Käsiteollisuus 1, 1919
Käsiteollisuuslehden viime marras—joulukuun numerossa olleesta kehoituksesta, "että kotiteollisuustarkastustoimistoon lähetettäisiin malleja suomudalla värjäämiskokeiluista", on jo yksi näyte saapunut sekä villasta että langasta, jota on suomudalla värjätty. Parhaiten ymmärrettänee värin hyvyys ja kauneus, jos sanotaan, että villa sekä lanka on timanttimustaa väriltään.
Näytteiden lähettäjä, Kotiteollisuusyhdistyksen sihteeri Ester Oksanen Jyväskylästä selittää väriaineiden saannin ja värjäysohjeen seuraavasti: Suomudalla värjääminen on jo yleisesti tunnettu ja pitemmän aikaa käytetty värjäystapa Keski-Suomessa, missä juuri on sellaisia soita, joiden n. k. ruostelähteistä saa värjäykseen sopivaa suomutaa eli "suomustasta", joksi sitä Keski-Suomessa nimitetään. Tällaisia soita tiedetään olevan Laukaassa, Petäjävedellä sekä Petäjäveden ja Jämsän rajoilla.
Värjäysohjeessa ei ole käytetty mitään punnituksia, vaan on väriaineita pantu mielin määrin runsaanlaisesti. — Ensin keitetään, noin 3—4 tunnin ajan, lepänkuoria, jotka yön ovat olleet liossa, niin runsas annos, että saadaan hyvin voimakas vesi. Kuoret siilataan pois ja tähän lepänkuoriveteen pannaan suomutaa, myöskin sitä runsas annos, ja annetaan seoksen kiehua jonkun aikaa. Tähän vellimäiseen aineeseen pannaan kosteat langat kiehumaan ja keitetään siksi, kunnes värjättävät näyttävät mustilta. Suomutaa voi lisätä, jos langat näyttävät harmailta. Sitte voi langat tai villat jättää väriliemeen jäähtymään, jonka jälkeen ne huuhdotaan useassa vedessä, että muta irtaantuu hyvin pois. Väri on kaunis ja kestävä.
Toivottavasti useammalla taholla tutkitaan soita, suomutaa voisi löytyä, jakokeillaan värjäystä punnitsemalla väriaineet sekä värjättävät, että niille sopiva suhde löydettäisiin. Mielenkiintoista olisi saada tietää, onko väri sopivaa myöskin pellavaan ja puuvillaan.
A. H.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti