Lounais-Suomen maatalouslehti 15, 15.4.1916
Kalastaja omistaa pyydyksissään sangen huomattavan pääoman. Tästä pääomasta pidetään, yleensä sangen vähän huolta, sillä eri yksilöt ovat suhteellisesti halpahintaisia, joten niiden uusiminen joka 3:s vuosi ei suinkaan ole rasittavaa. Isommat pyydykset uusitaan harvemmin, mutta niistä pidetäänkin sen vuoksi parempaa huolta.
Nykyään ovatpyydystarpeet kalliita mikäli niitä vielä rahalla saadaan. Senpätähden onkin yksi ja toinen alkanut kiinnittää hiukan huomiota niihin pyydysten hoitopuheisiin, joita viime vuosina tuon tuostakin on julkisuudessa esitetty, ja toivottava onkin, että nämä huomiot johtavat luonnollisiin tuloksiin.
Lujittakaa rysänne, olivatpa ne sitten isompia tai pienempiä!
Saarto- ja sulkukalastimet (nuotat jarysät) käsitellään öljymäisillä väri- ja säilyteaineksilla, jotka muodostavat sitkeän öljykerroksen rihman ympärille estämään vettä rihmasyistä. Tällaisina aineksina käytetään mielellään joko puu- tai kivihiili- (n. s. köli-) tervaa. Kun tervaan sekotetaan hiukan talia, saadaan se notkeammaksi ja sitkeämmäksi ylempänämainittuun kerrostumaan.
Kolmas terva-aines on karboliini (pyydetään ave-narius'en karboliinia). Se on sulavampaa, tunkeutuu rihman läpi helpommin kuin edelliset tervalajit sekä jättää rihman täysin pehmeäksi ja joustavaksi kaipaamatta mitään lisäystä.
Mutta pikkurysät eivät tummina kalasta, sanotaan. Se, joka on niin taikauskoinen, voi käyttää pellavaöljyä, johon on sekottanut hieman talia. Tämä tekee rihman erittäin lujaksi ja jättää pyydyksen sangen vaaleaksi.
Vielä parempi rysän väritysaine on kuprinooli. Se antaa pyydykselle vaalean vihrean värin, tekee sen sameassa vedessä näkyväksi, kirkkaassa merivedessä näkymättömäksi — juuri sellaiseksi kuin kalastaja sen tahtoo. Sen paremmuus on siinä, että se täydellisesti estää pyydyksen lahoomasta ja pitää sen vedessä ollessa puhtaana lietteestä, limasta y. m. Tämä ei ole ymmärrettävä siten, ettei vesi pyydystä likaisi, vaan siten, että tämä lika varisee pyydystä hieman pudisteltaessa pois. Ja sellainen ominaisuushan on suuriarvoinen.
Kaikki yllämainitut käsittelytavat pidentävät pyydyksen ikää niin paljon, ettei niitä tarvitse käytännöstä poistaa kymmeneen vuoteen, jos vain muuhunkin hoitoon pyyntikausien väliaikoina hiukankin huolta kiinnitetään.
Hienompirihmaisten pyydysten värityksessä ja lujituksessa on luovuttava vanhasta tavasta käsitellä pyydys väriaineella vain yhteen kertaan. Värin on annettava ensin tunkeutua rihmakuituihin ja sen jälkeen on se toisella käsittelyllä niihin lujasti kiinnitettävä. Väriaineina voidaan käyttää parkkihappoisia aineita sellaisia kuin kateku, koivun, tammen, kuusen, lepän, pajun y. m. puulajien kuorta eli oikeammin niistä keitettyä nestettä. Bresilja-väri on niinikään sangen sopivaa. Väri kiinnitetään sittemmin metallisuolaliuoksilla kuten kuparisulfaatilla (vihtrillillä), lipeäkivellä, alunalla, kaliumkromaatilla tai muulla sellaisella. (Kustakin eri aineesta voidaan saada erilaisia käyttöohjeita).
Eräs erittäin hyvä väritysaine on ruotsalainen patentti T:ri Schutzin verkkoväri. Se tekee langan siniseksi. Väri kestää pyydyksessä koko pyyntikauden kutakuinkin koskemattomana jarihma säilyy lujana.
Käyttöohje seuraa värilähetystä. Ken haluaa hiukankin pyydyksiään hoitaa, hän ei voi sivuuttaa ylläesitettyä.
I. M. W.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti