Kaswitarha (Koti ja Yhteiskunta) 1 / 1910
Iloitsemme nähdessämme rehevän laihon pellon saroilla ja kauniita, hyvin hoidettuja eläimiä, mutta hyvin hoidettu koti on myöskin kaunis näky. Maamies, joka asuu vapaan, ihanan luonnon helmassa, saattaa kuitenkin usein tämän luonnon vähemmän puoleensa vetäväksi kuin mitä olisi tarpeellista, laiminlyömällä ympäristön siistinä ja järjestyksessä pitämisen.
Tunkio on sille, joka ei ymmärrä sen arvoa, epämiellyttävintä mitä voi ajatella. Hoitoa vailla oleva, haiseva tunkio, vieläkin inhottavammin löyhkäävän lätäkön keskellä, ei todellakaan ole mikään kaunistus, vaan vaikuttaa monessa suhteessa rumentavasti, mutta siisti, hyvin hoidettu sellainen voi olla todellinen kaunistus ja täydellisessä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Tietysti lantasäiliö on vielä parempi, sinne kun voi piilottaa koko tunkion.
Rakennusten ympärille kokoontuu aina joukko esineitä, joiden arvo kaunistuksena on jokseenkin epäilyttävää laatua. Usein huomaa monenlaisia halkoja, enemmän tai vähemmän käyttökelpoisia työkaluja y. m. s. Jos nämä kaikki ynnä paljon muuta ovat huiskin häiskin, voi hienointalo käydä ränsistyneen näköiseksi, ja kuitenkin voisi kaiken tämän järjestää vahingoittamatta vähintäkään kartanon ulkomuotoa. Kaikki omalle paikalleenl Ei sellaisia tavaroita aseteta eniten silmiin pistävälle paikalle, vaan hiukan syrjään, ja jos sellaista paikkaa puuttuisi, voipi tehdä hiukan istutuksia ja ympäröidä halkomäen pensailla, jotka peittävät sen, minkä tahtoo peitettäväksi.
Rakennukset ovat usein harmaat ja ulkoasuunsa nähden huolimattomasti hoidetut. Olemme ennen puhuneet tästä ja huomauttaneet siitä väärästä säästäväisyydestä, joka antaa rakennusten turmeltua värin puutteen tähden, kun helposti ilman suurempia kustannuksia voisi saada ne sekä kauniiksi että kestäviksi. Huonoimmissakin varoissa oleva voi hankkia itselleen muutaman kilon punamaalia ja vihtrllliä ja siinä on halpa ja kaunis väri puurakennuksia varten. Muuratuita rakennuksia varten löytyy vieläkin huokeampi väri nim. kalkki. Joku päivä sitten kuulin lausuttavan näin: "Joka maalaa rakennuksensa on ylpeä." Todellakin "ylpeyttä," jota kannattaisi suosia!
Jokaisen kodin pitäisi olla puutarhan ympäröimä. Kodin vaikutus on autio ja kolkko, jos sen ympäriltä puuttuu vihreyttä. Täytyisi aina löytyä muutama hedelmäpuu ja vähän marjapensaita. Ei pidä istuttaa puutarhaa niin tiheäksi, että se muodostaa yhden ainoan pensaikon vaan täytyy vihannasta huolimatta pitää huolta siitä, että ympärillä on auringonvaloa. Puutarhassa täytyy löytyä vihanneksia ja juurikasveja ja kuta enemmän semmoisia käytämme, sitä huokeammaksi käyvät elinkustannuksemme.
Puutarhaan täytyy myöskin kuulua ruohonurmi, jolla voi venyä vapaina hetkinään. Varsinkin on pienokaisillemme terveellistä saada temmeltää semmoisella.
Talo tai koti maalla voi olla paratiisi, mutta se voi myöskin olla sen vastakohta. Vaikka olisi kuinkakin kiintynyt työhönsä pellolla ja talleissa, täytyy kuitenkin muistaa uhrata joku hetki ympäristön hauskuuden hyväksi. Useinpa kyllä näkee, että ne, jotka ahkerinten hoitavat maatalouttaan ja joita työvoimien paljous ei suinkaan haittaa, pitävät siisteintä ympärillään. Usein huomaa kuinka rahallisesti parempiosaisella on vähemmän siistiä kuin sillä, joka on vähemmissä varoissa. Ympäristön hauskuus ei riipu rahallisista eikä muista suhteista, vaan jokaisen omasta sisäisestä kauneusaistista ja järjestyksen ja siisteyden tunnosta.
Omistamme joukon koteja, joissa ympäristö on miellyttävä ja koti puoleensa vetävä. Nämä huutavat kaikille, joilla on ilo nähdä niitä: "Katso, kuinka maalla voi olla kaunista." Mutta monen kodin ympärillä on kaikkea muuta kun siistiä ja ne tuntuvat huutavan: "Pakene maalta, sillä siellä on ikävää."
Kun kaikki maaseudun kodit tulevat siisteiksi ja hyvin hoidetuiksi, voivat ne paremmin kuin sanat puhua maaelämän suurista eduista verrattuina kaupunkeihin ja teollisuusyhteiskuntiin, jonne niin moni meidän aikanamme pyrkii.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti