Suomalainen Wirallinen Lehti 89, 5.11.1867
Kauraa käsittelevässä artikkelissa on maininta punamullasta myllynkiven hakkuu-prosessin apuna:
[...]
Tahkominen on hywin huolellisesti tehtäwä jos hienoja ja hywiä jauhoja tahdotaan. Siihen käytettäwät wasarat warustettakoot parahimmalla teräksellä ja niiden terät olkoot nelinkulmaiset ja teräwät. Niitä ei milloinkaan pidä käyttää kun terää on kulunut 1/3 tuuman paksulta, waan ne owat silloin uudestaan hiottawat. Ne eiwät saa painaa yli 5 naulan. Ennenkuin ruwetaan takomaan, owat kiwet lakaistawat aiwan puhtaiksi jauhoista ja pölystä sekä hierottawat noin 4 tummaan pitkällä ja yhtä leweällä, sileäksi höylätyllä puupalasella, joka on kastettu wedessä liuwotettuun punamultaan. Wäri tarttuu silloin kaikkiin sileäksi jauhettuihin paikkoihin ja nämä paikat owat nyt miltei kokonansa poisotettawat tai niin ettei mikään wärin pilkku jää tawallista nuppuneulan päätä suuremmaksi. Ennen sanottu soukka reuna alimmaisen kiwen rihlojen ääressä jätetään kuitenkin aina rakematta. Taottaessa lyödään lujemmin lähempänä kiwen silmukkaa ja helpommin ulkosyrjän ääressä. Waikeata on sanoa kuinka kowasti tai helposti tulee iskeä, koska tämä rippuu kiwen kowuudesta y. m.; waan sen kukin mylläri kyllä ymmärtää. Kuitenkin tulee kaikissa tapauksissa lyödä paljon helpommin kuin mikä on tawallista. Kohtalaisen loman pysyttämiseksi kiwien wälissä silmukkaan päin tulee, joka kerta kuin niitä taotaan, uudestaan woidella kerta tai pari punamullalla ja joko kerta peräti tahkoa pois siitä syntywät punaiset pilkut. Nyt on mylly walmis jauhamaan.
[...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti