Kirjaltaja 7 / 1901
(Jatkoa edell. n:oon.)
Meidän värijärjestelmämme mukaan pitäisi siis mustan keskikohdassa teoreettisesti olla kaikkien värien kanssa yhdenlaatuisesti sopusoinnussa. Todellisuudessa ei asianlaita kuitenkaan ole niin, ja käytäntökin opettaa meitä, että musta sameiden pohjien tai kylmien värien, kuten sinisen, sinipunervan ja karmosiinin yhteydessä ei muodosta kovinkaan kauniita sointuja. Jokainen kokenut painaja tietää, että musta ja tulipunanen näyttää paljon kauniimmalta kuin musta ja karmosiini, tai että musta ja viheriä on parempi kuin musta ja ultramariini. Musta ja oranssi on samoin paljon kauniimpi kuin musta ja oranssin sukuinen ruskea.
Kun harmaa on sovitettava johonkin värien yhdistykseen, niin tulee sen vivahtaa yhdistyksen vallitsevaan väriin. Tulipunasen ja kellertävän ruusun yhteydessä vaikuttaisi sinertävä harmaa häiritsevästi, kun sitävastoin lämmin punertava harmaa sointuisi hyvin. Neutraaliharmaa väri voidaan samoin kuin musta sommitella kaikkien värien kanssa, vaikutus silmälle kuitenkaan ei aina ole yhtä kaunis kaikissa tapauksissa. Jokainen väri näyttää harmaan ja mustan kanssa yhteydessä tulisemmalta, valkosen kanssa taas kelmeämmältä kuin se todellisuudessa yksinään olessaan on.
Värien välillä, jotka ovat enemmän kuin 90° värikehällä toisistaan erillään vallitsee vastakohtaisuus. Mitä suurempi välimatka, sitä suurempi on myöskin viimemainittu, kunnes saavumme 180°, jolloin ne muuttuvat täyteväreiksi. Kuten ennen on lausuttu käy kahden täytevärin yhdistysviiva (s. t. s. värikehän läpileikkaaja) mustan kautta keskikohdasta, ja oikeissa suhteissa ja omistaessaan tarpeellisen värivoiman muodostavat ne keskenään sekoitettuina mustan. Kahden täytevärin vastakohtaisuus lisää molempien värien näennäistä valovoimaa, jolloin vastakohtaisuus vaikuttaa silmään häiritsevästi tai kiusaavasti.
Vastakohtaisuutta vallitsee esim. punasen ja viheriän välillä, punasen ja siniviheriän tai ultramariinin, tulikivenkeltasen ja tulipunasen tai karmosiinin ja siniviheriän, siniviheriän ja oranssin j. n. e. Seuraavat ovat täyteväriparia: spektraalipunanen ja siniviheriä; oranssi ja ultramariinisininen; tulikivenkeltanen ja sinipunerva; viheriä ja karmosiini (katso värikehää kuv. 3). Tulikivenkeltanen ja sinipunerva muodostavat suurimman vastakohtaisuuden, syystä että omaavat suurimman ja pienimmän valovoiman.
Värien sopusoinnun ja vastakohtaisuuden teoriia on perinpohjin tutkittava ja ymmärrettävä ennenkun ryhdymme järjestelmällisiä värien ja niiden vivahduksien yhdistyksien sommitteluun. Värienyhdistyksiä tutkiessamme saattaa väliin tapahtua, että kirjoittaja ja lukija ovat eri mieltä mitä yhteen tai toiseen sommitteluun tulee ja vielä useammin kun on kolme tai neljä yhdistettävä. Mutta värien sommittelussa, samoin kuin monessa muussa asiassa, tulee yksilön maku, luonne ja muut omituisuudet kysymykseen. Yhtä erilaiset kun olemme makuun nähden ruuassa ja juomassa, askaroimiseen, huvitteluun ja seurusteluun nähden, yhtä monenlaatuiset olemme värisommittelussa. Tällä perusteella täytyy tieteellisen värien sopusoinnun ja vastakohtaisuuden teoriia käytännössä jättää vähän tilaa muutoksillekin. Muutaman käytännöllisen kokeen tehtyä huomaamme, että jonkun väriyhdistyksen luonne, muuttamalla mainittuun suuntaan, joko lisäämällä tai vähentämällä yhden tai toisen värimäärää tai muuttamalla valovoimaa, yksityiset värit, suuresti vaihtelee. - Tahdomme esittää jokapäiväisen esimerkin naisen puvusta. Musta puku viheriällä reunustettu, näyttää paljon toisenlaiselta kuin viheriä puku mustilla reunustuksilla - tai toinen samanlainen esimerkki: nainen mustassa puvussa, punasella hatulla tekee meihin aivan toisen vaikutuksen kuin jos sama nainen olisi punasessa puvussa ja mustassa hatussa. - Näissä molemmissa esimerkeissä on tapahtunut värien aseman ja suuruus määrän muutos. Muitakin muutoksia olisi voinut tehdä esim. punasen valovoimassa, jos sen sijaan olisi otettu ruusun- tai viininpunasta. Mustan sijaan olisi voitu käyttää harmaata tai jopa Valkostakin, ja puvun ulkomuotoa olisi kokonaan voinut vaihtaa muuttamalla värien valovoimaa. Sama mikä on laita naisen puvun suhteen kohdistuu myöskin painotuotteiden värisommitteluun.
Opiskelevan ei pidä tyytyä tutkiessaan värien sopusointua ja vastakohtaisuutta, ainoastaan keinotekoisiin välineihin vaan ahkerasti tehdä havaintoja myöskin luonnossa esim. maisemien värityksistä eri vuoden aikoina, iltaruskosta ja luonnonkappaleista kuten perhoset, kukat y. m. Harvoille lie tunnettu että vahvan merisumun hajaantunut valo, on luonnon puhtain valkonen ja että vaan äsken satanut lumi vetää sille vertoja puhtaudessa. Harvathuomannevat,että komea iltarusko hyvin usein sisältää spektrumin kaikki värit, vaikka taitettuina ja varjostimen tavoin levinneinä; verenpunasena horisontissa siitä ylimennen vaaleampaan punaseen, ja korkeampana taivaalla oranssiin, keltaseen, viheriänkeltaseen aina taivaansiniseen päämme päällä, joka vähitellen sulaa yhä syvempään siniseen idässä ja ilmoittaen yöntuloa. Iltarusko tulee valon takasin heijastuksesta, sen kulkiessa myrjadien vettä kokoovien tomuhiukkasten läpi, jotka heittävät sen takasin.
Luonnon värisommitteluja voidaan pitää paraimpina ohjauslankoina, sillä valo- ja värituntomme on vuosituhansien kuluessa niin tottunut ja mukautunut luonnon väriyhdistyksiin, että ne vaikka keinotekoisesti esitettyinä vaikuttavat tutusti ja miellyttävästi sitävastoin tehdään usein vastaväitteitä, joista tässä tahdon kumota yhden. Väitetään nimittäin, että teoriian mukaan, jonka pätevyyttä saattaa kokeiden avulla todistaa, viheriä ja sininen eivät soinnu, ja kuitenkin tapaamme luonnossa viheriäisiä puita sinisen taivaanlaen yhteydessä. Tämän väitteen kumoamiseksi tarvitsemme vaan muistaa että emme tapaa luonnossa yhtäkään spektrumin viheriäistä tai Schweinfurterviheriäistä puuta, korkeintaan karamellilaatikkojen päällä, toiseksi on taivas vaan "taivaansininen" eikä mikään syvä, puhdas sininen kuten esim ultramariini tai spektrumin siniviheriä. Jos näin ei olisi ja puut siis olisivat syvän sammennetun viheriän sijasta Schvveinfurterviheriäisiä, olisi vaikutus silmälle sangen häiritsevä ja naurettava.
Tuskin lienee tarpeellista vielä kerran huomauttaa väriopin tutkimisen tärkeydestä painajalle; tärkeä on se ainakin hänelle, työssään voidakseen taiteellisia ja kauneuspyrintöjään sovittaa, mutta viehätystä siitä on myöskin jokaiselle sivistyneelle ihmiselle.
Jatk.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti