Valvoja 5, 1888
Ainoa keino, jolla voi tulla tuntemaan tähtitaivaalla tapahtuvia muutoksia, on se, että vertaa toisiinsa taivaankappalten asentoja ja ulkomuotoja eri ajoilta. Siten huomatuista ajan pitkään esiintyvistä asentojen muutoksista saa tiedon taivaankappalten liikkeistä sekä voi johtaa ne lait, jotka ohjaavat taivaankappalten liikkeitä maailman avaruudessa. Jos taas ulkomuoto on vaihtunut, niin se seikka on viittana tutkiessamme niitä fysillisiä muutoksia, jotka tapahtuvat näissä kaukaisissa esineissä.
Havaintoja tekevän astronomian päätehtävä on sentähden antaa meille mitä tarkin kuva niin hyvin erityisistä esineistä kuin myöskin taivaan kannen eri osista sekä määrätä esineiden asento taivaalla. Vaan taivaankappaleiden verrattoman monilukuisuuden vuoksi vaatii semmoinen hanke mahdottoman paljon työtä ja on ollutkin monen astronomi-sukupolven ankarimpien ponnistusten esineenä. Kun sen lisäksi, voidakseen konstateerata muutoksia täytyy verrata samanlaisia tuloksia eri ajoilta, niin tässä on kuivumaton lähde jatkuviin, loppumattomiin ponnistuksiin.
Verrattain vähän aikaa takaisinpäin oli tässä työssä astronomin käytettävänä ainoastaan kaksi menetystapaa: mittaaminen ja piirustaminen. Mittaamalla saa niin hyvin tähtien absoluutiset asennot taivaalla kuin myöskin taivaankappalten asennot toistensa suhteen. Kun nämät merkitään karttalehdelle, saadaan kuva tähtitaivaan vastaavastaseudusta. Ylipäänsä ovat kuitenkin mittauksen tulokset paljoa tarkemmat kuin se kartta, joka täten syntyy. Jos taas tekee piirustuksen taivaankappaleista joko paljaastaan silmämitan mukaan taikka sittekuin ensiksi muutamia peruspisteitä on mittaamalla määrätty ja sovitettu karttalehdelle, jolle kuva aiotaan tehdä, niin kokemuksen mukaan paljon riippuu piirustajan subjektiivisesta käsityksestä ja siitä tavasta, jolla piirustus tehdään, niin että sen kautta kuvan luotettavaisuus ja tarkkuus melkoisesti vähenevät.
Täten suoraan piirustamalla saadulla kartalla ei siis ole samaa arvoa ja tarkkuutta kuin mittauksiin perustuvalla ja erotus tarkkuudessa mittauksen ja piirustuksen tulosten välillä käy vielä selvemmäksi, jos tahtoo piirustuksesta mitata eri tähtien asennot toisiinsa ja ilmoittaa ne luvuilla. Ne johtopäätökset, jotka koskevat taivaankappalten pinnalla tapahtuneita muutoksia ja joihin on tultu vertaamalla eri aikoina tehtyjä piirustuksia, ovat sen tähden monessa tapauksessa peräti epävarmat. Siitä huolimatta on kuitenkin jonkinlaisen kuvan aikaan saamiseen yksityiskohdista ainoana keinona ollut käyttää piirustusta, osaksi sentähden että työ voitaisiin saada valmiiksi sopivassa ajassa, osaksi esineiden oman luonnonlaadun vuoksi, joka monessa kohden tekee mittauksen hankalaksi vieläpä mahdottomaksikin, niinkuin esim. kuvatessa nebuloosia (utupilkkuja), yksityiskohtia planeettien ja kuun pinnalla, auringon pilkkuja y. m.
Kun se apu, jonka piirustus antaa, ei läheskään ole tyydyttävä, niin astronomia on kauvan tuntenut syvää tarvetta saada jonkun muun menetystavan, jonka avulla silmin nähdyn kuvan voisi riittävällä tarkkuudella kiinnittää esim. paperille ja siten jättää tuleville sukupolville tarkan kuvan taivaankappaleen ulkonäöstä kuvauksen ajalta. Kohta sen jälkeen kuin Daguerre v. 1838 oli keksinyt fotografian (valokuvauksen) heräsi ajatus tämän uuden keksinnön käyttämisestä mainittuun astronomiseen tarkoitukseen. Fotografinen kamera (konelaatikko) sovitettiin astronomiseen kiikariin silmän paikalle ja kiikarin objektiivilasi sai olla tuon suuren valokuvaus-koneen linssinä. Ensimmäiset kokeet antoivat vähemmin tyydyttäviä tuloksia, niinkuin kaikki tavallisetkin valokuvat niiltä ajoilta ovat hyvin puutteellisia. Ajan pitkään fotografisessa menettelyssä tehtyjen parannusten avulla onnistui kuitenkin saada yhä parempia kuvia taivaankappaleista. Siten saatiin aina tyydyttävämpiä valokuvia kuusta, auringosta, komeeteista, tähdistä ja myöskin tähtien spektrumista.
Valokuvaus perustuu niinkuin tiedetään siihen, että muuan aine, eräs hopeapreparaatti, jolla on se ominaisuus, että se valon vaikutuksesta mustuu niiltä kohdilta,joihin valo sattuu, levitetään levyn toiselle puolelleja tämä sovitetaan fotografiseen kameraan siihen kohtaan, johon koneen linssi synnyttää kuvan ulkopuolisesta esineestä. Jotta tällä tavalla riittävä vastakohta syntyisi levyn enemmän ja vähemmän mustuneiden osien välillä ja siten selvempi kuva, täytyi alussa pitää (eksponeerata) levyä jokseenkin pitkä aika valon vaikutuksen alaisena. Saadakseen siten valokuvan kuusta piti W. Draperin v. 1840 kokonaista 20 minuuttia eksponeerata levynsä kiikarin synnyttämälle kuvalle. Sen jälkeen on levyjen herkkyys, s. o.ominaisuus vastaanottaa valon vaikutuksia, jatkuvien parannusten kautta niin lisääntynyt, että nykyään parin sekunnin ekspositsiooniaika on riittävä kiinnittämään kuun tahi kuumaiseman kuvan levylle. Se fotograflan edistys, joka on tehnyt mahdolliseksi nämät ja muutkin "silmänräpäys-valokuvat", on noiden muutama vuosi sitten keksittyjen erinomaisen herkkien kuivien bromihopea-gelatiinilevyjen käyttäminen; viime mainitut ovat lasilevyjä, joiden toiselle puolelle on levitetty ohut kerros gelatiinia, johon on sekoitettu hyvin hienoa bromihopeaa. Verrattuina ennen käytettyihin kosteisin kollodiumilevyihin, joita täytyi valmistaa vähää ennen käyttämistä, on bromi-gelatiinilevyillä, paitse suurempaa herkkyyttään, vielä se etu, että pysyvät muuttumattomina
hyvin kauvan aikaa. Niitä saattaa sentähden tilata tehtaista, joiden varsinaisena työnä on näiden valmistaminen, ja jos täydellisesti suojaa ne valolta, voi niitä pitää varastossa, kunnes tulevat käytettäviksi. Lopuksi oli vanhan aikuisia levyjä käyttäessä välttämätöntä heti fotografeeraamisen jälkeen "kehittää" levy s. o. panna se semmoisen menettelyn alaiseksi, jonka kautta se hopea, mikä ei valosta mustunut, liukeni ja joutui pois. Ilman semmoista menettelyä olisi levy, tultuaan päivän valoon, kokonaan mustunut ja ennen saatu kuva siten hävinnyt. Mainittuja kuivia levyjä käyttäessä on tosin samanlainen menettely välttämätön, mutta sen voi tehdä kuukausia fotografeeraamisen jälkeen. Kun levyjen "kehittäminen" aina on toimitettava pimeässä huoneessa ja kun semmoista usein on vaikea hankkia, niin muun muassa fotografian käyttäminen matkoilla on saanut aivan uuden vauhdin ja on siitä ollut hyvinkin suurta apua. Astronomialle suurimpana etuna on kuivilla levyillä se, että valokuvan piirteet tulevat terävämmiksi.
Astronomisia kuvia tehdessä on erittäinkin Englannissa paljon käytetty n. s. reflektoria (heijastuskoneita). Sen sijaan että refraktoreissa (valon taittajissa) tarkasti hiottu iso lasilinssi taittaa esineestä tulevat valonsäteet, niin että ne synnyttävät esineen kuvan, niin reflektoreissa heijastuvat valonsäteet ontevasta peilistä ja yhtyvät syltiössä (polttopisteessä). - Valon sisältämistä kaikista vesikaaren väreistä ainoastaan kemiallisesti vaikuttavat säteet mustaavat hopean valokuvaus-levyllä. Ainoastaan osalla spektrumissa näkyvistä säteistä on tämä ominaisuus. Vaan sitä vastoin on spektrumissa ulkopuolella punasinervää osaa säteitä, jotka ovat kemiallisesti vaikuttavia, mutta joita silmä ei huomaa. Kaikki nämät eriväriset säteet heittää nyt reflektorin peili yhteen ainoaan pisteesen. Jotta valokuvaus-levy pidättäisi esineen kuvan, on se siis reflektorissa sovitettava juuri samalle paikalle, jossa silmälle näkyvällä kuvalla on sijansa. Ja silloin kokoontuvat myöskin kaikki kemiallisesti vaikuttavat säteet samaan paikkaan ja niiden yhteisvaikutuksesta syntyy kuva levylle.
Niin ei ole asian laita refraktorissa. Linssi taittaa sinipunervat säteet kuvaksi, joka on lähempänä linssiä kuin punaisten säteitten synnyttämä kuva, ja jokaista eri sädelajia vastaa eri kohdille esiintyvät kuvat. Jos silmä pannaan tähän, niin nämät kuvat osaksi peittävät toisensa, osaksi näkyvät toistensa ympäröiminä, kuvien reunat vivahtelevat kaikkiin vesikaaren väreihin. Tämä oli pääasiallisena syynä,minkätähden koneet, joita rakennettiin puolitoista vuosisataa astronomisen- kiikarin keksimisen jälkeen, antoivat esineistä kuvia, jotka tarkkuudessa ja selvyydessä ovat paljo jäljessä niistä kuvista, joita myöhemmän ajan koneilla saadaan. Tämän vaikutuksen voi nykyään suureksi osaksi poistaa siten, että objektiivilasia ei tehdä yhdestä, vaan kahdesta eri linssistä, jotka ovat sopivalla tavalla hiotut eri laatuisista laseista. Lähimpänä tätä kaksoislinssiä tulee silloin olemaan ei punasinervä, vaan se kuva, joka väriltään kuuluu spektrumin sisäosaan, ja siten tulee se ala, joka sisältää muut värilliset kuvat, ikäänkuin käännetyksi tämän kohdan ympäri ja ottaa siis pienemmän tilan. Eri väriset kuvat ovat siis kootut pienemmälle alalle, käyvät paremmin yhdeksi ja tämän yhteisvaikutuksen kautta syntyneen kuvan selvyys lisääntyy siten suuresti. Tämän kootun kuvan ympäri jääpi tosin vielä valokehä, mikä kuitenkin on jokseenkin heikko verrattuna itse kuvaan.
Jos nyt on refraktori, joka on hiottu niin,että se antaa kuvan, joka silmälle näyttää niin selvältä kuin mahdollista jajos siihen silmän sijaan pannaan fotografinen kamera, niin kuva, joka jää levylle, erittäinkin isommissa koneissa, ei läheskään tule niin selväksi ja hyvin rajoitetuksi kuin se kuva, jonka silmä näki. Syynä tähän on se, että erivärisistä kuvista ne ovat lähimmiten käyneet yksiin, jotka ihmisen silmään tekevät kovimman vaikutuksen; vaan näillä kuvilla ja vastaavilla väreillä ei ole suurin fotografinen voima. Jos tahdotaan viime mainituita saada niin paljon kuin mahdollista keräytymään, että ne tekisivät mitä selvimmän fotografisen kuvan, niin linssit ovat hiottavat toisella tavalla. Se kiikari, joka täten parhaiten soveltuu valokuvaukseen, antaa silmälle huonoja kuvia. Ennen ei osattu valmistaa sellaisia linssiä; vasta viimeisinä aikoina hiominen on onnistunut, kun spektroskopin avulla voi riittävän tarkasti tutkia tällaisia kaksoislinssiä.
Edellisestä näyttää käyvän selväksi, että valokuvia tehdessä pitäisi käyttää reflektoria eikä refraktoria, peiliä eikä linssiä. Semmoinen johtopäätös on kuitenkin liian aikainen. Jos vertaa valokuvia, joita aivan viimeisinä aikoina on saatu kummankin lajin täydellisimmillä koneilla, niin täytyy myöntää, että peiliteleskopien tulokset eivät vedä vertoja refraktorien antamille kuville. Suureksi osaksi lienee tähän syynä se seikka, että reflektorin täytyy olla paljoa suuremman antaakseen yhtä voimakkaan kuvan kuin refraktori. Se tulee sen tähden raskaammaksi ja myöskin on vaikeampi rakentaa kellonkoneistoa, joka riittävällä yhdenmukaisuudella pyörittäisi kiikaria. Taivaan jokapäiväisen pyörimisen tapahtuessa ei siis kiikari pysy kyllin tarkasti suunnattuna samaa tähteä kohti, ja tähden kuva ei sen tähden lankea aina samalle valokuvaus-levyn pisteelle. Kuva tulee epäselväksi ja huonosti rajoitetuksi. Tämän lisäksi on vaikeampi tehdä kelvollista peiliä kuin kelvollista linssiä, raskas peili mutkistuu helposti oman painonsa vuoksi ja se vahingoittuu pian kasteesta tahi kuurasta, jonka tähden taitavan mekaanikon ja optikon pitää lakkaamatta valvoa sitä.
---
Kaksi Pariisin observatoorissa työskentelevää astronomia veljekset Paul ja Prosper Henry olivat jo kauvemman aikaa tehneet laajaa ja tarkkaa karttaa eräästä taivaan vyöhykkeestä. Melkoinen osa työtä oli jo valmiina, kun he vihdoin tulivat taivaan seutuun, jossa tähtiä oli niin tiheässä ja semmoinen paljous, että heidän työnsä voi edistyä peräti hitaasti. Silloin kääntyi heidän huomionsa edistykseen, joka vähäistä ennen oli tehty valokuvauksen alalla käyttämällä ennen mainitulta kuiviabromihopea-gelatinilevyjä,
joiden kautta levyjen herkkyys ja kuvien selvyys oli niin suuresti lisääntynyt. Ja se ajatus heräsi heissä, että nyt oli aika tullut tehokkaampaan ja tuloksista rikkaampaan valokuvauksen käyttämiseen astronomianpalveluksessa. Valmistavat kokeet pienemmillä koneilla olivat erittäin tyydyttäviä. Pariisin observatoorin johtaja amiraali Mouchez toimitti sen tähden riittävän rahamäärän Henry-veljesten käytettäväksi, jotta voisivat hankkia kylläksi suuren ja voimakkaan koneen, jonka tarkoituksena olisi valokuvaus yksinään.
Henry-veljekset ottivat sentähden päämääräkseen toimittaa astrofotografialle (tähtien valokuvaamiselle) niin suotuisat ehdot kuin mahdollista, huolimatta siitä voisiko konetta menestyksellä käyttää tavallisissa silmähavainnoissa. Heti he päättivät käyttää refraktoria eikä peiliteleskopia. Koneessa, joka valmistui Toukokuussa 1885, on fotografeeraamiseen aiotulla kaksoislinssillä 1/3 metrin läpimitta sekä on hiottu niin,että se yhdistää kuvaksi ne säteet, jotka enin vaikuttavat valokuvaus-levyyn. Tämä on suurin linssi,mikä tähän saakka on tehty yksistään fotografeerausta varten. Tähän kuuluvan torven viereen on kuitenkin järkähtämättä kiinnitetty vielä toinenkin suoranaiseen katsomiseen aiottu kiikari, jonka linssillä 1/4 imetrin läpimitta. Koko tämän laitoksen panee kellonkoneisto seuraamaan taivaan jokapäiväistä pyörimistä. Mutta kun ei mikään kellonkoneisto toimi täydellisesti viatta ja vielä vähemmin semmoinen, jonka käytettävänä on näin suuri massa kuin tämä kone, niin koko ajan, minkä fotografeeraus kestää, astronomi katsoo pienemmän kiikarin kautta ja voi kiertämällä kahta pitkää ruuvia, joita hän pitelee käsissään, pysyttää tähden aina samalla kohdalla kiikarin näköalaa. Siten hän myöskin voi poistaa tahi vähentää monen muun vian vaikutuksia, joista suurimman syynä on muutokset tähden asennossa, jotka johtuvat valon taittumisesta kulkiessaan maapallon ilmakehän läpi.
Kun näin valokuvaukselle suotuisimmat olosuhteet on yhdistetty, niin on saavutettu tuloksia, jotka ovat voittaneet kaikki toiveet, vieläpä niin suuresti, että moni astronomi saadessaan ensimmäiset kappaleet tällä koneella tehdyistä valokuvista, luuli että niitä oli perästäpäin siistitty (retoucheerattu), mutta epäluulo katosi ensi silmäyksellä alkuperäisiä levyjä katsellessa. Täten saadut valokuvat olivat niin selvät ja niin tavattoman tarkat, ett'eivät ne ainoastaan voineet kilpailla, vaan vieläpä voittivatkin huolellisimmin tehtyjen astronomisten mittausten tulokset. Fotografisen menettelyn avulla saadaan siten niin täydellisiä kuvia taivaankappaleista, että sen kautta monipuutteinen piirustus kokonaan syrjäytyy asemastaan tähtitieteen apukeinona. Samalla kertaa on fotografian käyttäminen suuremman tarkkuutensa vuoksi varsin sopiva monella tutkimus-alalla astumaan suoranaisen mittauksen sijaan, jonka presisioonista astronomia tähän asti on täydellä syyllä ylpeillyt. Senpätähden ovatkin astronomit yksimieliset siitä, että Henryn kaksoisrefraktorin käyttäminen ei ainoastaan merkitse edistystä, vaan täydellistä mullistusta havaintoja tekevän astronomian useimmilla aloilla.
---
Käykäämme nyt esittämään niitä tuloksia, joita jo on saatu mainitulla koneella, sekä mitä voittoja astronomialle olemme oikeutetut odottamaan, sitte kuin semmoisia fotografisia refraktoria on hankittu ja pantu toimintaan observatooreissa.
Ensimmäiset näytteet siitä, mitä Henry-veljekset tällä refraktorillaan saivat aikaan, olivat valokuvia eräästä hyvin tähtirikkaasta taivaanseudusta. Millä kummastuksella niiden taivaan-fotografiassa siihen asti tuntematon tarkkuus vastaan otettiin ja minkä merkityksen astronomit antoivat niille, olen ylempänä koettanut esittää. Myöhemmin ovat Henry-veljekset samalla tavalla kuvanneet suuren joukon taivaan seutuja, aina yhtä tyydyttävillä tuloksilla. Näiden joukossa on erittäin huomattava eräs, joka käsittää Seulaiset, erittäin sen kautta, että tuskin mikään paikka taivaalla on ollut niin ahkeroiden tutkimusten jamittausten esineenä kuin juuri tämä. - Vähäistä ennen oli myös etevä franskalainen astronomi Wolf tehnyt tarkan kartan tästä seudusta, antaen asennot 671 tähdelle kirkkaimmista aina hyvin heikkoihin 13:nnen suuruusluokan tähtiin asti; tämä kartta oli perustettu mittauksiin, joiden tekeminen oli kestänyt muutamia vuosia. Fotografeeraamalla saivat Henry-veljekset noin yhdessä tunnissa samasta seudusta kartan, joka sisälsi runsaasti enemmän kuin kaksi sen vertaa eli tarkemmin sanottuna 1,421 tähteä, joista heikoimmat olivat 16:tta suuruusluokkaa, s. o. niiden valovoima on ainoastaan 1/16 heikoimmista Wolfin tähdistä. Tästä valokuvasta näkyy sitä paitse, että on olemassa nebuloosa, joka ympäröi erään tähden Seulaisten kirkkaimpien ja paljaalle silmällekin näkyvien joukossa, tähden, jota käytetään niin usein esiintyvissä astronomisissa määräyksissä, että voi sanoa, ett'ei mene vuodessa monia päivää, jolloin sitä ei tarkastettaisi joltakin kohdalta maapalloa. - Tällä nebuloosalla on siis senlaatuinen valo, joka vaikuttaa kovemmin valokuvaus-levyyn kuin ihmissilmään. Keksimisen jälkeen on se kuitenkin voitu nähdä isoilla kiikareillakin. Sitä paitsi näyttää tämä seikka muiden kokeiden muassa, että levy on herkempi heikolle valolle, joka on kirkkaamman valon vieressä.
Kiikarissa näytäkse tähti valopisteenä ilman mitattavaapintaa. Henryn valokuvissa näkyvät tähtien jäljet pyöreinä pilkkuina isommalla tai pienemmällä diametrilla aina niiden enemmän eli vähemmän kirkkaan valon mukaan. Mittaamalla näiden diametrin saa siis mitan tähtien valovoimasta. Jos aikojen kuluessa jonkun tähden valovoima vaihtelisi, niin myöskin tämän valon lähde, tähti itse on vastaavalla tavalla muuttunut. Tällaisten tutkimusten suuri merkitys on siis siinä, että ne tekevät meille mahdolliseksi konstateerata fysillisiä muutoksia tähdissä. Nämät diametrit eivät riipu tähtien tilavuudesta. Ne ovat seurauksia ennen mainitusta kaksoislinsin epätäydellisyydestä, jonka vuoksi eri väriset kuvat eivät kaikki tule samalle paikalle, mikä näkyy sitä selvemmin, mitä kirkkaampi tähti on. Tämä seikka antaa siis refraktorilla saaduille valokuville ominaisuuden, joka tekee ne sopiviksi näihin tärkeihin astronomisiin töihin, ominaisuuden, joka puuttuu peiliteleskopin valokuvilta. Tämä on myöskin ollut tärkeänä syynä, minkä tähden edellistä konelajia on pidetty edullisempana.
Kerta oli muuan pieni planeetti, Pallas, sillä kohdalla taivasta, jota fotografeerattiin. Kun tämä taivaankappale valokuvauksen kestäessä muuttihe vähän matkaa tähtien välissä, niin sen jälki levyllä näytti pieneltä viivalta, joka poikkesi niin paljon tähtien pyöreistä kuvista, että sen helposti erotti näistä. - Valokuvaus tulee tästä syystä olemaan yksinkertaisin keino uusia pikkuplaneetteja keksiessä ja ennen tunnettuja hakiessa. Monenlaisissa valokuvaus-töissä tullee vastedes tämmöiset löydöt ikäänkuin kaupantekijäisinä.
Henry-veljekset ovat rientäneet näyttämään valokuvaus-metodinsa kelvollisuutta ja käytännöllisyyttä tekemällä erittäin tarkkoja kuvia erilaisista astronomisista esineistä. Siten he ovat saaneet kelpo kuvia tähtijoukoista, harvemmista aina semmoisiin, joissa tähdet ovat niin sakeassa, että tuskin voi erottaa tähteä naapuristaan; kuusta, erilaisista kuumaisemista, planeeteista, y. m. Neptunuksesta ja sen kuusta, jota viime mainittua on peräti vaikea nähdä voimakkaimmillakaan kiikareilla, sekä kaksoistähdistä ja nebuloosista. Kun saman nebuloosan eri osissa valon voima usein on hyvin vaihteleva, niin pitää siitä olla kokonainen sarja valokuvia, joiden ekspositsiooni-ajat ovat eripitkät. Lyhyen ajan eksponeeratuilla levyillä näkyy ainoastaan valoisammat osat, mutta ovat hyvin selvät. Pisimmän ajan eksponeeratuilla levyillä ovat sitä vastoin tummimmat seudut hyvin onnistuneet, kirkkaimmat taas "liiaksi eksponeeratut" ja sen vuoksi epäselvät. - Kun panee prisman valokuvaus-linssin eteen, saa valokuvia kaikkien niiden tähtien spektrumista, jotka ovat fotografeerattavalla taivaan alalla.
Tarkoitusta varten erittäin tehdyllä tarkalla mittauskoneella ovat Henry-veljekset tehneet valokuvillaan mittauksia tähtien keskinäisistä asennoista; josta on käynyt selväksi, että siten sai tähtien asennot vähemmällä kuin 1/10 kaarisekunnin epävarmuudella määrätyiksi, samalla kun todennäköinen vika parhaimmissakin meridiani-havainnoissa tavallisesti nousee 3-5 kertaa niin suureksi, ja vika monen muun laisissa astronomisissa määräyksissä on melkoista suurempi. - Täten oli todistettu se suuri arvo, joka näillä valokuvilla on astronomisina havaintoaineksina.
Paitsi enennyttä tarkkuutta ja melkoisesti suurempaa asianmukaisuutta on fotografisella menetystavalla vielä etuna erinomaisen suuri ajan säästö vaikka työtä kyllä vielä riittää pitämään astronomeja täydessä toiminnassa - sekä vihdoin se seikka, että suuri osa havaintotyötä muuttuu mittauksiksi, jotka tehdään kamarissa. Mittausten tulokset saattaa myöskin, tarkastamalla fotografista levyä, kontrolleerata milloin hyvänsä, mikä ei yhtä suuressa määrässä voi tapahtua tavallisia observatsiooneja käyttäessä. Jos kohta sopivien öiden luku onkin hiukan vähempi, niin tämä tulee monenkertaisesti palkituksi sen kautta, että samaan aikaan voi kerätä mahdottoman paljoa enemmän ja että koottujen ainesten hyväksi käyttäminen voi tapahtua milloin hyvänsä sekä on työtä, jota tehdään huoneessa.
Pariisin observatoorin johtaja amiraali Mouchez jätti jo vuonna1885 ranskan tiedeakatemiaan suunnitelman siihen suurenmoiseen hankkeesen, että käyttämällä samarakenteista konetta kuin Henryn tehtäisiin fotografinen kartta koko taivaasta. Itse asiassa onkin juuri tämän ohjelman toimeen paneminen mitä tärkein. Ollen liiaksi laaja yhdelle ainoalle observatoorille vaatii tämä hanke järjestysperäistä yhteistyötä monelta samanlaisilla koneilla varustetulta observatoorilta, jotka ovat maapallolla, niin kaukana toisistaan kuin mahdollista, jotta siten voisi käyttää hyväksensä tähtien vaihtelevaa asentoa eri paikkojen horisonttiin verraten. Tällä tavalla kuitenkin jätettäisiin tuleville sukupolville muutaman vuoden työn jälkeen täydellinen ja tarkka kuva koko taivaan näöstä tämän vuosisadan lopulla ja siten olisi kaikkia aikoja varten vankka perustus pantu, jolle voi tavallisella tavalla jatkaa rakennusta.
Keskustelemaan, olisiko mahdollista toteuttaa tätä laajaa hanketta, sekä sopimaan siihen tarvittavista keinoista, kutsui ranskan tiedeakatemia suuremman joukon astronomeja kongressiin, jokapidettiinPariisissa Huhtikuussa 1887. Kongressi oli yksimielinen siitä, että hankkeella oli mahdottoman suuri merkitys sekä että sen toteuttaminen oli mahdollista; päätettiin, että jokaisen tässä kansainvälisessä työssä käytetyn valokuvauskoneen piti olla pääasiassa samanlaatuisen ja samansuuruisen kuin Henryn refraktori. Myöskin päätettiin, että niiden valokuvien, jotka yhteensä tekisivät kartan, pitäisi sisältää kaikki tähdet aina 14:ttä suuruusluokkaa myöten. Tämä tekisi yhteensä 10-12 miljoonaa tähteä tai enemmänkin, kun lavein tähän asti tehty karttateos käsittää tuskin ½ miljoonaa tähteä. Ja kuitenkin fotografinen kartta tarkkuudessa voittaisi viimemainitun. Kontrollin vuoksi pitäisi jokaisen taivaan pisteen esiintyä vähintäinkin kahdella levyllä. Sen ohessa tehtäisiin lyhyemmällä ekspositsiooni-ajalla ja siten vielä lisätyllä tarkkuudella toinen valokuvasarja, joka käsittäisi kaikki tähdet taivaalla aina n:ttä suuruusluokkaa myöten eli yhteensä noin 1½,-2 miljonaa; perustuen valokuva-levyillä toimitettuihin mittauksiin, tehtäisiin näistä kaikista tarkka luettelo. Tässä viime mainitussa työssä voisivat olla osallisina muutkin observatoorit kuin ne, joitten toimena on valokuvailu. Jos riittävä luku observatooreja yhtyisi, toivottiin, että hyvin ehdittäisiin lopettaa valokuvaustyö ennen tämän vuosisadan loppua.
Mainittuun työhön ryhtyminen on jo osaksi varma osaksi hyvin luultava useampien observatoorien puolelta niin hyvin Ranskassa ja sen alusmaissa, kuin myöskin erityisissä Europan valtakunnissa, Amerikassa, Australiassa ja Hyvän Toivon niemellä. Ennen on jo huomautettu, kuinka tärkeätä on, että nämät observatoorit ovat niin hajallaan maapallolla kuin mahdollista. Tämä hanke saisi sentähden melkoisen edun siitä, että niin pohjoisella leveys-asteella sijaitseva observatoori kuin Helsinki ottaisi osaa työhön. Ja tämmöiseen osan-ottoon on sitä enemmän syytä, kun ei ole luultavata, että lähimmässä tulevaisuudessa toinen yhtä kaukana pohjoisessa oleva observatoori tulisi varustetuksi sellaisella fotografisella refraktorilla.
Mainitun suunnitelman toimeen panolla ei kuitenkaan näiden koneiden työala ole suinkaan tyhjennetty. Ennen on mainittu erilaatuisia astronomisia töitä, joihin voi ryhtyä, kuten Henry-veljekset ovat näyttäneet, paljoa suuremmalla menestyksellä heidän refraktorillaan kuin tähän saakka käytetyillä metodeilla. Näihin voisi helposti lisätä muita, joista jokainen antaisi aihetta erityistutkimuksiin, perustuen erilaisiin tarkoitusta varten tämänlaisilla koneilla tehtyihin fotografisiin havaintoihin.
- Anders Donner.
Coloriasto on väriaiheisten tekstien (ja kuvien) verkkoarkisto
(Archive for colour themed articles and images)
INDEX: coloriasto.net
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti