Suometar 17, 27.4.1855
Meillä ei olekaan mielä ollut mitään kirjoja taidollisten töiden tekemisestä, enemmän luin monessa muussakaan tarpeellisessa asian haarassa, omalla kielellämme. Siitä se kanssa on tullut yhdestä osasta, että rahwaassa niin harwoin osataan mitään hienompaa taidollista tvötä tehdä. - Esinnä kohtaa meitä, niinkuin tarpeellisin taidollisuus, maalaamisen taito. Kuinka useassa eikö tawata kokonaisia pitäjiä, joissa ei löydy yhtään miestä, joka woisi wähänkään maalata? Kirkonmäellä nähdään waan paksusti terwatuita rekiä ja rattaita. Moni puhtaastikin tehty kalu on, joko terwalla töhritty, eli aidaskoituu ja mätänee se puoli-ikäisenä. Maalaaminen on heille tykkänään tuntematoin konsti ja josko joku, joka haluaisi opetella maalaamista, menee siinä kysymään neuwoja joltakin maalarilta, niin se ei sano tohtiwansa neuwoa, eli jos on toisinansa neuwowinansakin, niin neuwoo peräti wäärin. Semmoista on tätä ennen tapahtunut usein, He sanowat itse ennen maksaneensa kymmeniä ruplia wanhoille maalarille, siitä että neuwoiwat heitä öljyä wernissaksi keittämään ja kirjoittiwat paperille wärien nimmiä. Niin se on tapahtunutkin, jonkawuoksi he pitäwät oppinsa kalliina, toiwoen taas muilta saawansa rahojansa takaisin. Niin se wähäkin ja yksinkertainen taito tulee kalliisen arwoon, kuin ei ole ollut omalla kielellä kirjoja niissä asioissa.
On semmoistakin luuloa ollut maassa, ja taitaa wieläkin olla, ettei semmoisia taidollisen- eli konstityön kirjoja saakaan luoda julkisuuteen eli painattaa, koska muka mestarien kowat ja yhteiselle waurastumiselle aiwan haitalliset etu-oikeudet estäwät sen; mutta turha luulo se nykyjään enää on, sillä mikään mestarioikeus ei woi kieltää maamiestä itsellensä tekemästä, waikka mitä, eikä toisellekaan nivomasta liikaa omatekoista kaluansa, waikka se entisinä aikoina ei juuri niin ollut. Kuin maamiehellä on lupa tehdä itsellensä mitä osaa, niin täytyy hänellä mvös olla lupa ja wapaus saada oppinsa mistä hywänsä. Jos kirjahyllyllänsä, waikka sitäkään ei ole näihin asti monella maamiehellä ollut nimeksikään, löytyy semmoinen kirja, joka antaa hänelle ohjausta taidollisissakin töissä, niin kukas mestari tahi muu taito-niekka sen woipi kieltää?
Mutta walitettatvasti ei ole löytynyt eikä wieläkään sanottamaksi löydy kielellämme tämän laatuisia kirjoja. Mistähän se tulee? Siihen woipi arwella kahtakin syytä. Ensiksi, omat mestarimme omaa etuansa katsowia, eiwätkä suinkaan soisi maamiesten itse osaawan mitään heidän työ-alaansa kuuluwia tötlä walmistaa, jonka näkee jo noista pikkuisista "pitäjään mestareista," niinkuin räätäleistä, suutareista j. n. e., kuinka he omat tuimia ja kärkkäitä ottamaan "nurkkamestarilta," jolla waan ei ole mestari-kirjaa, pois saksit, rässyraudat, neulat, naskalit j. n. e., johon heillä, walitettawasti kyllä on lupa. Tätä emme kuitenkaan woi sanoa kaikista mestareista; sillä eihän kaikki näy hywäksensä käyttämän tätä, kateellisuutta puollustawaa ja suojelewaa lakia; mutta useimmat kuitenkin sen tekewät. Niin mitenkäs sitte semmoinen mestari kirjoittaisi kirjan kansan opiksi, jota ei anna ennen oppineenkaan wapaasti työtä tehdä? Toiseksi, jos joku mestari löytyisikin luonnostansa kateetoin, ja niin hywänsuopa, että soisi, jos kenen osaawan tehdä ja tekewän samaa työtä kuin hänkin, niin puuttuu häneltä kokonaan kyky kirjallisiin toimiin. Nähdäänpä aina, miten törkeästi ja jäykästi useimmat, melkeinpä kaikki mestarit kirjoitusta osaawat. Milloinkas he owat woineet oppiakaan kirjoittamaan ja semmenkin kirjallisissa asioissa niin paljon waurastumaan, että woisiwat puuttua itse jotakin kirjaa kirjoittamaan? Opissa ollessansa ei heillä ollut tilaisuutta muuhun, kuin tehdä ahkeruudella sitä työtä, mitä mestari eteen pani. Ei mestari antanut hänelle aikaa harjoitella mitään kirjallisesti. Nyt wiimeisillä ajoilla on toki kaupungeissa pidetty pyhäkouluja, joissa oppipojat saawat käydä; mutta opitaanko pyhäkouluissa niin paljon, kuin kirjalliset harjoitukset waatiwat? Wieläpä wainen! Hywäpä on, että siellä ehdit oppia oikein kirjoittamaan "omiksi tarpeiksi," lukualaskemaan, historiaa, maatiedettä j. m. s.
Kuitenkin pitäisi se olla saman työn oppinut, joka tahtoisi neuwokirjan kirjoittaa. Muusta kielestä omalle kääntäjänkin tarwitsee olla sitä asiaa joksikin tuntewa mies; sillä muuten ei hän woi saada sanojakaan eikä nimiä paikallensa sattumaan.
Tästä on selwästi nähtäwä, missä wika seisoo, ettei neuwo-kirjoja taidollisten töiden tekemisessä ole Suomeksi saatu ja ettei siinä ole kirjain kustantajain eli mitä muita syitä, jotka kokonaan estäisiwät sanotun laatuisten kirjain kansalle toimittamisen.
Sanomalehdissä on toisinansa ollut pieniä johdatuksia taidollisiin töihin, niinkuin esim. Maamiehen Ystäwä w. 1850 n:roissa 48 ja 49 neuwoi maalaamaan ja w.1849 rnro 3:ssa osoitti "Lakeeraamisesta eli Petsingistä;" Oulun Viikkosanomissa w. 1852, n:ssa 40 ja 41, oli ohjauksia "Huoneitten ulkomaalista" j. n. e. aina pieniä palaisia kussakin aineessa; mutta sanomalehtet omat sanomalehtiä ja niissä annetut järkinäiset neuwot joutuwat useimmittain semmoisten käteen, jotka ei niitä tahdokaan huolia, eli eiwät ole tilaisuudessa annettuja neuwoja seuraamaan. Senwuoksi tarwittaisiin saada Suomen kieleksi oikeita täydellisempiä osoitus-kirjoja taidollisissa ja käsitöissä, jota tahtoisimme yhteisen hywän suhteen, kehoittaa asiaan kykenewäin miesten mielehensä ottamaan.
Oulussa, Karlssonin kirjapainossa on wiime wuonna painettu kaksi pientä kirjaa taidollisissa asioissa, nimittäin: "Maalaus ja Petsaus oppi-kirja. Moniaita osoituksia, kuinka tawallisempiin maalauksiin käytettäwät öljvmaalit walmistetaan, niin myös puun petsaamisesta ja puleeraamisesta. Th. Weiß'eltä. Hinta 10 kop. hopiassa, ja "Wärjäysoppi-kirja. Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan," samalta kirjoittajalta ja saman hintainen, kumpaisenkin on suomentanut I.F. N-r; mutta nämätkin kirjat owat wielä warsin pienoset ja neuwot näissä liian lyhykäisiä, ei tarpeen täyttäwiä, eikä näitäkään löydy useammassa maamme kirjakaupassa, semmenkin maalausoppi-kirjaa, joka jo lienee loppuun myöty. Senwuoksi ei olisi liiaksi, jos Suomen kansalle saataisiin useampia tämän laatuisia kirjoja. Kyllä ne ostajia saisi joka sopessa.
A. M-n
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti