Sivuutettuamme pyhät ja vuoden pimeimmän ajan alamme vähitellen asettua säännöllisiin oloihin ja pyrkiä valoisia, pitkiä päiviä kohti kevättä kohti. Ehkäpä joku rohkenee ajatella jo kokonaisen vuodenkin eteenpäin. Näin me elämme elämämme jaksottain, joiden pituus ja rajapyykit vain vaihtelevat. Erään haaran edustajat, muotikuninkaat ja -kuningattaret pitävät vuotta perioodina, jolloin noudatetaan ennakolta määrättyjä muotoja ja värejä. Näiden määrääminen riippuu muotikuninkaiden yksilöllisestä aistista, edellisen vuoden varrella saaduista kokemuksista, joskus sattumasta ja kangastehtailijoiden myötävaikutuksesta. Joka vuosi tehtailijat panevat parastaan luodakseen uusia yhä kauniimpia ja eriskummallisempia laatuja vaihtelua kaipaavien tyydyttämiseksi. Juuri näihin aikoihin on pariisilaisten muotisalonkien jokapäiväisinä vieraina kangastehtaiden edustajia kilvan tarjoamassa tuotteitaan noille vaateliaille ostajille. Kankaiden valinta on hyvin törkeä toimitus ja silloin on vaikea päästä omistajan puheille, mutta voi tämä onnistua jollekin rohkealle, tarmokkaalle inuotipakinoitsijolle. Seuraavassa esitetään erään sellaisen saamia tietoja.
muodista v. 1927.
Monsieur Courtot, muotisalonki Redfernin omistaja aikoo käyttää malleihinsa pääasiallisesti kahta väriä, palttinansinistä ja harmaata. Näiden molempien värien välimuotoa on etsitty ja kokeiltu ja jos vaan onnistuttaisiin saamaan se, tulisi tämä värivivahdus olemaan Redfernin erikoisuus pitkälle kevääseen. On suunniteltu myöskin joukottain uusia kankaita, m. m. "friscos" erikoisine väreineen. Edelleen kankaita hauskoine sekoituksineen, yksiväristä ja raitaista tai ruudullista ja raitaista. Pienillä hienoilla kuvioilla katsotaan olevan tulevaisuutta; suurien ja liioittelevien aiheiden loistokausi on jo mennyttä. Vyötärö nousee jonkun verran ylemmäksi ja sen seurauksena eivät hameet juuri voi tulla pitemmiksi, sillä silloin tulisi vaikutus olemaan suhteeton. Kaikki on oleva pehmeää ja viehkeää: tämä koskee erikoisesti puvun yläosaa. Hameet pyrkivät edelleenkin saamaan kevyen, hienon ääriviivan ja jäävät ne säännöllisesti suoriksi.
Madame Jennyn värit ovat ruusunpunainen, vihreä, valkoinen ja musta - paljon mustaa. Ranskassa on vaikeat ajat ja senvuoksi on luonnollista, että naiset mielellään käyvät mustiin puettuna. Mustassa on nainen aina hyvin puettu, moitteeton, yksinkertainen ja elegantti. Huoletta voi käyttää kauankin yhtä ja samaa pukua, jos se on musta, mutta asian laita on aivan toinen puvun ollessa värikäs. Hameet tulevat täälläkin olemaan yhä edelleen lyhyet ja vyötärö hieman ylempänä. Aineena tullaan käyttämään joukottain samettia, josta tehdään sweaterseja, puseroita, pieniä lyhyitä jakkuja ja puseromaisia liivejä. Samoin käytetään paljon paksuja crepe-de-Miue laatuja ja taftia. Nykyään valmistetaan taftia, joka on pehmeää ja taipuisaa, joten sitä voidaan käsitellä kuten shiffonia.
Drecoll suunnittelee poimutteluja ja erittäin harkitiua leikkausta, joka ei kuitenkaan millään tavalla tule hävittämään yksinkertaista suoraa viivaa. Vyötärö tulee vähän ylemmäksi, mutta ei suinkaan niin korkealle kuin entisinä aikoina. Mitä väreihin tulee, on Drecollilla runollisia uutuuksia, kylmiä varivivahdukia, "kuutamoheijastuksia", napaseudun värejä, jos niin saa sanoa. Ei lainkaan lämpimiä värejä, joiden makeus väsyttää silmää, ei, salaperäinen loiste on ympäröivä Drecollin toaletteja ja antava kantajilleen vaikeasti saavutettavan hohteisen viehkeyden. On väsytty rikkaasti koristettuihin hameisiin ja niiden vastakohtiin, yksinkertaisiin, liiveihin. Teatterissa, päivällisillä ja ravintoloissa olkapäät ja rintaosa paraiten näkyvät, siitäpä syystä on liivi ja hame koristeltava yhtä paljon tai suotava runsaampi koristelu liiviosaile. Leikkaus seuraa jokseenkin vartalon ääriviivoja. - Tässä pääpiirteissään vuoden 1927 muodin suuntaviivat.
Kuvissa esitetään tämän talvikauden hattuja. Havaitsemme niiden oievan muodoltaan korkeita, varustettuja kapealla silmiä varjostavalla reunalla tai voi tämä puuttua kokonaan. Hatut tehdään sametista muodostaen runsaasti poimuja, tai huovasta, vieläpä näitä molempia rinnastetaan samassa hatussa. Huopahattua käytetään aamupäivällä, sametti- ja muita hattuja iltapäivällä.
Tarkastellessamme kappojen kuvia, huomaamme, että ne pyrkivät tulemaan yhä suoremmiksi ja kapeammiksi. Nämä pari kappaa näyttävät palautumista yksinkertaiseen kuosiin, jolla huolimatta selvästä uudenaikaistumisesta, on jonkinlainen sukulaisuus 1870-1880 luvun prinsessamallien kanssa. Pyöreät kielekkeet dekoratiivisena aineksena korostavat edelleen tätä sukulaisuutta. Valtavat turkiskalvosimet ovat myöhempi lisä, samoin toiselle puolelle sijoitettu tasku, joka on tehty niin, että siitä on tullut näkyvä koristus.
- Marie
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti