Yhteishyvä 7, 12.2.1909
Kohta jauhojen jälkeen voitaisiin kahvi mainita sellaisena tärkeämpänä tavarana, joka ei suinkaan vähimmin ole säästynyt väärennyksiltä; Kahviväärennykset ovat kuten jauhoväärennyksetkin sangen monenlaisia: viattomimmista eri lajien toisiinsa sekotuksista aina kahvipapujen keinotekoiseen valmistukseen saakka.
Joku aika sitten pääsi kahvipapujen keinotekoinen valmistus suureen mittaan sen kautta, että Saksassa oli kaksi suurta tehdasta ruvennut valmistamaan yksinomaan koneita, joilla savesta ja vehnäjauhotaikinasta "tehtiin" kahvia. Nämä, tällätavoin valmistetut kahvipavut värjättiin erityisillä kahviväreillä. kiillotettiin sahajauholla ja sekotettiin oikeaan luonnon kahviin. Poliisi sai kumminkin vihiä tästä uudesta koneteollisuusalasta ja lakkautti niitten valmistamisen.
Tavallisempi kahvinväärennysmuoto kuin kahvipapujen keinotekoinen valmistaminen on huonompien, varsin ala-arvoistenkin kahvilajien sekottaminen parempiin ja tunnetuimpiin merkkeihin. Turvottamalla kahvipavut vesihöyryssä ja valkaisemalla miedossa rikkihappoliuoksessa muuttuvat ne kokonaan toisennäköisiksi. Niinpä tämän menettelyn avulla voidaan huonosta brasiliakahvista saada preangerin (hyvän jaavakahvin) näköinen tavara. Tällätavoin saadaan muutaman pennin maksulla kiloa kohti, yhtä monta kymmentä penniä arvokkaampi kahvilaji. tietysti vaan näennäisesti. Joskus kutsutaan tällaista kahvia kaupassa apreteeratuksi, mutta useimmiten se kulkee väärällä nimellä.
Saadaksemme tietää, onko kahvi apreteerattua vai ei, tehdään yksinkertainen punnitsemiskoe. On näet huomattu, että apreteerattu kahvi on tavallisesti keveämpää kuin oikea. Painoerotukset eri kahvilajien välillä ovat tosin joltisenkin suuret, mutta tämä huomioonottamalla voidaan punnitsemiskoetta silti usein hyvällä menestyksellä käyttää. Litra kahvia painaa tavallisesti 5 à 6 ½ kg., apreteerattu vähemmän.
Kahvin värjäys on ehkä tavallisin väärennysmuoto. Ulkomailla, varsinkin Saksassa on joukko kahviväritehtaita, jotka valmistavat värejä kaikkia kahvin eri värivivahduksia tarkoin matkien. Tavallisimmin käytetyt kahvivärit ovat: berliininsininen, kromikeltainen, teräsharmaa, indigo, grafiitti- ja tervavärit.
Karkeimmat kahvivärjäykset huomataan hankaamalla kahvipapuja valkeaan paperiin tai pesemällä ne lämpimässä vedessä, jolloin väriaineet painuvat pohjaan. On kumminkin huomattava, että myöskin aivan väärentämättömästä kahvista kalkkipitoinen vesi (esim. kaivovesi) tulee vihertävän sameaksi. Tämä johtuu siitä, että kahvi sisältää viridiinihappoa, joka kalkin kanssa muodostaa mainitunlaisen seoksen. Kerran sattui allekirjottanut näkemään kokeen, jonka tekijä veden samentumisen nojalla teki sen johtopäätöksen, että kahvi on väärennettyä, ottamatta ollenkaan huomioon kokeessa käytettyä kalkkipitoista vettä. Tutkijan on siis otettava selvä, mistä veden muuttuminen kulloinkin johtuu. Tottumaton tutkija käyttäköön järvi- tai mieluummin sadevettä, talvella myöskin puhtaasta lumesta sulatettua.
Kaikellaiset kahviväärennykset ovat tietysti enemmän tai vähemmän terveydelle vahingollisia, erittäinkin jos värjäämiseen on käytetty lyijy- tai kromipitoisia aineita, jotka ovat suorastaan tuhoisia myrkkyjä. Viattomimpia laadultaan ovat taas kahviväärennykset silloin, jos kahvia tyydytään heikosti paahtamaan, jotta sille saataisiin edullisempi väri ja sen jälkeen, jotta ei taas paino vähentyisi, käsitellään vesihöyryssä.
Silloin tällöin tapaa myös kaupassa meriveden vioittamaa kahvia oikean nimellä. Tämän, samoin kuin monen muunkin kahviväärennyksen voi useimmissa tapauksissa huomata ainoastaan erikoistutkimusten kautta, joko mikroskoopilla tai kemiallisen analyysin avulla.
Vaikka ei kahviväärennysten selville saamiseksi olekaan yhtä paljon niin helppoja kokeita, joita osuuskaupat voisivat tehdä ilman erikoisia koneita, kuin edellä esitetyt jauhokokeet, sopii kumminkin toivoa, että näihinkin seikkoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Taistelu väärentämättömän kahvin kauppaan saattamiseksi tulee epäilemättä olemaan vaikea. Sitähän vastustavat kaikki kahvin tosi- ystävät jo senkin vuoksi, että värjätty kahvi on kitkerän makuista, ja kun siihen on kerran totuttu, ei oikea kahvi maistu enää miltään.
Eräästä seikasta, joskaan se ei varsinaisesti kuulu tämän kirjotukseni alaan, pyytäisin huomauttaa meidän arvoisaa emäntäväkeämme, ja se on kahvin oikea paahtamistapa. Äsken sanoin, että kahvinjuojat yleensä pitävät "kitkerästä". Tämä muistetaan jo kahvia paahdettaessa, ja toimitetaan paahtaminen siten, että kahvipapuihin saataisiin kehittymään mahdollisimman paljon katkeranmakuista parkkihappoa. Kahvin parhaat osat poltetaan hiileksi ja sillätavoin hävitetään kahvista sen hieno maku ja haju. Hyvät naiset, noudattakaapa seuraavaa neuvoa kahvia paahtaessanne. Paahtakaa kahvia ainoastaan siksi, kunnes kuulette paahtimesta ensimäiset räiskäykset; silloin alkavat kahvipavut halkeilla ja parkkihappoa suuremmassa määrin muodostuu. Jos paahtaminen tapahtuu tasaisessa lämmössä ja muuten toimitetaan huolella, on kahvi tällöin valmis jauhettavaksi. - "Mutta sehän on vielä aivan raakaa", sanotte ehkä ja lisäätte: "eikä sitä saa edes tavallisella kahvimyllyllä pieneksi!" - "Raakaa" se on ainoastaan vanhan käsityksemme mukaan, jonka me nyt olemme velvolliset hylkäämään katsellessamme asioita uudessa valossa. Jos taas vanha ystävämme, kahvimylly, joka meitä on uskollisesti vuosikausia auttanut kukkaron keventämisessä, ei enää vanhoilla päivillään jaksaisikaan purra sitkeämpää kahvia, annamme sen lapsille leikkikaluksi ja ostamme osuuskaupasta uuden. - Me olemme, kerran kaikkiaan, päättäneet tästälähin ruveta juomaan ainoastaan kunnollista, väärentämätöntä kahvia!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti