Hämäläinen 94, 26.11.1887
Meidän uudet rakennuksemme, raatihuone ja koulu, täällä Hämeenlinnassa, owat nyt niin edistyneet, että niitä saa sanoa walmistuneiksi ulkopuolelta.
Sisäpuolelta ne sen sijaan owat wielä puoliwalmiita, ja semmoisina ei niitä saa arwostella. Mutta ulkopuolelta, koska ne owat walmiit ja niillä täysi maalikin päällä, on walta niitä tarkastaa.
Mitä raatihuoneesen tulee, niin näkyy siinä tuskin olewan moittimisen sioa. Se on kokonsa, kaawansa, koristuksensa ja maalinsa puolesta hywin paikallensa sopiwa.
Suurempi raatihuone olisi tälle kaupungille liian ylwästelewä ja ikäänkuin kaswamisen waralle tehty. Se ei myöskään soweltuisi seisomaan muiden torin warrella olewain rakennusten kanssa.
Aikoja kuluneekin, ennenkuin talot torin warrella muuttuwat kiwimuureiksi. Ja jos muuttuwatkin, niin ei ole luultawa, että ne ylenpalttisella suuruudellaan tulewat masentamaan raatihuoneen muotoa.
Ja jos joskus niinkin tapahtuu, niin onhan silloinkin aikaa lisätä raatihuonetta sekä siwuilta että päältä.
Sanalla sanoen, raatihuone on mielestämme kaikin puolin soma ja sopiwa.
Helsingissä on ruwettu ehkä liiaksi ylwästelemään suurilla ja korkeilla kiwimuureilla. Ne ikäänkuin liioittelewat - muutamat kumminkin - kaupungin muitten olosuhteitten rinnalla.
Sillä eihän liene kieltämistä, ettei Helsinki, niin pääkaupunki kuin se onkin, muihin pääkaupunkeihin werraten, yhä wielä olisi pikku kaupunki.
Mutta palaitkaamme noihin rakennuksiin omassa kaupungissamme.
Jos raatihuonerakennus on tydyttäwä, niin ei ole laita sama, mitä koulurakennukseen tulee.
Itse maalikin siinä on ikäwää laatua.
Jos rakennus siaitsisi jossain kaupungin muiden rakennuksien keskuudessa, niin saattaisi semmoinen maali tydyttää. Mutta siinä kun huone seisoo yksinäisenä, awonaisella kentällä, antaa tuo tumma karwa sille kolkon muodon.
Tämän kirjoittaja interviewasi asiasta aikanaan sitä arkitektia, jolla rakennuksen kuwa-piirustuksen kanssa oli lopullinen tekeminen. Ja tuli silloin puheeksi tuo tiilin karwa.
Hän sanoi, että tiilin karwa on tiilisen huoneen luonnollinen wäri ja kaikki maalit kiwimuurin seinissä owat wale pukua.
Kun esim. tiilien päälle wedetään kantakiwen tai marmorin tai harmaan kiwen wäriä, niin mitä se muuta on kuin walepukua.
Sitä emme saattaneet kieltää, mutta muistutimme samassa, että jos waalean ruskean tiilikiwen päälle wedetään tumman ruskeata maalia, ja harmaa sawi tiilien wälissä maalataan siniseksi, niin se on wielä suurempi wale.
Ja semmoiseen walepukuun on täällä äsken rakennettu kouluhuone maalattu. Ja niinkuin jo olemme sanoneet, et se sitä ensinkään kaunista.
Eikä puheena olewa huone ole muutenkaan miellyttäwä. Waikka awariin mittakaawoihin rakennettu, on se näöltään hirmuisen raskas. Päällimmäinen osa koettaa, ikäänkuin painajainen, sortaa maahan alimmaista osaa.
Akkunain päälliskaaret owat jätetyt ilman minkäänlaista tukea. Ne katkeawat äkkiä siwuilta ja jääwät turwattomina riippumaan, ikäänkuin ne näkisiwät pahaa unta, että nyt he putoawat.
Ainoastaan yläkerroksen akkunalaarien wäliin on sowitettu muutamia kannatuspylwäitä. Mutta ne näyttäwät woimattomilta, kun ei ole samanlaisia pylwäitä kannattamassa kaarten ulkosiwuja.
Keski- ja alikerroksissa ei ole ensinkään senlaisia pylwäitä kaaria kannattamassa.
Lopuksi on mainittawa sana siitä päällekirjoituksesta, joka on sijoitettu rakennuksen yläreunaan:
Labor omnia vincit improbus.
Moni on kummastellut, mitä niillä sanoilla oikeastaan tarkoitetaan. Meidän mielestämme owat ne ainoa osa koko rakennuksessa, mikä on totta. Ne merkitsewät suomen kielellä:
Myyrän työ se kaikki woittaa.
Ja maamme toisella kielellä kuuluwat sanat näin:
Mullvads-arbetet allt besegrar.
Ja myyrän työtä se oli, se kaiwaminen, jolla suomalainen normaalikoulu täältä saatiin pois. Neljätoista wuotta sitä kesti, mutta wiimein se onnistui.
Ja nyt on tuo latinainen päällekirjoitus siitä kerskaamassa - ainoa osa, mikä koko rakennuksessa ei ole humbugia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti