Yhtä ja toista maalarintöistä.

Keski-Suomi 42A, 13.3.1903

(Jatkoa edelliseen numeroon.)

Kestävä ja huokea värisekoitus sekä ulkohuoneita että asuinrakennuksia varten saadaan seuraavalla tavalla: 1 ½kg. ruisjauhoja sekoitetaan kylmää vettä ja tähän vellin kaltaiseen sekoitukseen lisätään vähitellen 22-26 litraa kiehuvaa vettä. Sitten pannaan siihen ½ kg kiteytynyttä rautavihtrilliä ja kun se on sulanut, keltamultaa, punamultaa tahi jotakin muuta maaväriä mielen mukaan.

Kestävää ja huokeata väriä puurakennuksia varten valmistetaan myöskin seuraavan ohjeen mukaan: 15 osaan kylmää kaivovettä sekoitetaan 5 osaa tavallisia ruisjauhoja, eri astiassa liuotetaan 2 osaa sinkkivitrioolia 15 osaan kiehuvaa vettä ja samoin eri astiassa sulatetaan keittämällä 1½ osaa hartsia ja 10 osaa hylkeen rasvaa. Ruisjauhosekoitukseen lisätään ensin lämmin sinkkivitriooliliuos ia sitten hylkeen rasvaan sulatettu hartsi. Mielen mukaan sekoitetaan tähän jotakin maaväriä.

Rappaamattomat tiiliseinät maalataan punaisiksi punamullalla ja keltamullalla, johon on sekoitettu suolavettä ja vähän vernissaa.

Huokean ja myöskin kestävän värin puurakennuksia varten saa, jos 50 litraan vettä sekoitetaan 6 kg. kuivattua ja hienoksi survottua kuusenpihkaa, jota ahkerasti hämmennellen keitetään vahvalla tulella pari tuntia, jolloin kuoret ja muut roska-aineet kuoritaan siltä pois. Sittenkun pihka, joka tällä ajalla tavallisesti on kerinnyt hyvästi sekoittua, on sulanut, vispilöidään siihen ainejoukon kiehuessa hämmennellen 2 kg seulotuita ruisjauhoja ja vihdoin 12 kh jauhettua liitua ja sitten vielä keitetään väriä jonkun aikaa. Tarpeen mukaan voi siihen sitten lisätä punaväriä, keltamultaa y. m., jotta maali muuttaisi värinsä. Mutta lisättävät väriaineet ovat aina edeltäpäin sekoitettavat* veteen, jotta väri tulisi tasasempaa. Käytettäessä värin tulee olla lämmintä, muutoin pihka kernaasti kutistuu hienoiksi nystyröiksi, jotka tekevät värin karkeaksi vähemmän kestäväksi. Kuumennetuilla rautakappaleilla tahi kivillä on väri sen vuoksi pidettävä lämpimänä. Muistettava on, että kaikki vesivärit pystyvät paremmin höyläämättömään kuin tasaseen pintaan. On sekin muistettava että maalattavan esineen pinta on oleva kuiva, sillä muutoin sulkeutuu puuhun kosteutta, joka haittaa sen kestävyyttä.

Värien valikoiminen

Maalaamisen tarkoitus on myöskin esineiden kaunistaminen. Senlaisia esineitä, kuin esim. harmaakivi, tiilet, saviseina ja joskus puukin y. m., joilla luonnostaan on suloinen väri, ei pitäisi maalattaman, vaan olisi niiden luonnollinen väri säilytettävä. Kun tahdotaan saada esineet ulkonäöltään paremmiksi ja pulskemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, tehdään joskus suuriakin erehdyksiä. Niimpä esim. joskus nähdään puinen rakennus maalatuksi ja koristetuksi kivirakennuksen näköiseksi, samoin nähdään joskus ulkoportaat, katot, holvit y. m. s. niin oudonnäköisinä, etteivät ne ensinkään ole sopusoinnussa lähellä ja yhteydessä olevain esineitten kanssa. Se tietysti ei myöskään ole kaunista. Suoraa ja yksinkertaista ei kuitenkaan pitäisi sillä tavoin koitella salata, sillä se saattaa oikein käytettynä olla kaunista ilman tuota valepukuakin. Sen vuoksi ei pitäisi koetella jäljitellä mitään, joka sotii todellisuutta vastaan, sillä tosi yksin vaan on oikea ja kaunis.

Erikseen seisoville esineille väriä määrätessä on otettava huomioon se peräala, jonka kanssa yhteydessä ne tulevat näkyviin. Esine esim. rakennus, joka on erillään muista kukkulalla, johon aurinko esteettömästi pääsee paistamaan ja jota ympäröimässä on valoisia esineitä, on maalattava jollakin tummalla värillä, jotta se paremmin pistäisi silmään; sitävastoin on viheriässä metsässä oleva rakennus maalattava valoisilla väreillä.

Rakennuksiin paraiten sopivat värit ovat lämpöiset valoisat, harmaankeltaiset tahi punaiset värit. Puhtaat valkeat värit eivät sovellu ensinkään ulkomaalauksiin ja sisämaalauksiin ainoastaan poikkeustapauksissa. Ne vahingoittavat näet silmiä, kun auringon valo kohtaa niitä ja siitä syntyy vastenmielisiä heijastuksia; ne sitäpaitsi tuntuvat kovilta ja kylmiltä. Sitäpaitsi ne ovat epäkäytännöllisiä siinä suhteessa, että niissä pilkut ja lika helposti näkyvät. Niitä sen vuoksi tulisi käyttää ainoastaan muiden värien kanssa, jotka taittavat ja keventävät niiden kovuutta.

Väriä valikoidessa on sitäpaitsi otettava lukuun läheisyydessä olevien esineitten värit, niin että samanvärisiä esineitä ei aseteta rinnatusten. Sen vuoksi maalla, missä ei ole puutetta viheriöistä puista ja pensaista ja missä korkeat rakennukset eivät estä näköalaa, ei pitäisi koskaan maalata ulkoilmassa olevia esineitä viheriöiksi tahi sinisiksi. Siellä on käytettävä ruskeita, punaisia ja keltaisen harmaita värejä, sillä semmoiset sointuvat maan vihannuuteen ja taivaan ja järvien sineen. Huoneitten sisällä sopii käyttää tammösiä kauniita värejä, mutta niitä ei pidä asettaa rinnatusten koska ne eivät keskenään soinnu.

Mitä rakennusten ulkomaalaukseen tulee on siihen käytettävä väbintäänkin kahta eri väriä, olkoon rakennus kuinka yksinkertainen tahansa. Kaikki listat, ikkunain ja ovien pielet ja vuorilaudat, konsonlit y. m. ulkonevat osat ovat maalattavat jollakin seinäpinnasta poikkeavalla värillä, niin että nämäkin osat jo loitornmallekin näkyvät selvästi ja kirkkaina. Valoisilla väreillä maalatuissa rakennuksissa ovat listat ja koristukset maalattavat tummiksi, koska ne ainoastaan sellaisina tulevat selvästi näkyviin. Samalla tavoin on tammenvänsissä rakennuksiesa listat ja koristeet maalattavat vaaleiksi. Erotus molempien välillä ei saa olla vähäinen, päinvastoin tulee sen olla jyrkkä, mutta keskenään täytyy värien kuitenkin sointua.

Vasta sanottuun perustuen ja siihen nähden mitä värien valikoimisesta on mainittu, ovat punssiksi maalatut rakennukset varustettavat vaaleanvärisillä nurkkalaudoilla, listoilla y. m. Ne eivät kuitenkaan saa olla valkeita, kuten usein nähdään, vaan tulee niiden olla vaaleankeltaisia, lähinnä kuivan puun näköisiä. Rakennuksissa, jotka ovat maalatut vaaleammalla punaisella värillä kuin tavallinen punamulta, soveltuu listojen väriksi tumman ruskea vaikka se onkin hiukan synkän näköinen. Ikkunain kehikot ovat siinä tapauksessa maalattava vaaleammiksi.

Sisämaalauksiin nähden yksinkertaisesti maalattu huone on usein paljoa suloisempi silmälle kuin monin värin ja koristein loistava. Lattia on maalattava tummilla eikä vaaleilla, aroilla väreillä eikä siihen saa maalata kuviakaan, joiden päälle astuminen epäilyttäisi. Seinät kernaimmin tehdään vaaleiksi. Tummat värit soveltuvat kuitenkin myöskin, varsinkin makuuhuoneisiin ja semmoisiin, joihin aurinko pääsee paistamaan. Kattolista on samoin kuin lattian jalkalista eli paneili tehtävä tummaksi ja katto hyvin vaaleaksi, mutta seinän väriin soveltuvaksi.