Oulun Wiikko-Sanomia 14, 9.4.1853
Oulun läänin talouden seura on useammassa lehdessä julkaistu artikkelisarja talouden seuran ja kannustusmielessä kirjoitettujen erilaisten rahanhankkimiselinkeinojen (mm. terwanpoltto jne.) kuvailusta. Tähän poimittu ainoastaan sianmarjoja/sianpuolia koskeva kohta osasta H. Muutamain apu-ansioin kehoittaminen.
[...]
Meidän maan kankailla kaswaa monin paikoin runsaasti jauho-puolukoita, joita eri nimellänsä paikoin sanotaan sian marjoiksi, toisin paikoin kangasparkiksi, kangas-puoloiksi, ja joitten warsista wähällä työllä saadaan sumakin nimellä kaupassa kulkewaa wäri-ainetta eli painetta. Koetteeksi, jos siitä olisi hywäkin woitto maakunnalle, koota niitä ja walmistaa ulkomaalle wietäwäksi, pyysi seura w. 1848 muutaman täällä Oulussa asuwan jäsenensä lähettämään niitä jonkun wähän myytäwäksi, ja sitte antamaan tiedon seuralle, mitenkä sen kaupan kanssa oli käynyt. Seuraawana wuotena kertoi toimitusmies kyllä saaneensa ja ostaneensa jauhopuolen warsia, mutta kun ei kukaan ollut antanut myllyänsä niiden jauhamisella pilata, niin olivat ne wielä sillänsä ulkomaalle laittamatta, jonka tähden seura siitä wielä ei ole saanut sen parempata tietoa ja selitystä.
Mainitut warret kootaan etuisimmasti pouta-säällä ja myöhään syksyllä, ei kuitenkaan niin kowin myöhään, että lehdet olisiwat wehriän (wiherjän) karwansa muuttaneet. Sitte kuiwataan ne niin waroisasti, etteiwät lehdet muuta karwaansa (wäriänsä) ja jauhetaan tawallisella myllyllä hienoksi. Mutta jauhamisen jälkeen owat myllyn kiwet tarkoin puhdistettawat, ettei niistä lähtisi karwasta makua jälkeen jauhettawaan wiljaan.
Niin walmistetuista ja jauhetuista jauhopuolan warsista kuuluu ulkomailla maksettawan toisinaan kokonainen hopiorupla leiwiskältä, josta kyllä itsekukin huokiasti arwaa, mikä rahan tulo siitä olisi erittäinkin köyhälle, saamattomalle kansalle, jos niitä kaupaksi walmistettaisiin ja meidän kauppamiehet tottuisiwat niitä ostamaan ja ulkomaille lähettämään.
Niinkuin jo sanottiin, käytetään niitä wärjäyksiin. Harmaaksi paineeksi willaisille ei tarwita muuta, kun että yhdelle naulalle painettawaa ainetta laitetaan 4: luodista aluna-wettä, jossa se ensin liotetetaan ja sen jälkeen kastellaan ja hämmennetään jauhopuolan warsille keitetyssä liemessä. Kastorimustaa willaiselle painettaissa pitää aine ensin käyttää siniwäri-wedessä, jonka jälkeen yhdelle naulalle painettawaa ainetta otetaan 5 luotia tawallista wihtrilliä, 2½ (s. o. puolenkolmatta) luotia wiinikiweä (ruots. winsten) ja wettä tarpeen mukaan, joissa yhteen seoitettuna sama aine sitte keitetään 2 tiimaa.
Seuraawana päiwänä pestään se wedessä ja sitte keitetään 1½ (puolitoista) naulaa hienonnettuja jauhopuolan warsia 2 tiimaa tarpeellisen weden kanssa, jonka jälkeen liemi siilataan erille ja pannaan wähän krapin ja sen painettawan aineen kanssa uudelleen puoleksitoista tiimaa kiehumaan; sitte on se walmiiksi painettu, ettei kaipaa muuta, kun jähtymistä ja puhtaaksi pesemistä. Jos sitä ensin ei siniwärissä käytettäisi, tulisi paine pruunia, mutta sekin saataisi helposti mustumaan, jos liikutettaisiin hetkeisen pruunista presiljasta keitetyssä liemessä.
(Jatketaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti