(Jatkoa 5:een n:oon.)
Niinkuin ennen on mainittu, sijaitsevat kaikki vivahdukset ja haihdutukset joita aikaansaadaan sekottamalla kolme perusväriä (karmosiini, keltanen ja sininen), kolmion sisällä, joka syntyy yhdistämällä näitä värejä keskenään suorilla viivoilla. Värit, jotka ovat tämän ulkopuolella ei saada sekottamalla perusvärejä. Spektraalipunasen (C-viiva), oranssin, viheriän (b ja E välillä) ultramariinisinisen (F-viiva) ja sinipunervan (spektrumin näkyvässä lopussa) puhtaat, tuliset pohjat eivät muodostu sekottamalla kolme pigmenttiperusväriä ja saatetaan vaan lähimaille esittää tulisien väriaineksien kautta, jotka jo luonnossa omaavat nämä vivahdukset n. k. esim. sinooberi, Schweinfurterviheriä, ultramariini tai tuliset keinotekoiset kivihiili-väriainekset. Tämä väriaineksista saavutettavien sekotusvärien tuloksen rajoitus, voidaan samalla pitää kolmiväripainoksessa mahdollisten sekotuksien rajana. Jos siis ajattelemme, että mitä kauvempana kolme perusväriä ovat toisistaan ja mitä suuremmaksi siten syntynyt kolmio muodostuu sitä lukuisempia ovat kolmioon suletut vivahdukset. Tästä siis voimme tehdä johtopäätöksen että mitä puhtaammat ja tulisemmat kolmiväripainokseen käytetyt perusväriaineet ovat, sitä lukuisempia ja monipuolisempia vivahduksia saavutetaan. Enimmät kolmiväripainoksissa käytetyt valonkestävät pigmentit esim. kraplakka tai teräksensininen ovat kuitenkin niin paljon perusvärien kolmion ja ympyrän sisäpuolella, että ne ovat pidettävät epäpuhtaina väreinä. On luonnollista etteivät ne saata muodostaa semmoisia vivahduksia kuin esim. Schweinfurterviheriä tai aniliini sinipunerva verrattuna puhtaaseen ja tuliseen viheriään tai sinipunervaan spektrumissa. Onneksi nämä puhtaat värit tuskin milloinkaan esiintyvät luonnossa tai maalauksissa. Jos jäljentämiseen käytämme loistavia kivihiilivärejä, niin kasvaa mahdollisuus laajentaa vivahduksien lukua, mutta samalla menetämme painotuotteen valonkestävyydestä, jotka tulevat siis vähemmän arvoisiksi, varsinkin jos ovat aijotut auringon vaikutuksen alaisiksi. Riippuu hyvin paljon painolaattojen tekijän taitavuudesta, millä menestyksillä enimmäkseen käytetyt valonkestävät, mutta mitä vivahdukseen tulee epäpuhtaat pigmentit kolmiväripainatuksissa voivat jäljentää taulussa tai luonnossa esiintyviä vivahduksia.
Kuvio 4 näyttää meille useanlaatuisten pigmenttien aseman, kuten esim. karmosiinilakan, ultramariinin ja niistä saatavat vivahdukset. Vahvoilla viivoilla merkitty kolmio sisältääperus-pigmenttiväreistä saatavat pohjat. Nämä perusvärit ovat oikeimmiten parhaimmat värit, jotka kolmivärikuvissa olisivat käytettävät, mutta joiden sijaan useimmiten käytetään välonkestävämpiä. Viimeksi mainitut ovat merkityt pisteillä piirretyn kolmion päissä, joka sisältää kaikki niillä saatavat vivahdukset.
Edellä olevasta ympyränmuotoisesta värijärjestelmän selonteosta päätämme siis:
1. Että kolme väriä, nimittäin karmosiini (tai magentapunanen), tulikivenkeltanen ja siniviheriä (tai turkin sininen), ei aikaansaada minkäänlaisista kahden tai useamman värin sekotuksella ja senvuoksi kutsutaan perusväreiksi. Kolme perusväriä ei pidä sekottaa kolmeen perusvalomuodostelmaan (spektraalipunaseen, viheriään ja sinipunervaan). Kaksi kutakin perusväriä muodostaa sekundääri värin. Semmoiset ovat oranssi, viheriä ja sinipunerva.
2.Kaksi vastakkain seisovaa väriä (180° toisistaan erillään) muodostavat oikeissa suhteissa sekotcttuina neutraaliharmaan, vieläpä mustan jos omaavat riittävän värivoiman.
3. Jos yhdistämme kaksi väriympyrässä sijaitsevaa väriä suoralla viivalla, niin on tällä viivalla kaikki vihvahdukset joita viivan loppupäässä olevilla väreillä voi aikaansaada.
4. Mitä kauvenpana toisistaan kaksi väriä väriympyrän kehällä ovat, ja siinä määrässä kun lähentelevät mustaa keskustaa, sitä likasemmiksi tai sameimmiksi tulevat niillä valmistetut sekotusvärit. Jos yhdistysviiva kulkee läpi keskustan (mustan), ovat värit kauvimpana toisistaan, s. t. s. 180° , ja kutsutaan täyteväreiksi. Kaksi täyteväriä oikeissa suhteissa sekotettuna muodostavat värivoiman mukaan vivahduksia neutraaliharmaasta mustaan asti. Semmoisia täytevärejä ovat: tulipunanen ja siniviheriä - oranssi ja ultramariinisininen - keltanen ja sini punerva - viheriä ja karmosiini.
5. Kun kolme väriä yhdistetään suorilla viivoilla, niin sulkeutuu siten syntyneeseen kolmioon kaikki vivahdukset joita kolmion kulmissa olevilla väreillä saavutetaan.
***
Edellisiä selityksiä värijärjestelmästä ja väriensekotuksista oikein ymmärrettyä, saatamme helposti käsitellä värien sopusointua ja vastakohtaisuutta. Paremmin tutkiaksemme suosittelemme kokeita seuraavalla yksinkertaisella tavalla, joka tekee tarpeettomaksi suurempien varojen tuhlausta tai kalliiden koneiden ostamisen.
Kirjavia paperiliuskoja noin viidestä kymmeneen cm pituisia ja kymmenen viidentoista mm leveitä käytetään kokeita varten. Useimmat väripainajat voinevat ilman vaikeuksia valmistaa semmoisia valkeasta paperista melkein jokaisessa painossa löytyvien värien avulla. Missä tämä ei käy laatuun, saatetaan käyttää vesivärejä paperiliuskojen värittämiseen ja samalla kokeilla väriensekotuksilla. Joka ei välitä kustannuksia, voipi paraiten kokeilla aniliiniväreillä värjättyjen villalankojen avulla. Paperiliuskojen tai lankojen, joita käytetään kokeissa, tulee esittää seuraavat 24 väriä: a) värijärjestelmämme kahdeksan puhdasta väriä: karmosiini, spektraalipunanen, oranssi, keltanen, viheriä, siniviheriä, ultramariinisininen ja sinipunerva, b) näiden kahdeksan edellämainittujen vaaleampaa vivahdusta ja c) kahdeksan vastaavaa tummempaa vivahdusta. Näihin 24 väriin lisätään vielä useita valkosia, mustia ja erilaisia harmaan vivahduksia. Mahdollisesti voidaan kokoelmaan vielä liittää erilaatuisia ruskean vivahteisia, joita luonnossa niin runsaasti esiintyy. Tämä kuitenkin tapahtukoon vasta sitten, kun harjoittelija on tutustunut ensinmainittujen yksinkertaisempiin väreihin, niitten sopusointuun ja vastakohtiin, sillä aloittelijalle lienee vaikea löytää erilaatuisten ruskeiden ja muiden sammennettujen vivahduksien sija värijärjestelmällä.
***
Ottamalla avuksi kirjavia paperiliuskoja tai lankoja ja niillä kokeilemalla, tulee allaoleva aineemme käsittely paljon helppokäsitteisemmäksi.
Hyvä sopusointu, sanan oikeassa merkityksessä on vaan saman värin erivoimaisten vivahdusten kesken s. t. s. puhtaan värin ja siitä johtuvien sukulais vivahduksien välillä - niinhyvin ne, jotka ovat Valkosella sekotetut kuin ne, jotka ovat neutraaliharmaalla sammennetut ja kahden tai useamman vivahduksen kesken samasta väristä.
Semmoisia sopusointuja on esim. tulipunasen, kellertävän ruusun ja punaruskean kesken, oranssin, terracottan ja vaalean oranssin kesken, ultramariinin, punertavan teräksensinisen ja taivaansinisen kesken j. n. e. - Jos vieläkin kerran katsomme värijärjestelmäämme, (kuvio 3) niin huomaamme, että ne värit jotka ovat sopusoinnussa keskenään, aina ovat samalla säteellä värikehällä. Monessa väriopissa sanotaan, että semmoisten värien kesken, jotka ovat yhtä valovoimaiset, kuitenkin muutamia asteita toisistaan erillään, vallitsee sopusointu. Tämä ei sentään kirjoittajan mielestä, omien kokeitten ja havaintojen perusteella, ole oikein muulloin kuin värit vähitellen välipohjien avulla sulautuvat toisiinsa, niin kuin spektruminnauhassa. Tuo pieni muutamijen asteiden välimatka kahden värin välillä samalla valovoimalla ilman välipohjia vaikuttaa häiritsevästi ja levottomasti silmään, mutta niinpian kun käytetään välipohjia yhdistäjiksi niin on vaikutus heti miellyttävämpi. Musta tai harmaa väri soveltuvat hyvin välittäjiksi kahden värin kesken, jotka ovat vain vähän erillään toisistaan kehällä.
Jatk.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti