Liittolaismaitten väriaineteollisuus.

Kauppalehti 7, 11.1.1919

Väriaineteollisuus ja sen kanssa läheisessä yhteydessä oleva kemiallinen teollisuus oli ennen sotaa se tuotannonala, jolla Saksan teollinen ylivoimaisuus kaikkein selvimmin esiintyi. Kun sota yhdellä iskulla katkaisi mahdollisuudet saada kemikalioitten ja väriaineitten tarve Saksasta tyydytetyksi, havaitsivat liittoutuneet joutuneensa suuriin vaikeuksiin, joista selviytyäkseen niillä näytti olevan ainoana keinona edistää kaikin voimin oman teollisuuden muodostumista näillä aloilla. Neljä sotavuotta ovatkin epäilemättä tuoneet mukanansa huomattavan nousun tässä suhteessa. V. 1913 lasketaan Saksan toimittaneen maailmanmarkkinoille väriaineita yli 10 miljoonan punnan arvosta.

Niistä yhteenvedoista, joita on julkaistu ulkomaalaisissa eri ammattilehdissä, käy selville, mitä ensinnä Amerikkaan tulee, että v:n 1917 lopussa Yhdysvaltain uuteen väriaineteollisuuteen sijoitettujen pääomien määrä oli 163 milj. dollaria. Tähän lukuun ei kuitenkaan sisälly se osakepääoma, joka kymmenkunnalla aivan uudella tehtaalla on käytettävänään, eivätkä myöskään yksityisten firmojen sijoitukset. Kaikkiaan laskettiin silloin noin 210 milj. dollaria olleen sijoitettuna tervaväriteollisuuteen ja sen läheisiin tuotannon aloihin. Silmäys uuden amerikkalaisen väriaineteollisuuden spesialisoitumiseen osoittaa, että 22 liikettä valmisti raaka-aineita, sellaisia kuin bensoolia, toluolia, fenoolia, xyloolia, naftaliinia, 40 liikettä antautui puolivalmisteita tuottamaan, kuten trinitrotoluolia, nitrobensoolia, toluidinejä, jääetikkahappoa j. n. e., kun taas 46 liikettä valmisti tervavärejä ja 13 tehdasta kasvisvärejä ja ekstrakteja ynnä parkitusaineita. Selitetään, että amerikkalaiset värit ovat puuvillateollisuuden tarpeisiin täysin yhtä päteviä kuin saksalaiset. Niitä valmistetaan myöskin sikäli suuressa laajuudessa, etteivät ne vain täytä kotimaista tarvetta, vaan myöskin jättävät ylijäämää vientiä varten. Tullivuonna 1916—17 vietiin niinmuodoin värejä ja väriaineita 11.7 milj. dollarin arvosta (v. 1915—16 vain 51 milj. doll.), ja kymmenen ensi kuukauden aikana v. 1917—18 nousi tämä arvo 12.5 milj. dollariin. Suurin ostaja oli Englanti, joka näinä 10 kuukautena toi 3 miljoonan dollarin edestä. Osa amerikkalaisia väriliikkeitä työskentelee yksinomaan vientiä varten ja ovat ne perustaneet agentuureja ja osastokonttoreita Lontooseen ja Pariisiin, mutta myöskin Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan.

Käytettävissä olevien hajanaisten tietojen perustalla voidaan todeta, että väriteollisuuden nousu on ulottunut myöskin Englantiin, vaikkakaan ei samassa laajuudessa kuin se on esiintynyt Yhdysvalloissa. Englannin riippuvaisuus Saksan väriteollisuudesta käy selville siitä tosiasiasta, että v. 1913 tuotiin noin 1.73 milj, punnan edestä väriaineita Saksasta, sillävälin kun oman tuotannon arvo oli vain noin 100,000 puntaa sterlingiä. Sodan aikana on kuitenkin perustettu suuret yhtiöt British Dyes Ltd ja Levinstein & C:o, jotka kumpikin ovat antautuneet aniliinivärien valmistukseen. Se valmistuskyky, joka näillä molemmilla suurilla yhtiöillä on niiden yhdistämisestä on muuten ollut kysymys —, lienee huomattava, vaikkakaan se ei läheskään tyydytä kotimaista tarvetta. Ennen sotaa puuvillateollisuus käytti noin 2,000 eri nyansia, joista noin 70 pros. tuotiin Saksasta ja vain 7 pros. lähti englantilaisista tehtaista. Sodan aikana on puuvillatehtaiden käytäntöön tarvittavien värien lukumäärä täytynyt rajoittaa noin 230:een, joista vain 25 pros. valm stetaan Englannissa. Kolmasosa niistä on sitäpaitsi surrogaatteja, joita käytetään vain paremman puutteessa ja ovat myöskin 100—-200 pros. kalliimpia kuin ne kvaliteettivärit, joita ennen tuotiin Saksasta.

Mitä Ranskaan tulee, oli sen riippuvaisuus Saksan väreistä ja väriaineista hyvin tuntuva. Niinpä nousi v. 1913 Ranskan koko värienkulutus 26 milj. frangin arvoon, josta noin 45 pros. eli 12 milj. fr. arvosta tuotiin värejä Saksasta. Samana vuonna Ranskassa valmistetuista väreistä oli 35 pros. peräisin Saksasta tuoduista puolivalmisteista, jotka edelleen valmistettiin Ranskassa olevissa saksalaisissa haaraliikkeissä. Sodan aikana on kuitenkin omia tehtaita perustettu. V. 1917 muodostettiin siten valtion aloitteesta suuri Compagnie National de Matieres Colorantes et de Produits Chimiques 40 milj. frangin osakepääomalla. Edelleen on yksityisestä aloitteesta perustettu Societe des Matieres Colorances et Produits Chimiques de St. Denis ja Societe Chimique des Usines de Rhone synteettisen indigon, metyyli-indigoa ja kromi-indigon erikoisvalmistusta varten. Paitsi väriaineita tullaan valmistamaan farmaseuttisia tuotteita, parfyymejä, saippuata j. n. e. Eräs neljäs yritys muodostettiin viime vuonna 4 milj. frangin pääomalla benzidinin ja naftylaminin valmistusta varten.

Miten pitkälle tuotannossaan, mitä erityisesti väriaineihin tulee, tämä uusi teollisuus on edistynyt, siitä ei ole yhteenkoottuja numerotietoja olemassa. Kuitenkin lienee otaksuttavissa, että se Ranskassa, kuten Englannissakin, on saavuttanut varsin vähän huomattavia käytännöllisiä tuloksia. Sodan loputtua esiintynee Ranskalle kuitenkin suuria mahdollisuuksia laajan kemiallisen teollisuuden luomiseen maan eteläiseen vesivoimaiseen osaan, jossa vesiputouksien yhteenlaskettu voimamäärä arvioidaan 9 miljoonaksi hevosvoimaksi.

Japani on vihdoin viimeisellä sijalla värejä tuottavista maista, huolimatta suurista ponnistuksistaan. Yaltion johtama yhtiö on tosin perustettu Osakaan väri aineitten valmistusta varten, mutta sen erikoistuotteiden näyttelyssä, joka viime syksynä toimeenpantiin Tokiossa, kävi ilmi, että ne kaikki olivat ala-arvoisia ulkomaisten, etenkin saksalaisten värien rinnalla ja kerrassaan kilpailukyvyttömiä normaaliolojen vallitessa.

Se kilpailija, jota Saksa sitävastoin saanee peljätä taistelussa tällä alalla, on kaikesta päättäen oleva Amerikka. Jo amerikkalaiseen väriteollisuuteen sijoitettujen pääomien suuruus, jotka nyt tehnevät yli 200 milj. dollaria, näyttävät takaavan sen. Vertailun vuoksi muistettakoon, että saksalaisen aniliiniyhtymän, joka, kuten tunnettua, käsittää alan 7 suurinta yhtiötä lukuisine haarautumineen, yhteenlaskettu osakepääoma tekee 383.4 milj. Rmk.