Winsförfalskiningen.

Åbo Underrättelser 204, 4.9.1876

Winsförfalskiningen i Frankrike har under de twå senaste åren tagit en högst betänklig omfattning. Handelskammaren i Paris har med anledning deraf tillsatt en komission för att afgifwa yttrande i ämnet samt tillika aflåtit en skirfwelse till handelsministern, hwaruti omförmåles att efter winskörden(?) år 1875 winets uppblandning med arsenikgaltiga färgämnen kommit i bruk till en grad som låter befara de allwarsammaste följder(?) för det allmänna helsotillståndet. Ett missbruk, som sökut(?) endast förekom i enstaka fall, hotar, säger handeskammaren, numera att blifwa en allmån skandal. Med anledning häraf uppmanas ministern att widtaga de åtgärder som kunna befinnas lämpliga.

Arsenikhaltiga och andra för lif och helsa skadliga färgämnen...

Åbo Underrättelser 278, 13.10.1878

Arsenikhaltiga och andra för lif och helsa skadliga färgämnen börhja anträffas äfwen hos oss. Tyger, tapeter, rullgardiner, m. m., kemiskt undersökta, ha till större eller mindre del utwisat den farliga beskaffenhet, hwarmed en slik grannlåt är behästad och påkalla wid handeln häraf den ytterska försigtighet. I sammanhang härmed må nämnas att kemisk undersökning af för giftig sammansättning misstänkta tapeter m. m. werkställes af hr apotekaren Sternberg härstädes.

Willapäällisten lammasnahkojen walmisteleminen ja wärjääminen

Wiipurin Sanomat 262, 10.11.1888

Nahat käytetään ensin alunawedessä, jossa on noin ½ kiloa alunata 5 litraa wettä kohti. Willat pestään tawallisella suowalla. Wärjäämiseen käytetään aneliinia, minkä wäristä tahansa. ½ kiloa aneliinia liuotetaan 10 litraan wettä, jonka jälkeen liuos suodatetaan ja nahka asetetaan willat alas käännettyinä uimaan wäripataan eli kyyppiin. On tarkoin katsottawa, että nahat uiwat tasasesti nesteen pinnalla ja että ne saawat olla padassa kunnes saawat halutun wärin. Sitte ne nostetaan pois, waletaan runsaasti kylmällä wedellä ja asetetaan lämpimään huoneesen kuiwamaan. Jos tahdotaan lumiwalkeita turkuksia, pestään nahat hywin, sittenkun ylempänä neuwottu työtemppu on ensin suoritettu. Elleiwät nahat täten tule kylliksi walkeiksi, ripustetaan ne pieneen huoneesen ja walkaistaan rikillä. Sitä tarkoitusta warten asetetaan keskelle huonetta pannu, jossa on palawaa rikkiä. Huoneen tulee mahdollisuutta myöten olla tiwiin, etteiwät rikkihöyryt pääse tiehensä.

(Shoe and leather reporter).

(S. Teollisuusl.)

Ruosteella painetaan

Omin käsin 2/1942

Kirjoittanut: Pere.

Kankaiden käsinpainaminen on meillä Suomessa verraten nuori kotiteollisuuden ala, jolle toistaiseksi vain muutamat tekstiilitaiteilijamme ovat antautuneet. Silti se on ehtinyt herättää valppaassa yleisössä vilkasta mielenkiintoa ja elävää harrastusta.

Monessa muussa Euroopan maassa on kankaiden käsinpainamisella jo vanhat perinteet, ja se on paikoitellen erikoistunut aivan omalaatuiseksi värien käyttöön nähden. Niinpä esimerkiksi Pohjois-Italiassa Adrianmeren rannikolla, Mussolinin syntymäseuduilla, kankaiden painaminen kansantyönä on muodostunut merkitseväksi kotiteollisuuden alaksi. Painamistaito on siellä monien sukupolvien ajan periytynyt isältä pojalle ja on kuten aina tällaisissa tapauksissa - kehittynyt huipentuneeksi ammattitaidoksi. Näiden pohjoisitalialaisten kankaanpainajien erikoistaitona on ruostevärin käyttö, jonka valmistuksesta ovat täysin perillä vain ammatin harjoittajat, vanhat kankaanpainajasuvut. Nämä taas eivät ilmaise ammattisalaisuuksiaan kenellekään ulkopuoliselle, - yhtä vähän kuin Venetsian kuuluisat lasinpuhaltajatkaan opastavat muukalaista oman ammattinsa hienouksiin. Tiedämme vain, että ruosteväriä saadaan vanhoista raudankappaleista liottamalla niitä merivedessä. Mutta ruosteen irroittaminen raudasta ja sen käyttökelpoiseksi saattaminen on ammattisalaisuus, jota muukalaisille ei ilmaista.

Tuntuu ikäänkuin luonnolliselta, että ruskea ruosteväri on 'keksitty' etelässä, koska tämä väri sopii tummaverisille ruskeasilmäisille etelämaalaisille. Saksassa, Hannoverin seuduilla, on myös harrastettu kankaan painamista samantapaisesti ammattimaisena kansankäsityönä, kuten Pohjois-Italiassa. Mutta hannoverilaiset ovat keksineet kauniin sinivärin ja erikoistuneet sinipainantaan - ilmeisesti juuri sen vuoksi, että sinisilmäisille, vaaleaverisille saksattarille sopii sininen väri.

Ruostevärin hyödyllinen hyväksikäyttö tuo mieleen erään vakavan totuuden, jonka Elli Tompuri kerran ilmitoi puhuttaessa ihmisluonteen mahdollisuuksista ja monisärmäisyydestä: Mitään ihmeessä ei voida tukahduttaa, ei pyyhkiä pois eikä tehdä olemattomaksi, mutta kaikki hänessä - myös yltiöpäinen ja pahakin - voidaan ohjata käyttökelpoiseksi ja hyvän palvelukseen. Sama totuus soveltunee muuhunkin elolliseen sekä elottomaan luontoon. Niinpä ruostekin - semmoisenaan kaikkien ja etenkin emäntien kauhistus, koska se syövyttää metalliastiat rikki ja jättää vaatteeseen osuessaan lähtemättömän jäljen, jota ei millään ihmisten keksimillä keinoin vaatetta vahingoittamatta saada poistetuksi - oikealla tavoin käytettynä onkin hyödyksi ja antaa meille ehdottomasti värinpitävän ja pesunkestävän, kauniin ruostevärin.

[Kuvatekstit alavasemmalta alaoikealle:]

Liottamalla raudankappaleita merivedessä, johon sitä varten lisätään jotakin erikoisnestettä, saadaan ruostetta syntymään ja eroittumaan se raudasta.

Pitkäaikaisen kiehuttamisen tuloksena saadaan tasainen liuos, kankaan painamiseen käytettävä ruskea väri.

Ruskea väriliuos levitetään tasaisesti kaukalossa olevaan värityynyyn.

Värilaatalla, johon haluttu kuviomalli on koverrettu, painetaan kankaaseen.

Suurella nuijalla annettu voimakas lyönti painaa laatassa olevan värin kankaaseen.

Mainos (Tikkurilan Öljytehdas, Unica ja Yeddo)

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Käsiteollisuus 5/1927]

Mainos (Kaleva Salminen Oy)

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Kotiliesi 10/1944]

Jotta nahkajalosteelle saataisiin sopiva kauppamuoto, on nahat värjättävä. Useimmat nahkalajit sitäpaitsi rasvataan enemmän tai vähemmän vettäpitäviksi. Varsinkin hienoimpien nahkojen rasvauksessa käytetään sangen arvokkaita ja jaloja öljyjä. Värjäys ja rasvaus on kokemusta ja tarkkuutta vaativaa työtä. Kuvassa näyttää käsinenappa kuitenkin saavan tasaisen ja syvän värin, johon mestari voi olla tyytyväinen.

Mainos: Suomen väri- ja vernissatehdas o/y

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Käsiteollisuus 5/1927]

Mainos (KKH)

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Omin käsin 1951]

Mainos (Indanthren)

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Kotiliesi 16/1943]

Perunapaino yhdistettynä batiikkavärjäykseen

Käsiteollisuus 4/1926

[Kuvissa olevat mallit ovat lehdessä oikeasti eri sivulla]

Nykyajan ihmiset valmistavat mieluiten sellaista, jossa mahdollisimman vähällä työllä nopeasti saadaan hyviä ja kauniita tuloksia. Sellaiset työt ovat ehkä enemmän tai vähemmän "humbuugia", mutta hyvin tehtyinä ja sopivaan ympäristöön asetettuina ne puolustavat paikkaansa ainakin tilapäisinä kodin somisteina.

Somia käsitöitä voi valmistaa m.m. siten, että kuviot ensin painetaan perunalla kankaalle, sitten ne vahataan, minkä jälkeen koko kangas kastetaan väriliuokseen. Tällaista menettelytapaa käyttäen voi valmistaa kukikkaita kaulahuiveja, hartialiinoja, pöytäliinoja y.m. Sangen hyvin sopii vanhan puseron uudistaa tällä tavoin, ja lapsille saa vanhasta myös oikein sieviä mekkoja. Oheen liitetyistä Petronellan löytämistä Jeanne Riss'en aiheista voi taidokkaasti järjestämällä saada oikein hauskoja malleja. Parempi tietysti vielä, jos niistä kuvista saatujen osviittojen perustalle itse voi muodostaa uusia aiheita. Tämän ohella julkaisemme perunalla koristetun hameen ja seuraavalla sivulla muita perunapainomalleja.

Liisa

Mainos (J. Tirkkonen)

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Käsiteollisuus 3/1925]

Mainos (Ar-hi kotivärit)

[Tähän skannattu mainos julkaistu: Omin käsin 1951]

Mainos (S. O. K:n kotivärejä)

(Tähän skannattu mainos julkaistu: Kotiliesi 9/1926)

Mainos: Härvan

Säästäkää rahaa ja pisteitä!

Suorittakaa vaatekomeronne yleistarkastus ja - ottakaa talteen kaikki! Suorastaan hämmästytte, miten paljon käyttökelpoista sieltä löytyy. Ensi silmäyksellä näyttävät nuo vaatteet kenties aivan mahdottomilta, niin kauhtuneita ne jo ovat. Mutta HÄRVAN-kotivärejä käyttäen voivat mahdottomimmatkin vaatekerrat nuortua, tulla uusiksi ja eleganteiksi. - HÄRVAN -kotivärejä myydään kaikissa kemikalikaupoissa.

HÄRVAN
Värjäys yhtä helppoa kuin tavallinen pesu

P. S. Nyt kääntää kevätaurinko ajatuksenne kevyihin, ilmaviin kesäverhoihin - nyt on oikea aika värjätä ne uusiksi. Ottakaa Härvan avuksenne, niin säästätte kuin leikien uusien verhojen kalliit kustannukset.

[Sarjistekstit:]

...siistiessäini ullakkoa löysin vanhan, mutta oikein sievän leningin, joka oli tosin kauhtunut mutta...
...kiitos HÄRVAN-kotivärien ja muutamien pikku korjausten...
...tuli kuin uudeksi - eikä maksanut kuin 4 mk.

Tukuttain:
Oy. Trans-Meri Ab.

[Tähän skannattu mainos: Kotiliesi 10/1942]

Om bearbetning af Horn och Sköldpadd.

Wiborg 81, 12.10.1855
(Forts. och slut fr. N: 80)

Aiempaa numeroa ei ole Coloriastossa.

De af sköldpadd eller horn genom pressning förfärdigade arbeten, kunna på deras yta prydas med i fasoner inlagd guld eller silfvertråd, förgylld koppartråd eller med utskurne och graverade eller pressade metallblock, detta sker splunda: det arbete som skall beläggas med något af dessa ämnen, pressas först färdigt som vanligt uti sin form, derefter uttages det derifrån och uti dess yta inristas med en passande grafstickel de fasoner man der önskar göra med metalltråden eller metallbladet, uti denna ingröpning fästes tråden med tillhjelp af gummi dragant slem, det samma göres med metall bladen, derefter sättes arbetet försigtigt åter tillbaka uti samma messingsform, hvaruti det blifvit formadt, formen uppvärmer och sammanpressas änyo, hvarigenom de pålagade metall prydnaderna inpressas och fastna uti hornet.

Genom färgning kan man gifva hornarbeten utseende af sköldpadd. Till detta behof tillreder man sig en blandning af ungefär lika delar bränd kalk, pottaska, kolkothar (Skedvatten rödfärg, todtenkopf, erhålles såsom återstod vid skedvattens tillverkning) och pulveriserad graphit (blyerz) som väl uti en skål eller mortel sammanrifvas under tillsats af så mycket vatten att blandningen blir som tjock välling eller tunnt flytande deg. Det färsig arbetade och polerade hornet doppas nu för några ögonblick uti varm och med vatten utspedd salpetersyra: efter upplagningen härifrån lägges hornet för lika lång tid uti kallt vatten, aftorkas derefter väl och får ytterligare lufttorka. Då denna betning är färdig torkad, betäckes hornet antingen helt och hållet om det skall blifva brunt öfverallt, eller blott fläcktals, i likhet med slöldpadden, om det skall likna sådant, med den ofvan beskrifna degen, som med en afskuren pennfjäder eller passande pensel påstrykes, får qvarsitta 1 á 2 timmar, allt efter som fläckarna skola blifva ljusare eller mörkare. Efter denna tids förlopp, bortskrapas förgdegen med en trädsticka och hornet sköljes rent uti kallt vatten och aftorkas. Som fullkomligt torrt kan det ännu poleras med fint trippel-pulfver eller i siktad kalk. Ett annat medel att efterapa sköldpaddsfärg på horn, fås af 5 delar bränd kalk, som med litet vatten blifvit släckt och desigenom sönderfallit till mjöl och 2 delar mönja, väl hopblandadt med kalkmjölet och med så mycket såpsjudare lut, det är frätande pottaske lut utblandad, att det bildar en tunn grönt, hvilken för öfrigt begagnas på samma sätt, som det föregående färgningsmedlet.
Horn, nemligen det hvita och ljusgula, kan genom 6 till 12 timmars betning uti stark vinättika eller alunlösning, samt urfärgning uti vanligt färgbad af fernbok, blåholz eller renad indigoblått, ensamt eller med gula färgämnen, gifvas åtskilliga färgar, men man brukar inte det sällan, emedan man då föredrager att gifva hornet en likhet med sköldpadd, enligt ofvanstående beskrifning. Genom en lösning af salpetersyrad qvicksilfver oxid kunna bruna fläckar anbringas på horn, rödbruna genom en guldchlorid lösning och svarta genom en salpetersyrad silfver oxid lösning.
Koncentrerad saltsyra färgar det, förut med het alkohol från fett renade, hornet violett och blått; ammoniakka förändrar denna färg till orange.

Enligt L'Exellent, skola hornarbeten såsom kammar, pappersknifvar m. m. få en hög grad af elasticiiet, om de i 12 timmars tid blötas i en blandning af 3 delar salpetersyra, 15 delar hvitt vin, 2 delar ättika och 2 delar flodvatten, samt efter torkning doppas uti en blandning af lika delar kokhelt vatten och utspädd salpetersyra, hvarefter de färgas och derefter 10 minuter blötas i ättika.

Man har på sednare tider, men god framgång, börjat tillverka alla de föremål hvartill horn kan användas, af Gummi-elastivum eller kautschuck; huru detta tillgår skola vi framdeles få tillfälle att meddela dem af våra läsare, som intressera sig för saken.

Julistuksia (Punavärimainos ohjeineen)

Turun Wiikko-Sanomat 21, 23.5.1829

Sama ilmoitus/mainos ollut myös joissakin muissa vuoden 1829 Turun Wiikko-Sanomat -lehdissä; ainakin numeroissa 22, 30.5.1829 ja 24, 13.6.1829

Herra kauppias A. Stenwall Turussa myypi Köyliön punawäriä 7 riksillä 24:killä Tynnyri. Ainein sekoitus tapahtuu seuraawalla tawalla:

Joka kannuun wettä otetaan 2 jumprua Suolaa, 1½ jumprua Witriolia, 2 jumprua pieniä Ruisjauhoja ja 2½ Kortelia Wäriä, kuin pitää olla warsin pieneksi hierottua joka kewiästi tapahtuu kiwellä yhdessä padassa.

Ensin keitetään Wesi, ja sitten pannaan siihen Witriolia ja Suolaa, senjälkeen keitetään taas tämä kolme neljättäosaa timaa - sitte pannaan jauhot joukkoon (jotka ennen pitää olla sekoitettut wedellä eri astiassa) ja wiellä keitetään 3/4 tiimaa jonkajälkeen wäri waroisasti sekaan pannaan - ja kuin nämät kaikki owat kiehuneet ½ tiimaa, niin laataan peräti keitoksesta ja pidetään se waan lämpämänä - keitos pitää koko ajaan wähällä walkialla tapahtumaan ja alinomaisella liikuttamisella.

A. R. Cedercreutz.

Kauraleipää.

Suomalainen Wirallinen Lehti 89, 5.11.1867

Kauraa käsittelevässä artikkelissa on maininta punamullasta myllynkiven hakkuu-prosessin apuna:

[...]

Tahkominen on hywin huolellisesti tehtäwä jos hienoja ja hywiä jauhoja tahdotaan. Siihen käytettäwät wasarat warustettakoot parahimmalla teräksellä ja niiden terät olkoot nelinkulmaiset ja teräwät. Niitä ei milloinkaan pidä käyttää kun terää on kulunut 1/3 tuuman paksulta, waan ne owat silloin uudestaan hiottawat. Ne eiwät saa painaa yli 5 naulan. Ennenkuin ruwetaan takomaan, owat kiwet lakaistawat aiwan puhtaiksi jauhoista ja pölystä sekä hierottawat noin 4 tummaan pitkällä ja yhtä leweällä, sileäksi höylätyllä puupalasella, joka on kastettu wedessä liuwotettuun punamultaan. Wäri tarttuu silloin kaikkiin sileäksi jauhettuihin paikkoihin ja nämä paikat owat nyt miltei kokonansa poisotettawat tai niin ettei mikään wärin pilkku jää tawallista nuppuneulan päätä suuremmaksi. Ennen sanottu soukka reuna alimmaisen kiwen rihlojen ääressä jätetään kuitenkin aina rakematta. Taottaessa lyödään lujemmin lähempänä kiwen silmukkaa ja helpommin ulkosyrjän ääressä. Waikeata on sanoa kuinka kowasti tai helposti tulee iskeä, koska tämä rippuu kiwen kowuudesta y. m.; waan sen kukin mylläri kyllä ymmärtää. Kuitenkin tulee kaikissa tapauksissa lyödä paljon helpommin kuin mikä on tawallista. Kohtalaisen loman pysyttämiseksi kiwien wälissä silmukkaan päin tulee, joka kerta kuin niitä taotaan, uudestaan woidella kerta tai pari punamullalla ja joko kerta peräti tahkoa pois siitä syntywät punaiset pilkut. Nyt on mylly walmis jauhamaan.
[...]

Ilmoitukset (Tapettia ja värejä)

Sanomia Turusta 14, 4.4.1862

Tapettia ja niiden reunuksia, hywä warasto kauniimpia Franskan tapaisia, isommissa ja wähemmissä joukoissa, helpolla hintaa kauppias Alftanin talossa Uudenmaan kadun warrella.
G. Rieks.

---

Nisujauhoja Suomen nisuista, sangen hywiä, halwalla hinnalla Halisten kauppamakasiinissa.
Riigan pellawansiemeniä, laakerimarjoja, Lyneburgin woisuoloja;
Wärejä, niinkuin wuorisinistä, Berlinin-sinistä, karmosinilakkaa, kruomikeltaa, fernbokkaa, indigoa, keisarinwihriää, mengeliä, kiwiäiswihriää, mönjää, uutta-wihriää, sinkkiwalkoa
helpolla hintaa myypi
P.F. Sibelius
entisessä Kingelinin talossa.

Kaunis punamaali puuhuoneille**

Oulun Wiikko-Sanomia 20, 16.5.1829

Kaunis ja pysywä puna saahaan puu huonetten seiniin, jos maali walmistetaan ja pyhitään seuraawalla tawalla. Wiiden werran sekaan // punamultaa pannaan yksi werta rukiisia jauhoja ja wiisitoista wertaa wettä. Jos niinmuodoin 5 naulaa punamultaa ja 1 naula rukiin jauhoja sewotetaan 15 naulaan wettä, niin piisaa se panos maalata' 40 kyynärän alaa. Tynnyriin punamultaa tarwitaan 36 naulaa jauhoja ja 90 kannua wettä, jolla sitten taitaan pyhkiä 1440 kyynärän alaa.

Walmistaisa tätä maalia merkitään, että kiehuwaan weteen ensiksi pannaan jauhot ja sewotetaan, weden kiehuisa, hywin tarkkaan. Sitten wasta pannaan tähän punamulta, joka myös tarkasti hämmennetään.

Tätä maalia ei saa' pyhkiä' seinään maasta jaloin, pitkä wartisella harjalla, mutta pitää tehä' tämä työ oikein penselillä, niinkuin Öljy- eli liima-maalia pyyhittäisä ja yläpuolelta alkain alaspäin.

Yksi mies ennättää tällä tawalla, walmistain myös itte maalinsa, pyhkiä' 150 kyynärän alan paikkoin päiwäsä.

Jos terwaa tahotaan sekaan niin taitaa olla' paras ensiksi punata' maalattawa mainitulla tawalla ja sitten erittäin päälle pyhkiä' ohuelta hywää ja selwää terwaa, wasta punamaalin kuiwattua.

**) Muualta saatu

Sininen nauha.

Aamulehti 31, 13.3.1884

Maassamme syntywillä ja jo syntyneillä raittusseuroilla näkyy jäsenille ehtona olewan nimen sitä warten asetettuun paperiin tai kirjaan kirjoittaminen. Se pidetään todistuksena että henkilö on luopunut juowuttawain aineitten nautinnosta. Mutta ulkomailla käytetään toisenkin laisia näytteitä raittiuden merkiksi. Ulkomaisen merkin kantamisesta keskusteltiin wiime kesänä Turussa pidetyssä Raittiuden kokouksessa. Siinä näkyy yleinen mielipide suosineen merkkiä ei wälttämättömän tarpeellisena, kansamme kun on kaino merkin kantamiseen ja tuo ehkä näyttäisi turhamaiselta. Mutta kuitenkin puolustettiin sitä "warsinkin kiusaawissa seuroissa" hywäksi. Seuraawassa kirjoituksessa, joka on suomennettu "Wäktaren" nimisestä Ruotsin lehdestä, esittää kirjoittaja "Sinisen nauhan" näkywillä pitämistä ja osoittaa syytkin minkätähden se on mukawa. Kirjoittajan tarkoitus on kuitenkin nimenomaan sinisen nauhan käyttäminen, tawallisten raittiusseurain werosta. Koska raittiusseurat owat meillä wasta alkupuuhissa, ei liene haitaksi jos uusiakin esityksiä ja ajatuksia tuodaan tällä alalla näkywiin. Samahan se on jo raittiuteen kuuluwan henkilön nimi löytyy jonkun seuran nimiluettelosta tahi jos hän sen sijaan pitää ulkonaisen merkin raittiutensa todistuksena. Pääasia on siinä että jalo aate saa suosijoita. - Mainittu kirjoitus kuuluu seuraawasti:

Wäkijuomain turmiollinen waikutus ihmisyydelle on kauan ollut tunnettu, mutta kuitenkin wähemmän tunnustettu kuin meidän päiwinämme. Yhdessä maassa toisen perästä aletaan herätä tässä asiassa, jopa Saksassakin, jossa on asetettu melkein kansallisopiksi heidän "Bier'insä" (oluensa). Sielläkin rupeaa raittiusliitto toisen jälkeen muodostumaan, joita yhteiskunnan ylhäisimmät henkilöt edistäwät. Nähdään että ihmiset woiwat oluestakin juopua, mikä muutoin ei siellä ole ainoa juowuttawa aine. Ei kuitenkaan missään ole kansan tahto lausunut niin suurella woimalla wäkiwiinoja wastaan, kuin Englannissa ja Yhdyswalloissa. Syynä on osittain se, että ne kansat owat wajonneet sywälle juopumukseen, ja osittain se, että lainsäätä//jät eiwät siellä ole tahtoneet tahi woineet ryhtyä asiaan ilman kansan woimallista pakoitusta.
Kansan waikutus on siellä ottanut eri muotoja. Amerikasta on laulajanaisten kulut kapakoihin hywin tunnetut. Mainitun maan ja Englannin Goodtemplarit tunnetaan jo Ruotsissakin aiwan selwästi.

Wähemmän tunnettu on se raittiusliikkeen muoto, joka on lähtenyt Pohjoisamerikasta ja Englannista sinisen nauhan nimellä. Se muoto on yksinkertainen ja käytännöllinen. Täällä woidaan puhua raittiusliitosta, mutta ei tähdistöstä, niinkuin Goodtemplari-tähdistö. Sillä "sinisessä nauhassa" ei ole kysymys jostain perinpohjaisten sääntöjen mukaisesta tahi salaperäisestä yhtiöstä. Koko seikka sinisen nauhan seurassa on se, että jotka tahtowat elää ja waikuttaa ehdottoman raittiuden hywäksi, sen merkiksi kantawat aina näkywillä sinisen nauhan.

"Sinistä nauhaa" (The Blue Ribbon) ruwettiin ensin käyttämään Maine'n waltiossa Yhdyswalloissa 1872. Muuan wuosi sen jälkeen siirtyi aate Englantiin. - Kerrotaan että siellä kantaa nyt miljoona kaiken säätyisiä ihmisiä, miehiä ja waimoja, sinistä nauhaa. Toisissakin maissa asia on jo esiintynyt. Norjassa alkoiwat raittiuden ystäwät jo pari wuotta sitten waikuttaa sinisen nauhan hywäksi. Maassamme - nim. Ruotsissa - on asia wasta wiime wuonna saanut wähän kannatusta, mutta on yleiseen wielä wähän tunnettu.

Woidaan arwella ettei tämä ole mikään muu kuin wanha raittiudenseura. Itse asiassa ei se muuta olekaan. Mutta muoto on niinkuin meistä näyttää - sanoo ruotsalainen kirjailija - parempi. Kun raittiudenystäwät kantawat kaikille näkywää tuntomerkkiä, ei tarwita muunlaisia tarkastuksia. Wanhassa seurassa, samoinkuin Goodtemplarein, tarwitsewat jäsenet tuntea toisensa, saadakseen toisiltaan keskinäistä waarinpitoa ja apua. Sinisen naugan kanssa ei niin tarwita. Tarkastus ja yhteys löytyy kylliksi aina näkywillä olewan tuntomerkin kautta. Silmälläpito on tässä parempi, sillä jokaisen wartijana on - woidaan sanoa - oma itse. Kun yleisesti tulee tiedoksi, että sininen nauha rinnassa merkitsee ehdotonta raittiutta, niin ei kukaan tämän merkin mukana ollessa woi toisen silmäin edessä rikkoa lupaustansa. Tässä on hyöty sinisestä nauhasta.

Toinen hyöty on se, ettei sinisellä nauhalla warustettu henkilö aiwan helposti joudu mihinkään kiusauksiin. Jokainen merkin ymmärtäwä ja joka kunnioittaa toisen wakuutusta ja lupausta ei ajattele houkutella sininauhaista minkäänlaiseen poikkeukseen raittiudestansa. Tästä on suuri hyöty kaikille niille, jotka owat olleet synnin orjia ja jotka - niinkuin kokemus osoittaa - warsin helposti, wähänkin poikettuaan ehdottomasta raittiudesta, woiwat jälleen langeta.

Sinisestä nauhasta on wielä sekin hyöty, että se antaa johdon kysymyksiin ja keskusteluihin raittiusasiasta. Sen ystäwä saa siis etsimättä johdon toisille esittää perusteensa ehdottomasta raittiudesta.

Sinistä nauhaa wasten on muistutettu, että sellainen ulkonainen merkki on sopimaton, yhtä sopimaton kuin esm. wapahdusarmeijan. Tässä on kuitenkin kysymys kokonaan erilaatuisista asioista. Wapahdusarmeijan kirjain y.m. on wastenluontoinen siitä syystä, että se on osoite henkilön sydämen tilasta Jumalata kohtaan. Tässä ei ole siis kysymys ulkonaisesta kansallisesta asiasta, waan sisällisestä ja hengellisestä, jota eiwät toiset woi hywäksyä ennenkuin ne oppiwat kokonaan tuntemaan minun. Sen ohessa woi sellainen inhoittawa wilpillisyys, suureksi wahingoksi Jumalan waltakunnalle, tulla helposti käytäntöön.

Mutta jos ollaan wihollisia senlaatuisille uniwormuille, jotka ilmoittawat aiemani Jumalan suhteen, emme sentähden tarwitse olla wihamielisiä maallisessa tarkoituksessa. Sotamiehillä owat uniwormut eli wirkapuwut tunteakseen toisensa; kenenkään ei sowi niitä pahaksua, sillä siten ne tuntewat helpommin toisensa ja woiwat paremmin taistella yhteistä wihollista wastaan. - Raittiudenkin ystäwät owat taistelijoita maallisessa sotajoukossa yhteistä ulkonaista wihollista wastaan. Eikö heilläkin siis saisi olla yhteinen tuntomerkki?

Uskowaiset kristityt, jotka wakuutuksesta owat kaikenlaatuisten yhteyksien jäseniä wastaan, eiwät tarwitse siitäkään syystä olla sinisen nauhan wastustajia, sillä tämä ei johta mihinkään sellaiseen yhteyteen. - Näyttää siis siltä, että maamme uskowaiset yhtä hywin woiwat suostua siniseen nauhaan, kuin he owat yhtä mieltä entisten n.s. raittiusyhdistysten kanssa.

Englannissa on sininen nauha saawuttanut suurta menestystä oikeastaan uskowaisten siihen yhtymisestä.

Tosi on että uskowaisten pitää totuudessa woida sanoa: me olemme raittiita paitsi kaikkia lupauksia, merkkejä ja yhtyyksiä. Moni lisää: miksi siis pitäisimme jotakin merkkiä näkywissä tahi lupauksia tekisimme? Wastaus on: toisten tähden; niiden takia, jotka jo owat tahi owat tulemaisillaan juomariksi, ja wihdoin maan, koko kansan tulewaisuuden tähden. Erinomaiset olot waatiwat erinomaisia toimia; erinomaiset waarat waatiwat erinomaisia lääkkeitä. Juopumus, tultuaan maanwaiwaksi, on erinomainen pahe. Usea sanoo: Jumalan sana ei kiellä meiltä wiinilasillista! Se on tosi. Mutta tässä on sama seikka, kun kysymys oli Paawalin suhteen epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Jumala ei sitä kieltänyt; mutta rakkaus weljiin kielsi sen. Rakkaus on lain täyttymys. Rakkaus erehtyneeseen ja langenneeseen sukukuntaan saattaa ihmisystäwän kieltäytymään wäkiwiinain kohtuullisestakin nautinnosta. Hän woi tehdä hywää tämän kieltämyksen kautta, tekemättä siinä yhtään pahaa. "Joka woi tehdä hywää eikä tee, se luetaan hänelle synniksi." Moni uskowainen ei ole tätä kylläksi tarkastellut puhueesaan kristillisestä wapaudesta tässä katsannossa.

Meidän on kahdenlaatuisia ihmisiä houkutteleminen ehdottomaan raittiuteen sanalla ja esimerkillä, nimittäin juomaria ja nuorukaisia. Edellisiä pitää ojentaa; jälkimmäisiä warjella.

Minkätähden lankeawat nuoret miehet, mutta eiwät nuoret naiset, juopumukseen? Edelliset seuraawat isäinsä ja kaswattajainsa, jälkimmäiset äitiensä esimerkkiä. Miksi kaswawa poika on aika mies omissa silmissään, kun hän sikari suussa saa ottaa lasillisen päihdyttäwää ainetta? Siksi että hän silloin tekee, jota hänelle owat ennen täysikaswuiset luuloitelleet ja niin itse tehneet! Jos tahdot isä ja kaswattaja kieltää sen itseltäsi, silloin on helppo lapsesikin siitä kieltäytyä. Jos tahdot isä olla kaswawan poikasi warma turwa, hänen lähtiessään omissa walloissaan maailmaan - konttooriin, työpajaan, puotiin, yliopistoon - johdata häntä ehdottomaan raittiuteen. Anna hänen ottaa sininen nauha, ja sinä woit toiwoa että hän tuossa wähäisessä nauhassa saa turwan, "talismannin" (taikakalun), joka - waikka hän ei olekaan uskowainen - warjelee monenlaatuisista waaroista, suojeleepa hänen onnettomuuksistakin, jotka woisiwat häwittää koko hänen elämänsä menestyksen.

Muista ettei juopumus ole ainoa waara, muista että nuorukainen woi horjahtua paljon monen muun laatuiseen kurjuuteen, ja että hän kulkee näitä liukkaita polkuja - säännön mukaan - puolijuopuneessa tilassa. Kehoita nuorukaisia ehdottomuuteen 25-30 wuoden wanhoiksi, ja meillä ei tawata niin monta turmeltunutta nuorta miestä, jotka häwittäwät isäinsä ja holhoojainsa rahawarat, oman terweytensä ja rauhansa sekä kenties wankeudessa tai wierailla mailla täytywät tehdä wiimeisen katumuksensa.

Mutta nuorukaisista ei tule ehdottomia, ellei wanhemmat ihmiset käy niiden edellä esimerkillä. Miettikäämme welwollisuuttamme - jos ei juopuneita - kumminkin lapsiamme kohtaan!

Niitä ja näitä (Hämeenlinnan raatihuoneesta ja koulusta)

Hämäläinen 94, 26.11.1887
Meidän uudet rakennuksemme, raatihuone ja koulu, täällä Hämeenlinnassa, owat nyt niin edistyneet, että niitä saa sanoa walmistuneiksi ulkopuolelta.
Sisäpuolelta ne sen sijaan owat wielä puoliwalmiita, ja semmoisina ei niitä saa arwostella. Mutta ulkopuolelta, koska ne owat walmiit ja niillä täysi maalikin päällä, on walta niitä tarkastaa.
Mitä raatihuoneesen tulee, niin näkyy siinä tuskin olewan moittimisen sioa. Se on kokonsa, kaawansa, koristuksensa ja maalinsa puolesta hywin paikallensa sopiwa.
Suurempi raatihuone olisi tälle kaupungille liian ylwästelewä ja ikäänkuin kaswamisen waralle tehty. Se ei myöskään soweltuisi seisomaan muiden torin warrella olewain rakennusten kanssa.
Aikoja kuluneekin, ennenkuin talot torin warrella muuttuwat kiwimuureiksi. Ja jos muuttuwatkin, niin ei ole luultawa, että ne ylenpalttisella suuruudellaan tulewat masentamaan raatihuoneen muotoa.
Ja jos joskus niinkin tapahtuu, niin onhan silloinkin aikaa lisätä raatihuonetta sekä siwuilta että päältä.
Sanalla sanoen, raatihuone on mielestämme kaikin puolin soma ja sopiwa.
Helsingissä on ruwettu ehkä liiaksi ylwästelemään suurilla ja korkeilla kiwimuureilla. Ne ikäänkuin liioittelewat - muutamat kumminkin - kaupungin muitten olosuhteitten rinnalla.
Sillä eihän liene kieltämistä, ettei Helsinki, niin pääkaupunki kuin se onkin, muihin pääkaupunkeihin werraten, yhä wielä olisi pikku kaupunki.
Mutta palaitkaamme noihin rakennuksiin omassa kaupungissamme.
Jos raatihuonerakennus on tydyttäwä, niin ei ole laita sama, mitä koulurakennukseen tulee.
Itse maalikin siinä on ikäwää laatua.
Jos rakennus siaitsisi jossain kaupungin muiden rakennuksien keskuudessa, niin saattaisi semmoinen maali tydyttää. Mutta siinä kun huone seisoo yksinäisenä, awonaisella kentällä, antaa tuo tumma karwa sille kolkon muodon.
Tämän kirjoittaja interviewasi asiasta aikanaan sitä arkitektia, jolla rakennuksen kuwa-piirustuksen kanssa oli lopullinen tekeminen. Ja tuli silloin puheeksi tuo tiilin karwa.
Hän sanoi, että tiilin karwa on tiilisen huoneen luonnollinen wäri ja kaikki maalit kiwimuurin seinissä owat wale pukua.
Kun esim. tiilien päälle wedetään kantakiwen tai marmorin tai harmaan kiwen wäriä, niin mitä se muuta on kuin walepukua.
Sitä emme saattaneet kieltää, mutta muistutimme samassa, että jos waalean ruskean tiilikiwen päälle wedetään tumman ruskeata maalia, ja harmaa sawi tiilien wälissä maalataan siniseksi, niin se on wielä suurempi wale.
Ja semmoiseen walepukuun on täällä äsken rakennettu kouluhuone maalattu. Ja niinkuin jo olemme sanoneet, et se sitä ensinkään kaunista.
Eikä puheena olewa huone ole muutenkaan miellyttäwä. Waikka awariin mittakaawoihin rakennettu, on se näöltään hirmuisen raskas. Päällimmäinen osa koettaa, ikäänkuin painajainen, sortaa maahan alimmaista osaa.
Akkunain päälliskaaret owat jätetyt ilman minkäänlaista tukea. Ne katkeawat äkkiä siwuilta ja jääwät turwattomina riippumaan, ikäänkuin ne näkisiwät pahaa unta, että nyt he putoawat.
Ainoastaan yläkerroksen akkunalaarien wäliin on sowitettu muutamia kannatuspylwäitä. Mutta ne näyttäwät woimattomilta, kun ei ole samanlaisia pylwäitä kannattamassa kaarten ulkosiwuja.
Keski- ja alikerroksissa ei ole ensinkään senlaisia pylwäitä kaaria kannattamassa.
Lopuksi on mainittawa sana siitä päällekirjoituksesta, joka on sijoitettu rakennuksen yläreunaan:
Labor omnia vincit improbus.
Moni on kummastellut, mitä niillä sanoilla oikeastaan tarkoitetaan. Meidän mielestämme owat ne ainoa osa koko rakennuksessa, mikä on totta. Ne merkitsewät suomen kielellä:
Myyrän työ se kaikki woittaa.
Ja maamme toisella kielellä kuuluwat sanat näin:
Mullvads-arbetet allt besegrar.
Ja myyrän työtä se oli, se kaiwaminen, jolla suomalainen normaalikoulu täältä saatiin pois. Neljätoista wuotta sitä kesti, mutta wiimein se onnistui.
Ja nyt on tuo latinainen päällekirjoitus siitä kerskaamassa - ainoa osa, mikä koko rakennuksessa ei ole humbugia.

Walkoinen tukka

Hämäläinen 76, 22.9.1888

Walkoinen tukka kuuluu nyt olewan muodissa Amerikan kaunottarilla. Luonnollinen hiusten wäri ei kelpaa enään ja sen wuoksi niitä woidellaan nesteellä, joka tekee tukan lumiwalkoiseksi. Neste on hywin wahingollista.


[Sama uutinen on julkaistu myös muissa lehdissä, mm. Tampereen Sanomat 112, 21.9.1888]

Kysymyksiä ja vastauksia: Villasukkien värjääminen

Kotiliesi 14-15/1932

2334. Villasukkien värjääminen. - Onko mahdollista saada vaaleita villasukkia värjätyksi tummemmiksi ja mitä väriä olisi käytettävä ja miten meneteltävä? Kestävätkö villasukat kiehuttamista, jota värjäys vaatii? Martta.

Vastaus. Useat ovat ruvenneet värjäämään villasukkia saippuaväreillä, keittämättä. Sukat tietysti eivät tule haaleassa vedessä kestävänvärisiksi, mutta eivät myöskään kutistu kuten keittovärjäyksessä.
Värisaippuoita on rohdoskaupoissa. Pieni palanen tangosta riittää sukkapariin. Pirkko.

Kysymyksiä ja vastauksia: Pesuakestämätön väri

Kotiliesi 9/1925

138. Pesuakestämätön väri. - voiko mitenkään saada puhtaaksi pumpulista taalaindrellipöytäliiinaa, jonka punakeltainen kude on pesussa värjännyt valkoisen osan kellertäväksi? Miten yleensä on pestävä arkavärisiä pumpulikankaita, jotteivät värit sekaantuisi? Minette.

Vastaus. Värjänneitä vaatteita ei millään muulla keinoilla saa puhtaaksi kuin valkaisemalla. (Selostus tästä on esim. Falck-Stigellin Kemiallis-teknillisessä käsikirjassa sivulla 354.) Arkavärisiä pumpulikankaita pestään lämpimässä vedessä, johon on sekoitettu raakoja perunoita viipaleiksi leikattuina. Huuhdotaan vedessä, jossa on samanlaisia perunaviipaleita sekä vähän suolaa tai etikkaa. Niitä ei saa milloinkaan keittää tai hautoa. E. S-o.

Oulun läänin talouden seura (sianmarjoilla värjääminen)

Oulun Wiikko-Sanomia 14, 9.4.1853

Oulun läänin talouden seura on useammassa lehdessä julkaistu artikkelisarja talouden seuran ja kannustusmielessä kirjoitettujen erilaisten rahanhankkimiselinkeinojen (mm. terwanpoltto jne.) kuvailusta. Tähän poimittu ainoastaan sianmarjoja/sianpuolia koskeva kohta osasta H. Muutamain apu-ansioin kehoittaminen.

[...]

Meidän maan kankailla kaswaa monin paikoin runsaasti jauho-puolukoita, joita eri nimellänsä paikoin sanotaan sian marjoiksi, toisin paikoin kangasparkiksi, kangas-puoloiksi, ja joitten warsista wähällä työllä saadaan sumakin nimellä kaupassa kulkewaa wäri-ainetta eli painetta. Koetteeksi, jos siitä olisi hywäkin woitto maakunnalle, koota niitä ja walmistaa ulkomaalle wietäwäksi, pyysi seura w. 1848 muutaman täällä Oulussa asuwan jäsenensä lähettämään niitä jonkun wähän myytäwäksi, ja sitte antamaan tiedon seuralle, mitenkä sen kaupan kanssa oli käynyt. Seuraawana wuotena kertoi toimitusmies kyllä saaneensa ja ostaneensa jauhopuolen warsia, mutta kun ei kukaan ollut antanut myllyänsä niiden jauhamisella pilata, niin olivat ne wielä sillänsä ulkomaalle laittamatta, jonka tähden seura siitä wielä ei ole saanut sen parempata tietoa ja selitystä.

Mainitut warret kootaan etuisimmasti pouta-säällä ja myöhään syksyllä, ei kuitenkaan niin kowin myöhään, että lehdet olisiwat wehriän (wiherjän) karwansa muuttaneet. Sitte kuiwataan ne niin waroisasti, etteiwät lehdet muuta karwaansa (wäriänsä) ja jauhetaan tawallisella myllyllä hienoksi. Mutta jauhamisen jälkeen owat myllyn kiwet tarkoin puhdistettawat, ettei niistä lähtisi karwasta makua jälkeen jauhettawaan wiljaan.

Niin walmistetuista ja jauhetuista jauhopuolan warsista kuuluu ulkomailla maksettawan toisinaan kokonainen hopiorupla leiwiskältä, josta kyllä itsekukin huokiasti arwaa, mikä rahan tulo siitä olisi erittäinkin köyhälle, saamattomalle kansalle, jos niitä kaupaksi walmistettaisiin ja meidän kauppamiehet tottuisiwat niitä ostamaan ja ulkomaille lähettämään.

Niinkuin jo sanottiin, käytetään niitä wärjäyksiin. Harmaaksi paineeksi willaisille ei tarwita muuta, kun että yhdelle naulalle painettawaa ainetta laitetaan 4: luodista aluna-wettä, jossa se ensin liotetetaan ja sen jälkeen kastellaan ja hämmennetään jauhopuolan warsille keitetyssä liemessä. Kastorimustaa willaiselle painettaissa pitää aine ensin käyttää siniwäri-wedessä, jonka jälkeen yhdelle naulalle painettawaa ainetta otetaan 5 luotia tawallista wihtrilliä, 2½ (s. o. puolenkolmatta) luotia wiinikiweä (ruots. winsten) ja wettä tarpeen mukaan, joissa yhteen seoitettuna sama aine sitte keitetään 2 tiimaa.

Seuraawana päiwänä pestään se wedessä ja sitte keitetään 1½ (puolitoista) naulaa hienonnettuja jauhopuolan warsia 2 tiimaa tarpeellisen weden kanssa, jonka jälkeen liemi siilataan erille ja pannaan wähän krapin ja sen painettawan aineen kanssa uudelleen puoleksitoista tiimaa kiehumaan; sitte on se walmiiksi painettu, ettei kaipaa muuta, kun jähtymistä ja puhtaaksi pesemistä. Jos sitä ensin ei siniwärissä käytettäisi, tulisi paine pruunia, mutta sekin saataisi helposti mustumaan, jos liikutettaisiin hetkeisen pruunista presiljasta keitetyssä liemessä.

(Jatketaan.)

Wäripajuja

Aamulehti 104, 30.8.1888

[sama (alunperin Uuden Suomettaren?) uutinen julkaistiin saman päivän tienoilla myös useissa muissa lehdissä mm.: Sanomia Turusta 201, 29.8.1888; Turun Lehti 102, 30.8.1888; Savo 102, 30.8.1888; Waasan Lehti 70, 1.9.1888]

"Wäripajuja" kasvaa Pielaweden ja Pyhäjärwen rajalla olewalla Petäjämäen kankaalla. Eräs matkustaja kertoo niiden olewan noin 8 jalkaa korkeina, laajoina pensaina. Puuta käytetään värjäykseen. Sillä näet woi wärjätä mustansinertäwäksi niin hywin waatetta kuin werkkoja ja muuta semmoista: kuuluupa wäri olewan paljoa pysywämpääkin kuin ennnen keksityt wäriaineet, jonka tähden sitä suurissa määrin kuletetaan ympäristöön. Olisi suotawaa, että oppineet kaswien tutkijat ottaisiwat selwille tämän puulajin seikat.
(U. S.)

Värjäys-kurssin ilmoitus

Käsiteollisuus 11/1913

Värjäys-kursseille,
jotka tulevat järjestettäviksi Fredrika Wetterhoffin Työkoululla Hämeenlinnassa noin viikon aikana, alkaen tulevan tammikuun 8 p:nä etupäässä alizarin- ja indantren-väriaineitten (pellavaa ja puuvillaa varten) käytössä, kehoitetaan varsinkin semmoisia kotiteollisuuskoulujen opettajattaria, jotka ovat ennestään jonkun verran värjäystä harjoittaneet, ilmoittautumaan allekirjoittaneelle tämän marraskuun kuluessa, samalla mainiten, minkä summan matkakulut kunkin koululta Hämeenlinnaan ja takaisin tulevat tekemään. Kurssiin osanottajiksi hyväksytyille on apurahoina jaettavana yhteensä 800 markkaa 30-50 markan erinä, minkä ohella halvan asunnon ja ruu'an saannosta tulee huolehdittavaksi. Helsingissä, kotiteollisuustarkastajan toimistossa 13 p. lokak. 1913
Lauri Mäkinen

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - kansi, sisällys ja johdanto

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto







SISÄLLYS

1. JOHDANTO

2. HISTORIA

3. VÄRJÄYSKOKEILUT
3.1. Värjätty materiaali
3.2. Purettaminen
3.3. Koelankojen merkitseminen
3.4. Värjäys
3.5. Lankanäytteiden kortistointi

4. VALON VAIKUTUS SIENILLÄ VÄRJÄTTYIHIN LANKOIHIN

5. VÄRJÄYSKOKEILUISSA KÄYTETYT SIENET
5.1. Veriseitikki - voimakkaita punaisia värejä
5.1.1. Valon vaikutus versiseitikeillä värjättyihin lankoihin
5.1.2. Veriseitikeillä värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet
5.2. Muut seitikit - punertavia sävyjä
5.3. Tatit - kellanvihreitä sävyjä
5.3.1. Valon vaikutus kangastateilla värjättyihin lankoihin
5.3.2. Kangastateilla värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet
5.4. Löyhkäsilokka - sinisiä ja harmaita
5.4.1. Värjäyskokeilut löyhkäsilokalla
5.4.2. Valon vaikutus löyhkäsilokoilla värjättyihin lankoihin
5.4.3. Löyhkäsilokoilla värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet
5.5. Liuskasilokas - oliivin sävyjä
5.6. Samettijalka - tummia ruskeita ja vihreitä
5.7. Pulkkosieni - kellanruskeita sävyjä
5.8. Okrakääpä - violettia
5.9. Suomuorakas - siniharmaita ja harmaita sävyjä
5.10. Muut kokeilussa käytetyt sienet

6. PÄÄTÄNTÖ

LÄHDELUETTELO


1. Johdanto

Valitsin sienillä värjäämisen lopputyöni aiheeksi, koska olen pitkän aikaa ollut kiinnostunut luonnonväreillä värjäämisestä. Tieto sienillä saatavista uusista värisävyistä innosti kokeiluihin varsinkin siksi, ettei asiaa ole aiemmin Suomessa tutkittu.

Ensimmäisen kerran sain tietoa sienivärjäyksestä 1982 eräästä tanskalaisesta sienijulkaisusta, jossa kerrottiin sienistä saatavan mm. punaisia ja sinisiä sävyjä. Kiinnostukseni lisääntyi, kun seuraavana kesänä sain Carla ja Erik Sundströmin kesäkuussa 82 julkaistun kirjan Färga med svampar, jossa on paljon tietoa värjäykseen kelpaavista sienistä. Koska sienilajit Ruotsissa ovat melko samanlaisia kuin meilläkin, on kirjaa ollut helppo hyödyntää. Syyskuussa 82 olin Grythyttanissa Keski-Ruotsissa Carla ja Erik Sundströmin järjestämällä sienivärjäyskurssilla, mikä innosti jatkamaan kokeiluja.

Värjäyskokeiluja aloittaessani en juurikaan tuntenut eri sienilajeja. Sienten tunnistamisessa ja hankkimisessa on ollut suurena apuna eläkkeellä oleva kotitalousopettaja Lahja Hakala. Hän on myös itse värjännyt sienillä, kertonut arvokasta tietoa havainnoistaan ja antanut lankanäytteitä lopputyötäni varten.
Vaikka etukäteen olin tutustunut Färga med svampar -kirjan luetteloon värjäyskelpoisista sienistä, kokeilin myös sienilajeilla, joita kirjassa ei ole mainittu. Osittain värjäystulokseni ovatkin erilaisia kuin kirjassa selostetut tulokset. En tiedä, johtuuko se sienilajien erilaisuudesta eri kasvupaikoilla, keruuajasta, sienien iästä vai jostain muusta.

Syksyn sienisato oli tavallista huomattavasti heikompi, joten sienierät, joita värjäyksessä käytin, olivat yleensä pieniä. Mahdollisesti tulokset olisivat jossain määrin erilaisia, jos olisin pystynyt kokeilemaan myös suuria värjäyseriä ja puretusaineiden erilaisia suhteita. Osa värjäyssienistä on ollut tuoreita, osa kuivattuja ja osa pakastettuja, joten kaikki kokeilut eivät sen vuoksi ole keskenään täysin vertailukelpoisia.

//

Tavoitteenani oli löytää sieniä, joista saadaan sellaisia värejä, joita ei Suomessa yleisesti tunnetuista värjäyskasveista saada. Olenkin keskittynyt lähinnä punertavien ja sinertävien sävyjen värjäämiseen ja niiden kesto-ominaisuuksien tutkimiseen.
Lopputyöni perustuu lähes yksinomaan sienillä värjäämiini näytteisiin sekä niihin liittyvien havaintojen ja kokeilujen selostamiseen, koska yleistietoa luonnonväreillä värjäämisestä on runsaasti saatavilla ja Färga med svampar -kirja julkaistaneen suomeksi kesällä 1983.

(Kuvateksti: Veriseitikillä ja löyhkäsilokalla värjättyjä punaisia ja sinisiä sävyjä)

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - 2. Historia

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto



Sieniä on käytetty hyvin vähän luonnon väreillä värjättäessä. Eivät edes ne ammattilaiset, jotka ennen 1800-luvulla tulleita teollisuusvärejä värjäsivät työkseen luonnonväreillä, osanneet hyödyntää sieniä ammatissaan. Vain muutamaa sienilajia käytettiin värjäämiseen. "Multasientä" (Pisolithus tinctorius) käytettiin Böhmissä antamaan keittoihin ruskeaa väriä sekä Ranskassa että Italiassa villakankaiden värjäykseen. Intiaanien tiedetään käyttäneen sotamaalauksissaan sientä Echinodontium tinctorium.

Ruotsin vanhimmassa värjäyskirjassa (Johan Linder, Swenska Färgekonst, 1720) on ohje, jossa kerrotaan, miten pellavaa voidaan värjätä keltaiseksi "verirouskulla" (blodriska). Ruotsalaisen Lisa Johanssonin kokoelmissa vanhoissa Lapmarkin kasvivärjäysohjeista on resepti "koivusienellä" (björksvamp) värjäämisestä.
1940-luvulla Ranskassa kokeiltiin sienillä värjäämistä, mutta ei löydetty muita käyttökelpoisia värjäyssieniä kuin okrakääpä (Hapalopilus), pulkkosieni (Paxillus) ja joukko homesieniä.

Sienillä värjäyksen läpimurto tapahtui USA:ssa 1974, jolloin julkaistiin kalifornialaisen Miriam Ricen kirjanen Let's try mushrooms for color. 1980 julkaistiin edellistä täydentävä kirja Mushrooms for color ja pidettiin USA:n ensimmäinen sienillä värjättyjen tekstiilien näyttely.

Nyt on Ruotsissa innostuttu kokeilemaan värjäämistä sienillä. Kesällä 1982 julkaistiin Carla ja Erik Sundströmin kirjoittama kirja Färga med svampar, josta myös nämä historiatiedot on poimittu.

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - 3. Värjäyskokeilut

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto







3.1. Värjätty materiaali

Koska luonnonvärit tarttuvat parhaiten villaan, on se ollut pääasiallisena materiaalina kokeiluja tehtäessä. Pirkka lanka tex 125x2 on valittu kokeilumateriaaliksi hyvän värinimemiskykynsä ja kauniin kiiltonsa vuoksi. Joissakin värjäyserissä on ollut mukana myös Bourette-silkkiä, puuvillaista sukkalankaa ja puolivalkaistua aivinaa nro 12.

Lahja Hakalan värjäämät näytteet on Tekstiiliteollisuuden huopalankaa. Karstavillanäytteet on värjätty Carla ja Erik Sundströmin värjäyskurssilla Grythyttanissa.

3.2. Purettaminen

Kokeiluissa on kaikki langat etukäteen puretettu ja kuivattu, koska
- kerralla on puretettu suurempia eriä, joten käsiteltyjä lankoja riitti useisiin värjäyskokeiluihin
- etukäteen puretetuilla langoilla voidaan värjätä useita värisävyjä samanaikaisesti
- puretusaineiden yliannostus, joka saattaa tehdä langan karkeaksi, huuhtoutuu automaattisesti pois jo siinä vaiheessa, kun lanka uudelleen kastellaan
- väri riittää paremmin, koska väriaine pysyy veteenliukenevana aina siihen asti kun se pääsee kuituun ja kohtaa puretusaineen
- puretusaine tarttuu vielä kuivueessaan, joten väristä tulee voimakkaampi, kuin jos etukäteen puretettu lanka olisi laitettu suoraan puretusliemestä väriliemeen.

Myös silkin, pellavan ja puuvillan puretukseen on käytetty samoja kemikaalimääriä ja menetelmiä kuin villalankaankin, vaikka lopputulos värjäyksen kannalta olisikin ollut parempi, jos kaikki materiaalit olisi käsitelty niille parhaiten sopivalla tavalla.

//

Värjäyskokeiluissa on käytetty viitta eri puretusainetta:
Aluna KAL(SO₄)2H₂O
- 15% langan painosta
Kromihappoinen kali K₂Cr₂O₇
- 5% langan painosta
Tinasuola SnCl₂2H₂O
- 2% langan painosta
Kuparivihtrilli CuSO₄5H₂O
- 10% langan painosta
Rautavihtrilli FeSO₄7H₂O
- 15% langan painosta
- lisksi 20% langan painosta glaubersuolaa estämässä raudan sakkautumista niin, että langoista tulisi kirjavia

Puretuksessa on käytetty vettä 3-4- l 100g:lle lankaa. Hyvin kastellut langat on laitettu n. 40°C liemeen, johon on liuotettu kemikaalit. Puretusliemen lämpötilaa on nostettu ja lankojen on annettu olla n. 40 min +80°C:n lämpötilassa.
Kuivausvaiheessa lankoja on käännelty, jotteivat puretusaineet valuisi ja siten aiheuttaisi kirjavaa lopputulosta. Eri puretusaineilla käsitellyt langat on kuivausvaiheessa pidettävä erillään, sillä puretusaine saattaa tarttua märästä vyyhdistä toiseen.

3.3. Koelankojen merkitseminen

Värjäyskokeiluja varten on puretetuista vyyhdeistä leikattu n. 60cm pituisia pätkiä. Jokaisen langanpätkän toiseen päähän on tehty tietty määrä hevosenhäntäsolmuja kansainvälisen solmusysteemin mukaan:
purettamaton lanka - ei solmua
alunalla puretettu lanka - yksi solmu
kromilla puretettu lanka - kaksi solmua
tinalla puretettu lanka - kolme solmua
kuparilla puretettu lanka - neljä solmua
raudalla puretettu lanka - viisi solmua

//

Pätkistä on tehty koelankanippuja, joissa jokaisessa on yksi lanka kustakin puretuksesta ja yksi käsittelemätön lanka.

3.4. Värjäys

Suurin osa värjäyksistä on tehty samalla tavalla; poikkeukset on erikseen selitetty lankakorteissa.

Sieniä on keitetty tunti, minkä jälkeen väriliemeen sienten joukkoon on lisätty puretetut, solmuin merkityt koelangat. 15-20 minuutin kuluttua pätkät on nostettu hetkeksi pois liemestä. Jos koelangoissa on ollut voimakas väri ja värjäysliemi on näyttänyt tummalta, on joukkoon lisätty pieni vyyhti (yleensä n. 17g) puretettua lankaa. Jos vyyhtiin on 15-20 minuutin kuluttua tarttunut hyvin väriä, on lankaa vielä lisätty. Jokainen värjättävä erä on kuitenkin ollut +80°C:n liemessä tunnin, minkä jälkeen se on nostettu pois, jäähdytetty hetken aikaa ilmassa ja huuhdeltu.

Ennen kuin langat on lisätty liemeen, ne on huolellisesti kasteltu ja huolehdittu siitä, ettei kasteluveden ja väriliemen lämpötilaero ole olut yli 30°C. Jos lankoja ei kunnolla kastella läpimäriksi ennen puretus- tai väriliemeen laittamista, se kostautuu lopputuloksen kirjavuutena.

Vaikka sienet ovat olleet väriliemessä koko värjäyksen ajan, ne on ollut melko helppo huuhdella irti langoista. Tatit ja kuivatut, pieniksi paloiksi hajonneet sienet ovat olleet hankalimmin huuhdeltavia. Väljät huuhteluvedet helpottavat työskentelyä.
Värjäyksissä ja puretuksissa on käytetty normaalia Kuopion vesijohtovettä, jolla voi olla erilainen vaikutus kuin puhtaalla luonnonvedellä.

//

3.5. Lankanäytteiden kortistointi

Lankanäytteet on laitettu kortistoon niin, että jokaisen kortin päältä näkyy, millaisia sävyjä kullakin sienellä on saatu värjättyä eri puretusaineiden avulla. Suuri osa langasta on paperin välissä valolta suojattuna, jotta voidaan myöhemmin tarkkailla, onko valo vaikuttanut lankojen värisävyyn.

Kortti sisältää lankanäytteistä seuraavat tiedot:

- värjäyssienen nimi, myös tieteellinen nimi

- sienien keruuaika ja -paikka, jos on ollut tiedossa

- sienien säilytys
- tuore, kuiva, pakastettu
- määrä (ei kaikissa)

- värjäysaika ja -paikka

- Tiedot puretuksesta
- lankanäytteen alla on kemiallinen merkki, joka osoittaa minkä aineen johdannaisesta on kysymys sekä käytetyn puretusaineen prosenttimäärä
- purettamattoman langan kohdalla ei ole merkintää

- Värjäysprosessi
- kauanko sieniä on keitetty
- kuinka kauan langat ovat olleet väriliemessä ja missä lämpötilassa
- mahdolliset lankojen lisäykset värjäyksen kuluessa
- Lahja Hakalan värjäämien näytteiden kohdalla merkintä /LH

- huomioita
- erityisiä tietoja värjäyssienistä
- värjäyksen kuluessa havaitut erityiset ilmiöt

Kortit on järjestetty sienilajeittain ja niissä on juokseva numerointi.

//

SIENILAJI - KORTIT
Veriseitikki, Dermocybe sanguinea 1-11
Verihelttaseitikki, Dermocybe semisanguinea 12, 13
Kaneliseitikki, Dermocybe cinnamonea 14, 15
Keltahelttaseitikki, Dermocybe cinnamomeolutea 16
Viitaseitikki, Dermocybe uligonosa 17,18
Tulihelttaseitikki, Dermocybe malicoria 19
Sekalaisia seitikkejä, Dermocybe sp. 20-23
Punavyöseitikki, Cortinarius armillatus 24-26
Kangasmyrkkyseitikki, Cortinarius gentilis 27
Seitikki ?, , Cortinarius sp. 28
Kangastatti, Suillus variegatus 20-31
Nummitatti, Suillus bovinus 32-41
Voitatti, Suillus luteus 35
Sekalaisia tatteja 36
Löyhkäsilokka, Thelephora palmata 37-40
Liuskasilokas, Thelephora terrestris 41-43
Suomuorakas, Sarcodon impricatum 44, 45
Samettijalka, Paxillus atrotomensus 46
Pulkkosieni, Paxillus involutus 47-49
Okrakääpä, Hapalopilus nidulans 50
Sinipunahiippo, Mycena pura 51
Suppilovahvero, Cantharellus tubaeformis 52
Isohapero, Russula paludosa 53
Punainen kärpässieni, Amanita muscaria 54
Limanuljaska, Gomphidius glutinosus 55
Harmaamustesieni, Coprinus atramentarius 56
Valevahvero, Hygrophoropsis aurantiaca 57
Mukulakuukunen, Schleroderma citrinum 38

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - 4. Valon vaikutus sienillä värjättyihin lankoihin

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto





4. Valon vaikutus sienillä värjättyihin lankoihin

Valonkestokokeissani värjätyt langat ovat olleet etelän puoleisessa ikkunassa alttiina auringonvalon vaikutukselle 35 vuorokautta. Ajankohta, jolloin näytteet olivat esillä (18.1.-21.2.) ei ollut paras mahdollinen, koska tällöin ilmassa ei vielä ole kovinkaan paljon ultraviolettisäteitä. Haalistuminen olisi varmaankin ollut voimakkaampaa, jos olisi ollut mahdollista kokeilla valon vaikutusta hieman myöhemmin keväällä, jolloin päivät ovat valoisampia. Joka tapauksessa testitulokset ovat vertailukelpoisia keskenään, koska kaikki lankanäytteet on puretettu ja värjätty samalla tavalla.

Normaalisti väri muuttuu vaaleammaksi tai himmeämmäksi, kun se joutuu valon vaikutukselle alttiiksi. Luonnonväreillä värjätyissä langoissa kuitenkin tapahtuu usein erilaisia muutoksia, kuten esim. värisävyn muuttuminen. Tästä johtuen värinkestoluku ei kerro värissä tapahtunutta muutosta kokonaisuudessaan.

Värin muutoksen suuruutta olen verrannut harmaa-harmaa-asteikkoon ja olen pyrkinyt olemaan melko kriittinen arvioinneissani. Asteikon korkein arvosana on 8 ja heikoin 1. Koska aivan täsmällinen arviointi tuntuu ylivoimaisen vaikealta, olen merkinnyt muutoksen suuruutta kahdella luvulla, esim. 5-6.

Olen käyttänyt hyväkseni Jan Sisefskyn tekemää tutkimusta sienivärien valonkestosta. Koska kokeilujeni tulokset olivat lähes samanlaisia, olen ottanut vain joitakin yksittäisiä tietoja hänen tutkimuksestaan.

Testieni perusteella olen havainnut, että tinalla puretetut langat muuttuvat eniten valon vaikutuksessa. Kromilla, kuparilla ja raudalla puretetut langat eivät juurikaan muutu valossa ollessaan.

//

SIENILAJI - PUERUSAINE - VALONKESTOLUKU

Veriseitikki, tuore - --- - 4-5
" - Al 15% - 7-8
" - Cr 5% - 7-8
" - Sn 2% - 5-6
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 15% - 7-8

Veriseitikki, kuivattu - --- - 5-6
" - Al 15% - 6-7
" - Cr 5% - 7-8
" - Sn 2% - 5-6
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 15% - 7-8

Tulihelttaseitikki, kuivattu - --- - 5-6
" - Al 15% - 5-6
" - Cr 5% - 7-8
" - Sn 2% - 5-6
" - Cu 10% - 6-7
" - Fe 15% - 6-7

Kangastatti, tuore - --- - 5-6
" - Al 15% - 5-6
" - Cr 5% - 7-8
" - Sn 2% - 4-5
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 15% - 7-8

Löyhkäsilokka, tuore - --- - 6-7
" - Al 15% - 4-5
" - Cr 5% - 5-6
" - Sn 2% - 1-2
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 15% - 7-8

//

Löyhkäsilokka, tuore + ammoniakkia - --- - 3-4
" - Al 15% - 4-5
" - Cr 5% - 5-6
" - Sn 2% - 2-3
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 15% - 6-7

Liuskasilokas, tuore - --- - 4-5
" - Al 15% - 6-7
" - Cr 5% - 7-8
" - Sn 2% - 3-4
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 15% - 6-7

Pulkkosieni, tuore - --- - 5-6
" - Al 15% - 6-7
" - Cr 5% - 7-8
" - Sn 2% - 3-4
" - Cu 10% - 6-7
" - Fe 15% - 7-8

Okrakääpä, kuivattu - --- - 7-8
" - Al 20% - 7-8
" - Sn 2% - 7-8
" - Cu 10% - 7-8
" - Fe 20% - 7-8
seuraavana päivänä Al 20% - 7-8

Lankanäytteet ja yksityiskohtaisemmat selostukset kokeiluista ovat erikseen kunkin värjäyssienen kohdalla teksissä.

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - 5. Värjäyskokeiluissa käytetyt sienet - Veriseitikki ja muut seitikit

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto







5.1. Veriseitikki - voimakkaita punaisia värejä

Veriseitikki (Dermocybe sanguinea) kasvaa yleensä tuoreissa kuusimetsissä koko maassa ja se non helppo tunnistaa, koska sieni on kokonaan tummanpunainen. Se kuuluu Dermocybe-suvun sieniin, jotka sisltävät koko joukon keltapunaista antrakinon-väriainetta.

Suhteellisen pieni määrä veriseitikkejä riittää kirkkaiden värien värjäämiseen. Kaksi, kolme kertaa enemmän sieniä kuin lankaa takaa sen, että lankoihin tulee voimakkaat värisävyt (tuoreita sieniä grammoina / lankoja grammoina). Olen kuitenkin havainnut, että punainen väri ikäänkuin loppuu ensimmäisenä liemestä. Jos halutaan kirkasta punaista, on paras laittaa liemeen aluksi vain tinalla tai alunalla puretettuja lankoja, jottei punainen väri tuhlaannu sellaisiin muilla puretusaineilla käsiteltyihin lankoihin, joissa punaisuus ei korostu.

Tummien värisävyjen lisäksi liemestä saa monia jälkivärjäyksiä. Veriseitikkien väriliemestä voidaan värjätä aina siihen asti, kunnes liemi muuttuu lähes läpikuultavan kirkkaaksi.

Useimmissa jälkivärjäyksissä on lankoihin tullut roosan sävyjä (kortit 3,5). Pari kertaa langat ovat värjäytyneet aivan kellertäviksi (kortti 11). Jan Sisefskyn mukaan antrakinon-värit muuttuvat sinertävimmiksi emäksellä käsiteltyinä, kun taas jälkikäsittely happamalla vähentää punaisuutta ja lisää keltaisuutta. Koska itse värjäykset on tehty samalla tavalla, olen jälkeenpäin miettinyt, olisiko mahdollista, että vesijohtoveden ph-arvo on voinut olla niin erilainen eri värjäyskerroilla.
Veriseitikin väri liukenee nopeasti jopa kylmäänkin veteen. Se tarttuu hyvin myös silkkiin, ja sekä pellavaan että puuvillaan tuli käsittelyssä vaaleanpunainen väri.

//
5.1.1. Valon vaikutus veriseitikeillä värjättyihin lankoihin

Nämä lankanäytteet on värjätty tuoreilla sienillä 26.9.82 (kortti 4). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva; tinalla puretettu lanka on kellastunut; kupasilla lanka on muuttunut vähemmän puaniseksi; raudalla sävy on hieman muuttunut ja tummentunut]

Veriseitikeillä värjätyt langat kestävät hyvin valoa. Värinkesto-ominaisuuksiensa puolesta seitikkejä voidaan pitää tasavertaisina krapin ja kokenillin kanssa. Tinapuretuskaan ei huomattavasti vähennä valonkestoa, mikä on arvokasta, sillä tinan avulla veriseitikeistä saatu lämmin, kirkas punainen kestää paremmin kuin krapilla värjätty (Jan Sisefsky).

//

Nämä lankanäytteet on värjätty kuivatuilla veriseitikeillä 25.9.82 (kortti 2). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva]

Antrakinon-väriaineille, joita veriseitikki pääasiassa sisältää, on tyypillistä, että jälkikäsittely ammoniakilla vähentää valonkestoa, vaikka värit sitten tulevatkin tummemmiksi, vähemmän keltaisiksi. Merkittävää on, että jälkikäsittely happamella pikemminkin lisää valonkestoa, vaikka sen johdosta punaisuus vähenee ja keltaisuus lisääntyy (Jan Sisefsky).

//

5.2.1. Veriseitikeillä värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet

Värjäyksen jälkeen langat on huuhdeltava erittäin hyvin, koska huuhdeltaessa langoista irtoaa paljon väriä. Jos irtoväriä jää lankoihin, se tarttuu pesussa muihin tekstiileihin, eikä lähde pois.

Veriseitikin väri tarttuu tiukasti. Lahja Hakala kastoi purettamattoman silkkikankaan kulman viideksi minuutiksi haaleaan väriliemeen, eikä väriä saanut sen jälkeen pois edes tahranpoistoaineella.

Nämä langat on värjätty 26.9.82 tuoreilla veriseitikeillä (kortti 4). Oikeanpuoleiset lankanäytteet on pesty kevyesti hienopesuaineella 30-40°C:ssa

[kuva:
Kaikki lankanäytteet saavat parhaimman pesunkestoarvon (5), koska pestyssä ja pesemättömässä näytteessä ei ole havaittavaa värieroa.
Eri puretusaineet eivät vaikuta pesutuloksiin.
Veriseitikeillä värjättyjen lankojen hankauksenkesto ei ole erityisen hyvä.
]

//

5.2. Muut seitikit - punertavia sävyjä

Olen veriseitikkien lisäksi kokeillut värjäykseen myös muita Dermocybe-sukuun kuuluvia sieniä, joita on useita toisilleen läheisiä lajeja ja joita on vaikea erottaa toisistaan. Punainen tai punertava väri heltoissa on riittävä tuntomerkki siitä, että sienellä voidaan värjätä (kortit 12-23).

Nämä näytteet on värjätty 27.9.82 kuivilla tulihelttaseitikeillä (kortti 19). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva]

Cortinarius-sukuun kuuluvilla punavyöseitikeillä (kortit 24-26) ja kangasmyrkkyseitikillä (Kortti 27) värjätessäni tulokset olivat melko mitäänsanomattomia, vaikka Carla ja Erik Sundström kirjassaan mainitsevatkin ne värjäyssieniksi.

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - Tatit

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto




5.3. Tatit - kellanvihreitä sävyjä

Suurin osa tattien väriaineista on pillistössä, mutta koko sientä voidaan käyttää värjäykseen. Voimakkaiden sävyjen värjäämiseen tarvitaan noin viisi kertaa enemmän tatteja kuin on värjättävää lankaa.

Kokeilin värjäystä kangas-, nummi- ja voitateilla (kortit 29-36). Voitatista ei väriä lähtenyt juuri lainkaan, vaikka Färga med svampar -kirjassa kerrotaan siitä saatavan beigen oliivin sävyjä.

5.3.1. Valon vaikutus kangastateilla värjättyihin lankoihin

Nämä näytteet on värjätty 25.9.82 tuoreilla kangastateilla (kortti 30). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva: tinapuretus on vähentänyt punaisuutta; rautapuretuksessa lanka on tummunut]

//

5.3.2. Kangastateilla värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet

Langat on pesty kevyesti hienopesuaineella 30-40°C:ssa. Jokainen näyte on pesussa ollut valkoisen testikankaan sisällä, mutta mistään langasta ei tarttunut väriä testikankaaseen.

Nämä langat on värjätty 25.9.82 tuoreilla kangastateilla (kortti 30). Oikeanpuoleiset langat on pesty.

[kuva: aluna-, kromi-, kupari- ja rautapuretuksella väri on samentunut]

Pestyä ja pesemätöntä lankaa on verrattu harmaa-harmaa -asteikkoon, jossa paras arvosana on 5.

Kangastateilla värjättyjen lankojen hankauksenkesto on hyvä.

Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - Löyhkäsilokka

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto







5.4. Löyhkäsilokka - sinisiä ja harmaita

Löyhkäsilokka (Thelephora palmata) on harmaanruskea, sormimainen sieni, joka haisee erittäin pahalta. Se kasvaa havumetsissä syys- ja lokakuussa, mutta ei ole kovin yleinen.

Löyhkäsilokkaa ei ole mainittu missään sienivärjäyskirjassa, ja niinpä olikin täydellinen yllätys, kun havaittiin, että alunalla ja tinalla puretetuista langoista tuli sinisiä.

5.4.1. Värjäyskokeilut löyhkäsilokalla

Jokaisessa värjäyskokeilussa tulokset ovat olleet erilaisia, joten en pysty kertomaan, miten löyhkäsilokalla pitäisi värjätä, jotta varmuudella saataisiin sinistä. Hankaluutena on myös värjäystuloksen epätasaisuus. Yhdessäkään värjäyserässä ei ole saatu tasaista väriä, vaikka langat on puretettu ja kasteltu huolella.

I koevärjäys
Lahja Hakala kokeili löyhkäsilokalla värjäämistä tietämättä mitään sen värjäysominaisuuksista. Hän keitti sieniä tunnin ja laittoi sieniliemeen puretetut langat, jotka saivat olla väriliemessä +80°C:ssa tunnin ajan. Lopputuloksena oli sinertäviä lankoja (kortti 37).

II koevärjäys
Keitin sieniä tunnin ja laitoin puretetut langat liemeen, mutta nyt tuloksena olikin harmaita lankoja (kortti 38). Seuraavana päivänä lisäsin väriliemeen 30 ml ammoniakkia ja annoin liemen kiehua pari tuntia. Laitoin langat liemeen, jossa ne olivat +70°C:ssa tunnin. Väriliemi oli vihertävän harmaata samoin kuin siellä olevat langatkin. Langat muuttuivat sinisemmiksi, kun ne olivat olleet hetken aikaa ilmassa (kortti 39). Tein vielä jälkivärjäyksen, ja vaikka langoista tulikin vaaleita, ne olivat selvästi sinisempiä kuin ensimmäisessä värjäyksessä.

//

III koevärjäys
Lahja Hakala keitti väriliemen, johon oli lisätty ammoniakkia, illalla ja laittoi langat joukkoon vasta seuraavana aamuna. Tinalla puretettu pikkuvyyhti muuttui pian siniseksi. Merkillistä on, että tällä kerralla seuraavista eristä tuli harmaita.

IV koevärjäys
Sain Lahja Hakalalta kaksi kattilallista löyhkäsilokkaliemiä, joita hän ooli jo käyttänyt värjäämiseen. Molempiin liemiin oli lisätty ammoniakkia ja ne olivat seisseet pari päivää jäätyneinä parvekkeella. Laitoin molempiin kattiloihin tinalla puretettua lankaa, mutta I kattilaan lisäsin vielä tilkan ammoniakkia. Molemmat väriliemet olivat +70°C:ssa tunnin. I kattilassa olleeseen lankaan ei ollut tarttunut väriä juuri lainkaan, II kattilan lanka oli vaaleansinistä (näyte 1). Laitoin I kattilassa olleen langan II kattilaan, jossa se oli +70°C:ssa tunnin. Langasta tuli sinistä (näyte 2). Laitoin vielä II liemeen tinalla puretettua lankaa, ja siitä tuli vaaleaa sinivihreätä (näyte 3).

[kuva: näytteet 1-3]

Ilmassa värissä tapahtuva muutos muistuttaa indigovärjäyksessä tapahtuvaa muutosta, joten ehkä löyhkäsilokassa oleva väriaine on jotain sukua indigolle.
Värjäystuloksen tasaisuutta lisää, jos pidetään hyvää huolta siitä, että langat ovat tasaisesti väriliemen peitossa.

//

Löyhkäsilokat itsessään haisevat erittäin pahalle, ja kun joukkoon vielä lisätään ammoniakkia, on haju sanoin kuvaamaton. Paras onkin värjätä ulkona, mikäli mahdollista.

5.4.2. Valon vaikutus löyhkäsiloloilla värjättyihin lankoihin

Nämä näytteet on värjätty 18.11.82 tuoreilla löyhkäsilokoilla (kortti 38). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva: tinapuretuksella sinisyys on kokonaan hävinnyt]

Valitettavasti värjätyt lankanäytteet jo itsessään olivat kirjavia, joten se on saattanut jotenkin vaikuttaa vertailuun.

//

Nämä näytteet on värjätty 19.11.82 tuoreilla löyhkäsilokoilla ja väriliemeen on lisätty ammoniakkia (kortti 39). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva]

Löyhkäsilokalla värjätyn langan valonkesto on melko heikko. Koska ammoniakki ei ole heikentänyt valonkestoa, sitä kannattaa käyttää värien tummentamiseen ja esille tuomiseen.

Tulevaisuudessa kannattanee keskittyä sinisen värjäämiseen alunapuretuksen avulla, koska sen valonkesto on parempi kuin tinapuretuksen avulla värjätyn sinisen.

//

5.4.3. Löyhkäsilokoilla värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet

Langat on pesty kevyesti hienopesuaineella 30-40°C:ssa. Jokainen näyte on pesussa ollut valkoisen testikankaan sisällä, mutta mistään langasta ei tarttunut väriä testikankaaseen.

Nämä langat on värjätty tuoreilla löyhkäsilokoilla 19.11.82 (kortti 39). Oikeanpuoleiset langat on pesty.

[kuva]

Pestyä ja pesemätöntä lankaa on verrattu harmaa-harmaa -asteikkoon, jossa paras arvosana on 5. Näissä näytteissä no sinisyys hieman vähentynyt pesussa.
Löyhkäsilokoilla värjättyjen lankojen hankauksenkesto on melko hyvä.