Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto
Sieniä on käytetty hyvin vähän luonnon väreillä värjättäessä. Eivät edes ne ammattilaiset, jotka ennen 1800-luvulla tulleita teollisuusvärejä värjäsivät työkseen luonnonväreillä, osanneet hyödyntää sieniä ammatissaan. Vain muutamaa sienilajia käytettiin värjäämiseen. "Multasientä" (Pisolithus tinctorius) käytettiin Böhmissä antamaan keittoihin ruskeaa väriä sekä Ranskassa että Italiassa villakankaiden värjäykseen. Intiaanien tiedetään käyttäneen sotamaalauksissaan sientä Echinodontium tinctorium.
Ruotsin vanhimmassa värjäyskirjassa (Johan Linder, Swenska Färgekonst, 1720) on ohje, jossa kerrotaan, miten pellavaa voidaan värjätä keltaiseksi "verirouskulla" (blodriska). Ruotsalaisen Lisa Johanssonin kokoelmissa vanhoissa Lapmarkin kasvivärjäysohjeista on resepti "koivusienellä" (björksvamp) värjäämisestä.
1940-luvulla Ranskassa kokeiltiin sienillä värjäämistä, mutta ei löydetty muita käyttökelpoisia värjäyssieniä kuin okrakääpä (Hapalopilus), pulkkosieni (Paxillus) ja joukko homesieniä.
Sienillä värjäyksen läpimurto tapahtui USA:ssa 1974, jolloin julkaistiin kalifornialaisen Miriam Ricen kirjanen Let's try mushrooms for color. 1980 julkaistiin edellistä täydentävä kirja Mushrooms for color ja pidettiin USA:n ensimmäinen sienillä värjättyjen tekstiilien näyttely.
Nyt on Ruotsissa innostuttu kokeilemaan värjäämistä sienillä. Kesällä 1982 julkaistiin Carla ja Erik Sundströmin kirjoittama kirja Färga med svampar, josta myös nämä historiatiedot on poimittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti