Harmaasta wärikkääseen.

Häme 85, 30.7.1925

Ensimmäisiä hawaintoja, joita Suomen mies ulkomailla maaseudulla kulkiessaan tekee, on se, että riakennukset yleensä omat maalattuja ja rakennusten ympäristössä kaswaa puita ja pensaita. Tämän hawainnon on tehnyt jokainen, joka on matkustanut esim. Norjassa ja Etelä- Keski-Ruotsissa. Maalatut rakennukset, niin asunto- kuin talousrakennukset, ja puistikko koko rakennusryhmän ympärillä, hedelmäpuut ja marjapensaat, pensasaidat y.m. antawat leimansa koko maisemalle.

Walitettawasti ei meillä ole asianlaita näin. Suomen maaseudulla wain suhteellisesti harwoissa tapauksissa on käytetty ja käytetään pensseliä ja märiä rakennusten ulkoseinissä. Auringon polttama harmaus on maaseutumme rakennuksissa yleisintä. Jos tämä harmaus on ainakin ikäwä ilmiö, niin erikoisen surullisen näyn tarjoamat tällaiset rakennukset harmaan syksyn aikana. Kun sitten melkeinpä poikkeustapauksessa tapaa rakennuksen tai rakennusryhmän, joka on maalattu punaiseksi, ikkuna-, omi- ja räystäslaudat walkoisiksi, on kuin näkisi uutta elämää.

Tämä eroawaisuus meidän ja ulkomaiden maaseudun rakennusten ja kodin ympäristön wälillä ei ole uusi hawainto. Se on wuosikymmenien kuluessa yhä uudelleen ja uudelleen saatu nähdä. Mutta muutosta, ei ainakaan riittäwässä määrässä, parempaan suuntaan ei main meillä ole saatu aikaan. Tulee kysyneeksi, mistä tämä wärien wieroksunta johtuu. Eikö suomalainen pidä wäristä, eikö hän käsitä, että wäri rakennusten seinämissä antaa kauneutta ja eloisuutta, eikö hän käsitä, että wäri lisää rakennusten ikää? Arwelemme, että näihin kysymyksiin on wastattawa myöntäwästi. Kyllä suomalainen käsittää kauneutta ja käsittää, että maalattu rakennus säilyy kauemmin kuin maalaamaton. On nähtäwästi niin, että yhtäältä tunnettu hitautemme sellaiseen ryhtymisessä, mikä ei ole wälttämätöntä, ja toiselta puolen wäärä käsitys säästäwäisyydestä owat pääsyyt siihen, että harmaus rakennustamme seinissä on niin yleistä.

Kun niin hywin kotien kauneus, niin matkailijain kuin kotien asukkaiden silmissä lisääntyy ja niinikään rakennusten kestäwäisyys saadaan kohoamaan rakennusten maalauksella, pitäisimme erinomaisen tärkeänä kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka johtaisiwat maalattuihin rakennuksiin. Ja luulisimme niihin päästäwän, jos kaikissa asiaaharrastawissa ja asianymmärtäwissä piireissä ryhdyttäisiin toimelliseen walistustyöhön. Maamiesseurojen, nuorisoseurojen y.m. pitäisi jokeisen toimialueellaan kiinnittää kansalaisten huomiota asiaan. Kotien ympäristön kaunistuskilpailut, rakennusten maalauskilpailut, kurssit, talkoot, palkitsemiset y.m. owat sellaisia keinoja, jotka oikein käytettyinä johtawat tuloksiin. Maanwiljelys- ja maamiesseurojen kilpailujen tällä alalla pitäisi saada aikaan huomattawaa parannusta. Warojakin tätä tarkoitusta warten luulisi saatawan ennen muuta niiltä liikkeiltä ja teollisuuslaitoksilta, jotka wärien walmistusta ja kauppaa harjoittawat ja joilta on erilaisia sopiwia, huokeahintaisia kiawennäiswärejä saatawissa. Woisi myöskin ajatella mahdolliseksi sitä, että järjestettäisiin koko maan käsittäwät kilpailut rakennusten maalaamisessa. Keskusliittomme woisi sellaisen ehkä järjestää.

Puhuttaessa rakennusten maalaamisesta ja sen merkityksestä on kysymyksessä suuremmat arwot kuin ensihetkellä tawalltsesti ollaan walmiit huomaamaan. Paitsi sitä, että rakennusten maalaaminen on kauneus- ja säästämiskysymys (maalaamalla, säästetään!) woimme pitää kansakunnan suhtautumista rakennusten maalaamiseen myöskin eräällä tamalla kansansiwistyksen mittapuuna. Siwistynyt maanwiljeliiä yleensä maalaa rakennuksensa. Wierasmaalainen, joka maassamme matkustaa, saa wäkisinkin huonon käsityksen maaseutumme siwistystasosta, hän saa todellista huonomman käsityksen. Ei meillä pitäisi olla syytä pyrkiä antamaan itsestämme todellista huonompaa käsitystä.

Harras toiwomme on, että rakennusten maalauskysymys, kuten yleensä kotien ympäristön kaunistamiskysymys, joutuisi wilkkaan pohdinnan alaiseksi, ja että pohdintaa seuraa reipas toiminta, jonka seurauksena on, että rakennusten harmaus muuttuu wärikkyydeksi.

- Maa.