6.4.22

Painovärien tuntemisen aakkosia

Kirjapainotaito 5, 1929

Painoväri on kuten tunnettua kokoonpantu kahdesta pääaineesta, sideaineesta ja väriaineesta. Sideaineena käytetään painoväreissä pääasiassa liinaöljyvernissaa. Vernissan laatu voi paljon vaikuttaa painovärin erilaiseen painokelpoisuuteen. Jos vernissaakeitetään kauemmin tulee se vahvempaa ja "laihempaa", vähemmin keitetty vernissa on taasen ohuempaa ja "rasvaisempaa". Liinaöljyä enemmän tai vähemmän keittämällä saadaan siis erilaisia vernissalaatuja,kuten: lakkaöljy, kuparipainovernissa, hyvin heikko vernissa, heikko vernissa, keskivahva vernissa, vahva vernissa ja pronssivernissa. On huomattava, että eri vahvuisia vernissalaatuja keskenään sekoittamalla ei saada vernissaan samoja ominaisuuksia kuin jos vernissa keittämällä tehdään saman vahvuiseksi.

Sideaineina, sideaineiden korvikkeina ja värilisäkkeinä käytetään useita eri aineita, kuten hartsiöljyä, mineraaliöljyjä, saippuaa, sianihraa ym., jotka joissakin tapauksissa huonontavat värin,mutta toisissa tapauksissa taasen ovat ihan välttämättömiä, jotta värillä voitaisiin ilman häiriöitä painaa.

Saman värin erilainen painokelpoisuus johtuu m.m. siitä, että on painettava erilaiselle paperille, kovalle, kuohkealle jne. Joissakin tapauksissa, esim. kovapintaista liitupaperia käytettäessä, on hyvä, että väri kuivuu oksideerautumalla paperin pinnalle. Toisissa tapauksissa taasen on parempi, että väri kuivuu joko haihtumalla tai imeytymällä paperiin, esim. sanomalehtiväri. Kun sanomme, että värin painokelpoisuuteen suurelta osalta vaikuttaa side- ja lisäkeaineiden laatu jamäärä, niin toiselta puolen täytyy muistaa, että yhtä suuri vaikutus värin painokelpoisuuteen nähden on itse väriaineen kemiallisella kokoomuksella. Väriaineet= pigmentit kirjapainoväreissä ovat aina jauheena jokamuodossa javoidaan ne mekaanisin keinoin saada, toiset ehkä hienommiksi kuin toiset ja siten saada ne enemmän tai vähemmän painokelpoisiksi, mutta tämä hienontaminen ei kuitenkaan vaikuta itse väriaineen kemiallisiin ominaisuuksiin muuttavasti.

Eri värivivahduksia janiiden nimityksiä löytyy lukemattomia. Näillä nimityksillä ei useimmassa tapauksessa ole mitään määrättyä merkitystä, vaan ovat ne eri väritehtaitten mielivaltaisesti valmistamilleen väreille ja vivahduksille antamia. Nämä satunnaiset värinimitykset aikaansaavat värien käyttäjien kesken epävarmuutta, samalla värilläkun esim. voi olla monta eri nimeä. Kuitenkin löytyy joukko värinimityksiä jotka pohjautuvat värien kemialliseen kokoomukseen. Kun allaolevat "Der Graphische Betrieb"-lehdestä käännetyt värejä koskevat nimitykset ja asiat ovat juuri edellämainitun luontoisia, sopivat ne hyvin jatkoksi ylläolevaan.

- A. A. Alén

***

Huonosti kuivuvia ovat kaikki kyllästetyt (= kirkkaat) lakkavärit, erittäinkin punaiset, sitäpaitsi krappilakka, echtvioletti, viridiinivihreä, nachtvihreä (Nachtgrün) ym.

Hyvin kuivuvia ovat milorisininen, kromikeltainen, lyijyvalkoinen tai kremservalkoinen, kromivihreä (sekoitettu milorisinisestä ja kromikeltaisesta), jota myöskin sanotaan milorivihreäksi, venäjänvihreäksi (Russischgrün) tai silkkivihreäksi (Seidengrün).

Kaikkiin painomenetelmiin sopivia ja ehdottomasti kestäviä ovat mustat värit, olkoon sitten kysymyksessä hapon-, alkalin (lipeän)-, valon-, ilman- tai vedenkestävyys. Poikkeuksen tekevät kuitenkin sinisellä lakkavärillä "kaunistetut" värit, koska ne alkalin, veden tai lakeerauksen vaikutuksesta liottuvat irti ja leviävät paperilla.

Kromikeltainen on hyvin peittävä,lakeerauskelpoinen ja nopeasti kuivuva väri. On kuitenkin otettava huomioon, että se voi kuivua niin, että pinta kovettuu lasimaiseksi, muodostuu ns. "glasyyri", joten tämän värin päälle on nopeasti painettava seuraava, jos tahtoo saada värin ottamaan edelliseen kunnollisesti kiinni. Kromikeltainen on moniväripainoksissa painettava ensimmäiseksi (peittävä). Sopii suurien pintojen,mutta ei sovi hyvin hienojen rasterien painamiseen.

Milorisininen, jota myöskin sanotaan, riippuen vivahduksesta, preussin-, parisin-, teräs- ja pronssisiniseksi, on yhtä kestävä kuin mustat värit. Ei ole kuitenkaan alkalinkestävää, joten se ei kelpaa esim. saippuakääreiden painamiseen. Kuivumisominaisuus ja painokelpoisuus ovat erinomaiset, jonka tähden sitä käytetään normaalisinisenä kolmiväripainoksissa.

Ruskeat painovärit, jos ne ovat maaväreistä tehdyt, sopivatkyllä tekstinpainamiseen. Kuvatöissä sitävastoin tulevat kysymykseen ainoastaan lakkavärit, jotka ovat valmistetut indantheren väriaineita käyttämällä.

Vihreät painovärit ovat useimmissa tapauksissa sekoitetut sinisistä ja keltaisista väriaineista. Löytyy kyllä myöskin vihreitä värilakkoja. (Vertaa myöskin sitä kohtaa, jossa puhutaan huonosti kuivuvista väreistä.)

Keltaisia painovärejä ovat paitsi kromikeltainen ja vaaleat okralajit myöskin Echtgelblack (keltalakka), joka on hyvä painokelpoisuuteensa ja kuivumisominaisuuteensa nähden.

Sinisiä painovärejä ovat paitsi miloria (katso ylempää) ja sinilakkoja myöskin ultramariini, jota myöskin sanotaan keisarinsiniseksi. Ultramariini on painokelpoisuudeltaan huono väri. Se on kyllä vivahdukseltaan kaunis, mutta on painettaessa jauhomainen.

Kremservalkoinen, jota sanotaan myöskin lumivalkoiseksi, on erikoisen hieno laji lyijyvalkoista. Sillä on hyvä peittokyky ja käytetään sitä erittäinkin silloin, kun on vaalennettava lyijypitoisia värejä (kromikeltaista ym.). Sopii erinomaisesti peittoväriksi värillisille papereille ja kartongeille painettaessa.

Sinkkivalkoisella ei ole samaa peittovoimaa kuin lyijyvalkoisella, sitä voidaan sekoittaa myöskin tulikivipitoisiin väreihin. Vaatii paljon kuivatusainetta ja sopii peltipainossa käytettäväksi sekä puhtaan valkoisena että toisten värien vaalentamiseen.

Savihydraatti (= alumiinioksiidi) sekoitettuna vernissaan käy kuultovalkoisen tai maitovalkoisen nimellä käytännössä. Useat tehtaat valmistavat myöskin emäksisestä magnesiumkarbonaatista (= magnesiajauhe) kuultovalkoista. Molempien edellämainittujen valkoisten värien hyvä painokelpoisuus on eduksi jos on vaalennettava värillisiä värejä tai on parannettava huonosti painavia maavärejä.

Peittovalkoinen (= Deckweiss) on litoponista tehty painoväri, joka hyvin lähentelee lyijyvalkoista, mutta sillä ei kuitenkaan ole lyijyvalkoisen huonoja ominaisuuksia,kutenhuonoa painokelpoisuutta, myrkyllisyyttä jne. Peittovalkoinen, joka on tehty litoponista on myöskin ehdottomasti valonkestävä.

Violetit painovärit ovat useimmiten värilakkoja. Kauniita kirkkaita vivahduksia löytyy violettien painovärien joukossa useita, mutta ei spriitä, valoa tai lakeerausta kestäviä, puhumattakaan alkalin- tai haponkestävyydestä. Ainoastaan harvat, ja tässäkin tapauksessa ainoastaan indantherenväriaineista saadut violetit painovärit vastaavat laatupainatuksien vaatimukset.

Punaiset painovärit ovat painajalle pahimpana vastuksena. Melkein kaikki punaiset värit ovat värilakkoja paitsi karmiini, krappilakka, sinoberi ja mennige. Useat punaiset värilakat tahtovat heltiä painamisen jälkeen; tämä on syynä siihen,että useassa tapauksessa täytyy käyttää kalliimpaa värilaatua. Löytyy sentään useita punaisia värilakkoja, jotka korvaavat karmiinin ja krappilakan eivätkä kuitenkaan ole niin kalliita kuin nämä.

Ei kommentteja :