Valokuvaus 12, 1927
Valokuvaajan työ on siksi vaivaloista ja pettymyksistä rikasta, että ei ole ihme jos hänkin kaipaa nautintoaineita. Ihminen kun on luonnostaan turmeltunut, niin se tarttuu siihen, mikä lähinnä on, ajattelematta onko se jalostavaa vai ei. Oikeastaan ei tässä ollutkaan tarkoitus puhua siitä, missä määrin valokuvaaja käyttää nautintoaineita, vaan siitä, minkä verran niistä on hyötyä valokuvaukselle (pieni v!). Niistä on nimittäin niin paljon apua, että kannattaa siitä hyvin huomauttaa niitäkin, jotka eivät ole tulleet tehneeksi rinnastusta "nautintoaineet ja valokuvaus".
Tee ei Suomessa ole ollut niin suuressa suosiossa kuin muutamissa muissa maissa, mutta viime vuosina se on saanut kannatusta. Heikko tee on ainakin kauniin väristä — mausta en puhu. kun en ole teen ystävä — ja tätä ominaisuutta voi valokuvauksessakin hyväksi käyttää. Teen avulla voi nimittäin värittää valkoisen paperin teenväriseksi. Sattuuhan joskus, että tulee jäljentäneeksi jonkun negatiivin valkoiselle paperille ja huomaa sitten kellahkon pohjan olevan sopivamman. Heikko, lämpimänpuoleinen tee on tällöin hyvä värite, sillä se tekee hienon, ruskeankeltaisen värin. Sopiva väkevyys on saatava selville kokeilemalla, sillä siitä on vaikea antaa ohjetta. Naisväki sen voi jo kokemuksestaan tietää, sillä hehän värjäävät teellä pitsejä y. m.
Kahvista meillä Suomessa pidetään enemmän kuin teestä, ja tällaisena paperin värittäjänäkin se ehkä on parempi. Mutta sitäkin tulee käyttää heikkona, jos haluaa saada miellyttävän värin. Tämä menettelytapa, paperipohjan värittäminen, on hyvin kiitollinen keino valokuvaajalle, ja siinä voi myös katsoa nautintoaineiden tulevan käytetyksi jalompiin tarkoituksiin. Valokuvaajan on siis annettava kahviväritteelle se kunnia, mikä sille tulee, varsinkin kun se teeväritteen ja parin muun liuoksen kanssa on niitä harvoja valokuvauksessa käytettyjä, joita haluttaa maistaa ja jotka vaikuttavat edullisesti valokuvaajan mielentilaan. Voi olla, että tämä kahviväritteen ominaisuus sittenkin on tärkein, mutta senpä itse kukin ratkaiskoon.
Todennäköisesti eroavat mielipiteet enemmän kun ryhdytään puhumaan tupakasta, sillä nykyäänhän voidaan asettaa kyseenalaiseksi hyvinkin hyödyllisten nautintoaineiden käyttö. Tupakka on sitä paitsi vanha nautintoaine, jolla valokuvauksessakin on vanha, joskaan ei vakaantunut käytäntö. Valokuvauksen tekniikka on ollut niin suurten muutosten alainen, että tupakkaa on käytetty eri tarkoituksiin. Mutta tämähän oikeastaan osoittaa, että tupakalla on ollut valokuvauksessa pysyväinen arvo.
Valokuvauksen alkuaikoina, jolloin märät kollodiumilevyt ja valoheikot objektiivit aiheuttivat pitkän valotusajan, käytettiin tupakkaa valotusmittarina, kuten valokuvauksen historiastakin hyvin perillä oleva päätoimittajamme tietää. Kun valokuvaaja oli saanut valmistetuksi levyn juuri ennen kuvan ottoa ja mallin asetetuksi varmaan asentoon tukien varaan, avasi hän kameran sulkijan ja sytytti piippunsa sekä istui kaikessa rauhassa veteleinään savuja. Ehkäpä se toisinaan oli vähän kiihkeämpääkin, joten piippu paloi pikemmin loppuun, mutta tämä oli joka tapauksessa merkki, että valotus on riittävä. Jokainen kuva olikin niin suuren työn takana, että alivalotus ei saanut tulla kysymykseen, vaikka tavallinen muotokuvan valotusaika ulkona saattoi olla 15 à 30 minuuttia. Kyllä se taisi sen ajan valokuvaaja tietää valotusajan ilman tupakkaakin, mutta en epäile, että se monelle antoi pitkän valotusajan kestäessä sellaisen levon ja rauhan, joka soi tyynesti harkita onko valotusaikaa määrättäessä otettu kaikki seikat huomioon. Ainakin sellaisessa mielessä on tupakka saattanut olla valotusmittarina, sillä käyttäähän tupakkamies tupakkaa apuneuvi na monia muitakin hankalia asioita harkittaessa.
Nykyaikaisessa valokuvauksessa on tupakka saanut paljon suoranaisemman merkityksen. Ihan viime aikoin on nimittäin savuketta suositeltu parhaana pimeän huoneen lamppuna pankromaattisia ja värilevyjä kehitettäessä. Niinpä selitti etevä valokuvaajamme Iffland Helsingin Amatööri-Valokuvaajain lokakuun kokouksessa, että hän on havainnut palavan savukkeen antaman valon hyvin mukavaksi pankromaattisia levyjä kehitettäessä; sen avulla voi vaaratta tarkastaa onko levy loppuunkehitettv, kunhan ei vain pudota kuumaa tuhkaa levyn päälle. Iffland on tehnyt tämän keksinnön Suomessa itsenäisesti ja meillä on syy iloita siitä. Mutta ilmeisesti ennen häntä tekivät englantilaiset saman havainnon, ja sikäläisissä aikakauskirjoissa on siitä parin viime vuoden aikana huomautettu useita kertoja. Kun kuninkaallisen valokuvausseuran eräässä kokouksessa hiljattain selostettiin Lignose-värifilmien käyttöä, sammutettiinkehittämisen ajaksi tietysti kaikki valot, mutta sittenkin nähtiin kehityspöydän yläpuolella kirkastuva ja vuoroin himmenevä piste: selostajan palava savuke.
Englantilaisten esimerkki sai allekirjoittaneen kokeilemaan savukkeen antamalla pimeänhuoneen valaistuksella, ja aivan vakavasti puhuen täytyy tälle "keksinnölle" antaa merkitystä. Hehkuvan savukkeen valo ei vahingoita minkäänlaista levyä, mutta antaa kyllä riittävän valon levyn tarkastamiseen ainakin jos noudattaa sellaista täydennettyä tarkastuskehitysmenetelmää, jota eräs kirjoittaja näkyi suosittelevan tämän lehden o. numerossa. Savukkeetkin valaisevat eri tavalla, mutta sellainen englantilaismallinen, jota minä käytän, on ollut tähän tarkoitukseen hyvä. Lisäksi kestää savuke hartaasti polttaen jokseenkin sen ajan, minkä minun yleensä tulee kehittää pankromaattisia levyjä miedossa pyrokehitteessä, joten savuke ilman tarkastustakin ilmoittaa kehitysajan.
Tupakkamiehelle tämä keksintö on hyvä. mutta muut siitä tuskin pääsevät osallisiksi. Toisekseen: täytyyhän tupakoitsijoillakin olla jotain iloa n. s. orjuudestaan.
En tiedä missä määrin lukija on tullut vakuutetuksi nautintoaineiden välttämättömyydestä valokuvauksessa, mutta se ainakin on varmaa, että niitä voidaan sen apuna käyttää. Ja sille, joka on kameran, kahvin ja tupakan ystävä, tai miksei orja, on verraton ilo tässä totuudessa. Se viittaa pysymään nautintojen tiellä, sillä vähällähän pahaa puolustetaan!
- Kameristi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti