Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti 25, 27.6.1908
Jurva on syrjäinen salopitäjä Vaasan kaupungin eteläpuolella. Rautatieltä käsin on sinne mukavin matkustaa Laihian asemalta, josta on matkaa Jurvan kirkolle noin 50 kilometriä.
Varsinaisista talollisista asuu suurin osa pitäjän keskustassa, ja sinne on Jurvassa suuri määrä mäkitupalaisiakin sijoittunut. Kirkonkylä on senvuoksi miltei kuin pieni kaupunki. Torpparijärjestelmää ei Jurvassa paljon käytetä. Viime vuosina ei torpparien luku ole kasvanut, vaan ovat tilattomat sen sijaan käyneet mäkitupalaisiksi. Tämmöisiä löytyy pienessä Jurvan pitäjässä kokonaista 360 perhekuntaa.
Jurvassa on myöskin valtion puolesta noin 15 vuotta sitten tehty yritys tilattoman väestön aseman järjestämiseksi. Valtio nimittäin silloin osti Niemenkylässä erään 1/6 manttaalin suuruisen talon, joka jaettiin 13 palstaan. Nämä tarjottiin sitten torppareille ja muille tilattomilleomiin nimiinsä palstatiloiksi. Kun näitten paltatilallisten osalle joutui viljelyskelpoista maata ainoastaan noin 2-3 ha., sekin jotenkin karuperäistä, ei kenkään voinut ajatellakaan maanviljelyksellä tärkeintä elantoaan saavuttavansa. Varallisuussuhteet siellä ovat jotenkin tasaisia: ei ole varsin rikkaita, eikä kovin köyhiä. Noin 80 % pitäjän yleisestä kaupankäynnistä on osuuskauppojen hallussa.
Jo varsin vanhoilta ajoilta ovat jurvalaiset olleet veistotaidostaan tunnettuja. Ainakin jo viime vuosisadan alkupuolella kerrotaan heidän valmistamiaan puulusikoita ja astioita viedyn Ruotsiin saakkn. Myöhemmin valmistivat he myös rattaiden pyöriä naapuripitäjiensäkin tarpeiksi.
Vaikka huonekalut viime vuosisadan alkupuolella olivatkin sikäläisillä saloseuduilla varain alkuperäisiä, niin tehtiin kuitenkin jo Jurvassa talon tarpeiksi tuolit, yhdellä laatikolla varustettu pöytä ja aivan yksinkertainen
sänky.
Ei se ollut Pohjanmaalla siihen aikaan mies eikä mikään, joka ei jo pienenä poikana pystynyt omaa lusikkaansa tekemään. Mutta hun jurvalaiset tähän aikaan jo olivat kerenneet saavuttaa tavallista enemmän puusepäntaidostaan mainetta, tuli pian heidän keskensä aivan kunnian asiaksi, ettei kukaan saanut mennä naimisiin ennenkuin oli kyennyt itse sängyn taloonsa valmistamaan. Ja sanotaan sen innostaneen nuoret miehet siinä määrin huonekalujen valmistusta opettelemaan, että tämä työ pian tuli pitäjän kotiteollisuus-askareista kaikkien tärkeimmäksi.
Samalla kun huonekaluja alettiin yleisemmin valmistaa, kiinnitettiin niitten ulko-asuunkin enemmän huomiota. Varsinkin ennen mainitut sängyt tulivat tässä suhteessa erikoisemman huolenpidon alaisiksi. Ne tehtiin sivusta ulosvedettäviä, joten päiväseen aikaan ottivat mahdollisimman vähän tilaa. Jo viime vuosisadan alkupuolella varustettiin nämä sohvasängyt myös kannella, joten niistä muodostui samalla käytännöllinen istumahuonekalu.
Sängyn pääpuolet kohosivat matalan päädyn muodostaviksi ja sen selkänojan muotoja varten saatiin kiitollisia malleja pappilan peräkaminarista tai vallesmannin vastaanottohuoneesta. Täällä esiintyi niitä tyypillisiä huonekaluja, joita viime vuosisadalla sekä jo sitä ennenkin renessanssin nostattamain ranskalaisten taidetyylien voimakkaasta vaikutuksesta oli kerennyt kaukaisessa Pohjolassa saakka syntyä.
Sohvista oli aikaisemmin jo mieleenpainuvimpana herättänyt tarkkasilmäisen pohjolaisen huomion Ludvig XVI:n mallisen huonekalun solakkarakenteiset muodot. Alussa vei hän muistissaan vain niissä esiintyvän varparakenteen ja sovitti nämä somat puikkorivit sohvansa selkämään. Toista sohvaa tehdessään oli hänellä jo muistissaan muitakin pappilan valkoisissa huonekaluissa näkemiään muotoja. Sohvan jalat saivat nyt jo oman sorvausmuotonsa, varpoihin y. m. paikkoihin höylättiin uurrokset ja ilmestyipä toisinaan selkämän yläreunaan jotain munavyöornamentinkin tapaista.
Viime vuosisadan puolivälissä tulivat Suomessakin enemmän muotiin suuren Napoleonin empiiri-tyyliin valmistetut huonekalut. Jurvan herraskartanoihinkin ilmestyi näitä, tavallisesti mahongista tehtyjä tai ainakin sillä puulajilla päällystettyjä upeita huonekaluja entisten valkoisiksi maalattujen Ludvig XVI:n mallisten seuraksi. Nämä uusimuotiset huonekalut herättivät heti Jurvan puuseppien huomion ehkä yhtä paljon komeitten kaarimuotojensa, kuin knunisvärisen, rikaskuvioisen puurakenteensakin kautta. Ei kestänyt kauvan ennenkuin jurvalaisetkin sohvat saivat aivan selvästi empiiri-tyyliä jäljentävät muodot, ja vieläpä maalauksenkin kautta koetettiin ne saada mahdollisimman läheisesti alkuperäisen näköisiä.
Tämän jälkimäisen ominaisuuden aikaansaaminen aiheutti maalaustöissä huomattavan uudistuksen. Ennen oli sohvat vain öljytty tai keltasiksi taikka Valkosiksi maalattu, mutta nyt oli sekapuusta tehty huonekalu saatava näyttämään semmoiselta, kuin se olisi ollut samaa ulkomaalaista puuta kuin pappilassakin löytyvät. Niinpä alettiin huonekalut näistä puoleen aina "ootrata" - juovittaa. Ensin ne maalattiin ruskean punaisiksi. Tämän värin päälle sitten vaatteella tai muulla siveltimellä vedettiin sekoitusta, joka oli tehty sahdista ja lamppumustasta, joskus kasselinruskeastakin. Sitten huonekalu juovituksen pitimiksi öljyttiin tai lakeerattiin. Alkuperäisiä mahonkipuisia huonekaluja koetettiin jäljentää niin tarkkaan, että kun näissä mahonkipuulla päällystetyissä selkämissä tavallisesti puun syyt kulkivat poikkisuunnassa, niin maalatuissakin sohvissa selkänojasin poikkipuuhun juovitettiin.
Kun huonekaluja viime vuosisadan loppupuolella alettiin Jurvasta kulettaa yhä enemmän kaupaksi, niin tutustuivat huonekalujen tekijät markkinapaikoissa tarkoin siihen Saksasta maahamme siirtyneeseen ala-arvoiseen huonekalukuosiin, joka aivan aiheetta on puuseppiämme kesken kulkenut renessanssityylin nimellä. Tämä Saksassa muodostunut tyyli, konetyötä suosivine sorvauksineen, keilauksineen ja klosseineen, omaa kyllä jonkinlaista jätettä renessanssin aikaisista vaikuttimista, mutta ei toki mitenkään ole tämän tyylin erikoisnimityksen arvoinen.
Se, että jurvalaiset, asiantuntevaa ohjausta vailla eläen, vaihtoivat entiset, hauskat huonekalumuotonsa näihin halpa-arvoisiin, oli omiaan siirtämään heidän huonekalunsa kokonaan halvimpien markkinatavarain luokkaan. Ennen mainitsemme tapa, juovittanialla koettaa jäljentää vieraitapuita, oli myös omiaan näille huonekaluille yhä enemmän alaarvoisuuden leimaa antamaan. Sen vuoksi lienee tämä kaikin puolin merkillinen kotiteollisuuskeskus myös jäänyt suurelta yleisöltäkin kokonaan tuntemattomaksi.
Jo noin 1850 luvulla alettiin tehdä aivan yksinkertaisia ruokakaappeja, mutta useampi-laatikkoisia pöytiä ja nykyään Jurvalla yleisiä kääntökansipiironkeja on valmistettu etupäässä vasta vuoden 1870 jälkeen, kun työntekniikka enemmän kehittyi ja huonekalujen kauppaaminenkin vilkastui.
Ulkonaisen kuosin huonekaluilleen jsaivat jurvalaiset herraskartanoistaan, mutta miten ne on liitostavoilleen koossa pysyviksi tehtävät, sen opetti heille Juho Markus eli "Markus-paapa", kuten häntä yleensä pitäjässä kutsutaan. Juho Markus oli humalapäissään tekemänsä miestapon vuoksi v. 1838 tuomittu linnaan. Hyvän käytöksensä vuoksi pääsi hän kuitenkin jo kahdenkymmenen vuoden perästä v. 1858 vapaaksi, jolloin palasi kotiseuduilleen. Linnassa oli Markus saanutoppia huonekalujen valmistusta, ja sitä taitoaan oli hän tilaisuudessa kotipitäjässään levittämään. Markus-paapaa käytettiin milloin missäkin talossa ympäri pitäjän talon tarpeiksi huonekaluja valmistamassa, sillä niin kestäviä huonekaluja kuin Markus oli oppinut linnassa tekemään ei vielä silloin osattu paikkakunnalla valmistaa. Kääntökansipiironkien tekotapa m. m. on aivan kokonaan Jurvassa yllämainitun Markuksen opettama. Ennen häntä ei siellä nimittäin semmoisia ensinkään oltu tehty.
Myötäväksi alettiin huonekaluja Jurvassa valmistaa vasta 1860 vuosikymmenien suurien nälkävuosien jälkeen, jolloin tultiin huomaamaan minkälaiseen kurjuuteen kokonaan maanviljelyksen varaan jättäytyneinä niinkin karussa seudussa elävinä oli saatettu joutua. Sen jälkeen on huonekaluja myytäväksi valmistettu jonkun verran kaikissa kylissä, vieläpä eräässä täydellisesti pääelinkeinona.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti