanottu, hänen kasviostaan poimitut. Olen ne järjestänyt värien mukaan, ja sulkumerkkien sisällä maininnut Lönnrotin teoksensa loppuun liittämät kasvin eri toisintonimet selvyyden vuoksi.

SINISTÄ VÄRIÄ:

Kukonkannus. Delphinium consolida (ritarinkannus).
Kukkamehusta saadaan alunain sinistä läkkiä.

Akileia. Aquilegia vulgaris (leijona, rupuliruoho).
Kukista saadaan sinitettä paperille, joka sitte punaiseksi muuttumalla osottaa, jos jossain märkyydessä on vähänkään happoa.

Morsinko. Isatis tinctoria (morsianruunu).
Sisältää ehta siniväriä (indigoa) ja kasvatetaan sen vuoksi lihavassa santamaassa. Siemenet kylvetään ohuelta tyynessä ilmassa. Itävät 4:ssä viikossa ja ovat sitte nousneena taidolla ruokottavat.

Keto-orvokki. Viola tricolor.
Terälehtien mehusta saadaan siniväriä. Villalanka alunoittuna painuu tästä kasvista jäänkarvaiseksi.

Mustikka. Myrtillus nigra.
Mehulla painetaan punasinervää.

MUSTAA VÄRIÄ.
Konnanmarja. Actaea spicata (kristohverin-ruoho, sammakonmarja t. -yrtti).
Marjamehusta saadaan alunoin mustaa läkkiä.

KELTAISTA VÄRIÄ:
Pystö-rusokki. Bidens tripartita (kariainen, keltatahkiainen, sikaruoko) ja nuoke-rusokki B. cernua.
Ennen kukkimista otettava ja kuivattuna painavat alunavedessä liotetun villaisen ruskean-kellerväksi.

Saunakukka, saunio. Matricaria chamomilla (kameli- t. kanelikukka, päivänkakkara y. m.)
Kukista saadaan kaunista keltapainetta.

Keltasauramo. Anthemis tinctoria (häränkieli y. m.)
Antaa alunaveteen kastetulle villaiselle kauniin keltaisen karvan. Siperiassa otetaan sahvianin keltaamiseksi leiviskä keltasauramon kukkia ja 3 naulaa alunaa 50:lle nahkalle.

Pihavillakko. Senecio vulgare (keltakukkanen, kivikko).
Käytetään keltapaineeksi.

Peltokaunokki. Centaurea scabiosa (ruiskukka y. m.)
Keite painaa villaisen kylmiltään heleänkeltäiseksi vismuttivedessä kastettuna, keitettäissä  mustanvehreäksi.

Ahdekaunokki. C. jaceo (kovayrtti, pajuheinä, punakanne).
Lehtiä keltapaineeksi.

Purtojuuri. Succisa pratensis (kärmeenpistojuuri, pirunpurema).
Kelta- ja vehreäpaineeksi sopiva.

Metsäpähkämo. Stachys sylvatica.
Keltapaineeksi käytetty.

Saksankirveli. Myrrhis odorata.
Paikoin käytetään keltapaineeksi.

Niittuängelmä. Thalictrum flavum.
Juurilla painetaan villainen punakellerväksi ja lehdillä tumman keltaiseksi.

Rentukka. Caltha palustris (keltaherukka y. m.)
Kukkamehusta keitettynä alunan kanssa saadaan keltaista läkkiä.

Häpykannus. Impatiens noli-tangere (leiniruoho).
Lehdet ja kukat sisältävät kaunista keltavärin ainetta, jota sanotaan käytettävän Pohjois-Amerikassa ja myös Kasanissa pummulin värjäyksiin.

Aropaatsama. Rhamnus frangula (heisipuu, koiranhöysipuu y. m.)
Kuori värjää villaisen keltaiseksi ja marjat vehreäksi, kun aine on ensin koivunlehdillä keltaiseksi painettu. Marjoja käytetään monin tavoin värjäyksiin; keitetään sekä marjat että lehdet miedossa lipeässä ja värjätään sillä. Jota tummemmaksi väri tahdotaan, sitä selkeämpää lipeää otetaan.

Mäkipaatsama. R. Cathartica.
Kuori painaa keltaista. Marjoista lokakuussa kypsyvistä, valmistetaan alunoin vehreätä maaliväriä.

Koivu. Betula verrucosa.
Lehdet painavat keltaista; alunan kera keitetyistä saadaan niistä maaliväriä.

(Jatk.)