Kutoma- ja paperiteollisuus 10, 11.1.1911
Puuvillan valkaisussa voi erottaa kaksi puolta: keittämisen ja varsinaisen kuitujen valkaisemisen valkaisuaineilla. Keittämisen tarkotuksena on poistaa puuvillasta siinä löytyvä puuaine, joka on peräisin siemenkuoresta ja puuvillan kuitua peittävä värillinen n. s. pektini aine. Kun näitä kumpiakin liuottaa lipeiset aineet, saadaan ne siis puuvillasta pois keittämällä tätä lipeässä. Paitsi näitä puuvillalle oleellisia epäpuhtauksia, poistuu keittäessä ne rasva-aineet, jotka sivultapäin ovat siihen joutuneet. Samoin käy tärkkelysaineen, joka lankojen kutomista varten on näihin pantu. Täydelleen ei tärkkelys kuitenkaan puuvillasta lipeillä lähde. Osa jää siitä itsepäisesti jäljelle.ja häiritsee varsinaista valkaisun toimitusta. Käyttämällä apuna diastaforia, erästä mallastuotetta, saa tärkkelyksen keittämättäkin puuvillasta. Tällöin joutuvat kankaat suoraan nukanpolttajasta diastaforiliuokseen, jonka lämpö on 65°c. Maattuaan siinä jonkun tunnin pestään kankaat ja joutuvat nyt keittokattilaan lipeillä keitettäväksi. Tavallisesti riittää diastafori-liuoksen aikaansaamiseksi 10% diastaforia kankaan painosta.
Jotkut valkaisijat eivät jätä kankaita lainkaan diastaforiliuokseen makaamaan, vaan uuttavat kankaat tämän liuoksella ja jättävät ne sitten uutettuina niin kauaksi aikaa lepäämään, että tärkkelys on niistä diastaforin vaikutuksesta poistunut. Muuten perustuu diastaforin vaikutus tärkkelykseen siihen tosiasiaan, että se muuttaa tämän sokeriksi, joka helposti liukenee veteen.
Olemme ehkä vielä tilaisuudessa kirjoittamaan enemmän diastaforista ja sen käytöstä eri tarkoituksiin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti