Vaasa 29, 9.3.1918
Nyt kun lippukysymyskin on ollut monen kovan pohdinnan alainen, pyydämme mekin, pohjois-pohjanmaan maalaisnaiset, sanoa siinä asiassa sanottavamme. Meidän veressä ja hengessä on sinivalkoinen. Sitä perustelemme seuraavasti:
1) Sinivalkoinen lippu on vihitty kansallisuushengen heräämisen aikana Suosalliuushengen [Suomalaisuushengen?] heräämisen aikana Suomessa.
2) Sen lipun on esittänyt viime vuosisadan Suomen kuuluisa kirjailija Sakari Topelius, ja kohta omaksuivat sen omakseen tuhannet kansalaiset, kokoontuen sen ymrärille juhlimaan, innostumaan ja kehittymään.
3) Sen lipun suojaamina ja sitä teroittaen ovat työskennelleet viime vuosisadan Suomen suurmiehet, Suomen kansallisuushengen herättäjät.
4) Sinivalkoinen sopii niin erinomaisesti vertauskuvaksi maallemme. Tämmöistä järvimaata ei löydy toista maapallolla. Kun kutsumme maatamme tuhatjärvien maaksi, voisimme yhtähyvin nimittää sitä "kymmentuhatjärvien" maaksi. Kesäisin on siis sinijärviemme väri valtava maassamme. Sitä ihailemme lukemattomassa järvissä ja kaareutuvassa taivaanlaessa. Talvisin kattaa maamme puhdas, valkoinen lumi. Siksi valkoinen väri on toisena erinomaisen sopiva lipussamme.
5) Nyt ovat poikamme, nuo uljaat, uhrautuvaiset, ottaneet valkonauhat käsivarteensa. Miksi eivät he seuraisi vanhaa kansallista sinivalkoista lippua, joka on ilmestynyt silloisten henkisten taistelujen luonnoksena, taistelun, jonka tunnussana oli: Suomi suomalaisille. Ja nythän on sama tunnussana: Suomi suomalaisille.
6) Tämä sinivalkoinen oli kytkettynä kahleisiin routavuodet, sen me kaikki muistamme. Millä riemulla me sen vedimme jälleen tankoon suuren lakkoviikon jälkeen, sekä mailla että kaupungeissa, niin taloissa kuin torpissakin! Se oli "sinivalkoisen" tulikoetus. Ja sen kai me kaikki muistamme myöskin.
7) Värit ovat käytännössä erittäin sopivat. Kesällä erottautuu valkoinen selvästi ja talvella taas lumen aikana sininen.
8) Sinivalkoinen lippu on helppo valmistaa.
9) Sinivalkoista lippua ei liene muilla kansallisuuksilla ja sitäpaitsi on se kaunis ja vaatimaton.
Leijonalippua, niin kaunis kuin se joidenkin mielestä on, emme voi hyväksyä seuraavista syistä:
l) Siinä oleva leijona on kokonaan vieras meidän oloille. Olisi edes karhu tai joku muu kotoinen peto.
2) Sen tulipunainen pohjaväri, tänä aikana varsinkin, kun on taisteltava vieraita ja kotoisia roistoja vastaan, jotka ovat omaksuneet tunnusvärikseen tulipunaisen, tuntuu meistä maalaisnaisista kerrassaan vastenmieliseltä, melkeinpä inhottavalta. Se väri kertakaikkiaan sanottuna on nyt hyvin läheisessä yhteydessä vastustajaamme verenhimon kanssa. Siksi emme hyväksy punaista lippua.
3) Leijonalipun on määrännyt Juhana III yksityisen makunsa mukaan, hän kun ihaili etelämaiden eläimiä ja loistavia värejä. Hän sen määräsi silloiselle suuriruhtinaskunnalle, kysymättä muiden mielipiteitä. Sitävastoin on sinivalkoinen joukkepäätöksen perusteella omaksuttu suomalaisten kansallislipuksi.
4) Leijonalippu on epäkäytännöllinen, kuten on jo sanomalehtitietojenkin mukaan todettu.
5) Leijonalippu on varsin vaikea vaimistaa. Sillä siitä uljaasta leijonasta saattaa tavallisella tekijällä tulla laiha koira, jota ei suinkaan saata ihailla vaikka se olisikin tulipunaisella pohjalla.
Siis lopuksi - me maalaisnaiset täällä Pohjais-Pohjanmaalla toivoisimme Suomen tasavallan lipuksi meidän kansallislippumme, sinivalkoisen.
- Joukko maalaisnaisia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti