Lounais-Suomen maatalouslehti 9, 1.5.1915
Pyydysten hoito.
Pyydykset huuhdotaan huolellisesti ja kuivataan auringossa, mutta toimitetaan varjoiseen paikkaan heti kun ne ovat kuivuneet, sillä aurinko tekee rihmat hyvin helposti hauraiksi. Jos niitä käytetään yli kuukauden yhteen mittaan, ovat ne vähintään kerran kuukaudessa huolellisesti puhdistettavat kaloista ja vedestä tulevasta limasta y. m. epäpuhtaudesta kiehuvalla vedellä, esim. siten, että ne kylmässä vedessä huuhdottuina ja kuivattuina asetetaan johonkin sopivaan, vettä pitävään astiaan, ja näiden päälle kaadetaan aivan kiehuvaa vettä. Veden annetaan verkkojen päällä jäähtyä, jonka jälkeen ne kuivataan, ja ovat valmiit uudelleen käytettäviksi. Jos väritys havaitaan pyydysten käytännössä olon aikana vahingoittuneeksi, väritetään ne uudelleen kuten vanhojen pyydysten värityksestä ja lujituksesta on sanottu.
Suomuskalan pyyntiin käytetään rysiä, mertoja, nuottaa ja verkkoja. Vain viimeksimainitut kalastavat silmillään, ja on niiden hoito muista pyydyksistä huomattavasti poikkeava.
Verkot ovat hienorihmaisia pyydyksiä. Niiden langat valitaankin sentähden mahdollisimman nukattomista aineksista, jotta ne vedessä ollen pysyisivät mahdollisimman puhtaina limasta ja lietteestä, nukka kun näet helposti tällaisia aineita itseensä kokoo. Näiden pyydysten värittämiseen käytetään myös sentähden sellaisia aineksia, jotka eivät tee lankaa paksummaksi. Sellaisia aineksia ovat yleensä metallisuolojen liuokset, jotka tunkeutuvat rihmakuituihin muodostamatta - kuten öljyainekset - minkäänlaista kalvoa rihman ympärille. Huomattavin uutuus tällä alalla on tri Schantzin verkkoväri (jota saadaan m. m. Helsingin Kalanpyydysliikkeestä, omist. Fritz Schröder, yksinmyyjä Suomessa). Kokemuksen kautta ovat useat käytännön miehet antaneet sangen kiittäviä lausuntoja siitä, joten voitanee ainetta suositella. Käyttöohje seuraa kutakin värilähetettä, joten ei tarvinne siitä sen enempää mainita. - Tri Bullin mukaan (kts. Kalastaja 1913 siv. 10) tulisi muista väriaineista koivun kuoren käyttö viikkoa kohti halvimmaksi, joten tämä kotimainen verkkoväri olisi myöskin huomioonotettava. Tätä ainetta käyttäen käsitellään pyydykset kahdessa eri aineessa: kuoriliuoksessa ja vahvistusaineessa. Viittä puuvillalankakiloa kohti tarvitaan 3¼kg koivunkuorta (lujittavaa parkkiainetta 9,2 %). Tätä keitetään pitemmän aikaa. Kun väriaine on parkista hyvin liuonnut siivilöidään se ja liuokseen lisätään kiehuvaa vettä (tai kiehautetaan uudelleen lisävedessä) niin, että sitä on puheenaolevasta kuorimäärästä 25 l. käytettävänä. Tämä kaadetaan vettäpitävään astiaan lankojen l. verkkojen yli, peitetään kannella ja annetaan hyvin hitaasti jäähtyä (esim. 2 vuorok. kuluessa). Senjälkeen väännetään verkoista liikaväriaine pois ja pyydykset kuivataan, jonka jälkeen ne ovat valmiit jälkikäsittelyyn.
Jälkikäsittelyaine valmistetaan siten, että viittä lankakiloa kohti käytetään 100 gr. kuparivihtrilliä ja 75 gr kromihappoista kalia, jotka liuotetaan huolellisesti 30 l:aan kylmää vettä. Kun liuos on valmis, sekotetaan se huolellisesti, jonka jälkeen väritetyt langat siihen upotetaan ja muokataan niitä huolellisesti, jotta väri tasaisesti tiivittyisi. Näin saa lanka tummemman ja kestävämmän värin.
Kun langat sitten ovat kuivuneet, huuhdotaan ne heti, jotta liika väriaine lähtisi niistä pois, eikä pääsisi niitä päivän paisteessa polttamaan.
Nyt ovat pyydykset valmiit käytettäviksi.
Kuusen kuorta käytetään aivan samalla tavalla.
Muut pyydykset, jotka eivät kalasta silmillään, käsitellään aineilla, jotka muodostavat rihman ympärille vettä läpäsemättömän kalvon.
Pikkurysät jätetään mieluimmin värittämättä, koska arvellaan niiden silloin paremmin kalastavan. On kuitenkin taloudellista käsitellä ne vaaleammalla väriaineella, pellavaöljyllä, johon sekotetaan hiukan talia, jotta rihma ei kuivuessa kovenisi ja taipuessa murtuisi. Rasva-ainekset ovat yleensä hiukan vaikeasti kuivuvia, joten voitaisiin sekottaa niihin hieman, mutta hyvin varovasti, paloöljyä tai muuta kuivaavaa ainetta. Liinaöljyllä käsitelty lanka on erinomaisen kestävää. Kun tahdotaan käyttää tummaa väriä saarto- ja sulkupyydyksiin (nuottaan, rysään tahi mertaan), on karboliini (Avcnarius Carbolineum) kenties kaikista parasta. Se tekee pyydyksen lujaksi, langan hyvin pehmeäksi ja murtumattomaksi. Ainetta on lämmitettävä hyvin varovasti vesihauteella, jonka jälkeen näin lämmitetty väriaine kaadetaan pyydysten yli jo aikasemmin esitetyllä tavalla. N. 6-12 tunnin kuluttua nostetaan pyydykset karboliinista, väännetään kuiviksi ja levitetään kuivamaan. Heti kun pyydykset ovat kuivaneet liotetaan niitä jonkun aikaa vedessä, kunnes rasvaa ei enää ilmaannu veden pintaan, jonka jälkeen ne ovat valmiit käytettäviksi. - Väritykseen kuluu [] verkkojen painomäärästä väriainetta. Huomattakoon vielä, että aine on väkevää sekä vaarallista kasvoille ja käsille.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti