Kirjapainotaito 5, 1915
Vaaleitten värien painaminen tummalle paperille on jokseenkin vaikea tehtävä. Ennen kaikkea on huomattava, että siihen tarkoitukseen ei saa käyttää muita kuin erittäin hyvästi jauhettuja ja peittäviä värejä. Valkeista väreistä tulee kysymykseen ainoastaan kremservalkea, kirjansitojanvalkea tahi satinivalkea (vernissassa jauhettua aluminiumipronssia), joihin sitäpaitsi voi lisätä bolognelaisliitua. Vielä täytyy tarkastaa onko paperi kiillotettua tahi imukykyistä; viimemainitussa tapauksessa täytyy painaa kaksi kertaa päällekkäin, sillä ensimäisen painon osittain imee imukykyinen paperi ja näyttää niinmuodoin heikolta. Kuivausaineena, jota väreihin lisätään, saa käyttää ainoastaan n.s. kuivaustahdasta eli -pastaa, jota väritehtaat toimittavat kauppaan eri nimisinä. Kuitenkaan ei saa koskaan käyttää "Siccatiivia", sillä siitä paino vain tahmaantuu. Jos koneen säännölliseen käyntiin nähden ilmenee vaikeuksia näitä enimmäkseen vahvoja peittovärejä painaessa, niin väreihin ei koskaan lisätä rasva-aineita, lamppuöljyä j.n.e., sillä siten ehkäistään kuivuminen kokonaan; sen sijaan voi lisätä värilaatikossa olevaan väriin muutamia tippoja puhdistettua tärpättiä, jota myöskin voi ruiskuttaa telojen päälle. Siten tulee väri norjaksi, painaminen käy hyvin ja, mikä on pääasia, lisääminen ei ensinkään ehkäise kuivumista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti