Suomen kirjapainolehti 7, 31.7.1894
Aksidenssitöiden painaminen parilla kolmella värillä, jotka tulevat ihan toistensa viereen, tuottaa, kuten tunnettu, painajalle paljon vaikeuksia, koska värit tahtovat sekaantua toisiinsa jasiten menettää alkuperäisen kirkkautensa.
Meiltä kysyy, sanoo American Pressman, neuvoa eräs painaja, jolla oli painettavana suurempi puupiirros kolmella värillä, sinisellä, keltasella ja punaisella. Painettuansa pohjapiirroksen, painoi hän ensin keltasen ja sitte punaisen. Tämä onnistuikin hyvin, mutta kun hän rupesi viimeseksi sinistä painamaan, tuli vastuksia. Painos tuli juomuiseksi ja tahraseksi ja rumeni vielä jonkun ajan valmiina oltuaan. Värien rajat eivät pysyneet selvinä.
Tämän epäkohdan poistamiseksi löytyy kuitenkin aivan yksinkertainen keino. Ennen painamista ovat arkit pyyhittävät hienonnetulla magneesialla — aivan samaten kuin pronssijauholla kullatessa — ja värit eivät sekoitu toisiinsa.
Samaten on meneteltävä, jos mustalla painetun vormun ulkoviivat ovat pronssijauholla kullattavat. Jos vaan arkki on magneesiajauholla sivelty, saattaa siihen painaa kuinka monta väriä tahansa, tarvitsematta niiden toisiinsa tuhraantumista pelätä.
Syy miksi värit muuten tuhraavat toisensa on se, että vastapainetussa värissä löytyvä öljy liuoittaa ennen painetussa, vaikka jo kuivaneessakin värissä, löytyvän öljyn. Liukenemisessa irtaantuu myöskin värihitusia, jotka öljyn mukana sekaantuvat toisiinsa ja siten tekevät värit epäselväksi.
Sinistä väriä on vaikea yksinäänkin painaa, etenkin jos vormussa on isompia kuvia tai lihavia kirjaimia, Mutta jos painaja tarkastaapi konettaan, huomaa hän useimmassa tapauksessa syyn olevan siinä, että vormussa, teloissa tai väripöydässä on väritahroja, likaa, jonka poistettua painos puhdistuu. Sininen väri on erittäin arkaa vieraille aineksille ja on siis sillä painettaessa telojen, vormun ja värisilinterin puhtaudesta suurta huolta pidettävä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti