Lippumme vuosipäivänä.

Helsingin Sanomat 142, 29.5.1929

Tänään, toukokuun 29 päivänä, on kulunut 11 vuotta siitä päivästä, jona valtakuntamme lipulle vahvistettiin sen yksinkertainen, mutta arvokas ulkonainen asu. Yksitoista vuotta ovat itsenäisyytemme tunnusmerkkinä olleet ne värit, jotka, jo aikaisemmin kansamme vaikeina koettelemuksen aikoina olivat yhdistäneet sen jäseniä isänmaan oikeuksia turvaamaan.

Huolimatta siitä, että lippumme ja kansalliset värimme pohjaavatkin sukupolvien omaksumaan perinnäistapaan, on meidän lippumme vuosipäivänä todettava, että, niin ilahduttavassa määrin kuin maassamme tunnetaan ja tunnustetaankin valtakunnan lipun merkitys ja arvo, ei kuitenkaan voida kieltää, että lopulliset päämäärät vielä odottavat toteutumistaan. Lipun käyttö ja oikeat lipputavat ovat vuosi vuodelta levinneet yhä laajempiin kansalaispiireihin, suurelta osalta kaikkia yhteiskuntaryhmiä edustavien kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan kautta, mutta ei vieläkään ole lippumme kaikkialla kohotettu sille kuuluvaan asemaan, kohotettu puoluetaisteluiden ja poliittisten vastakohtien yläpuolelle.

Tulevana Suomen lipun päivänä, ensi juhannuksena, järjestetään, kuten viimekin vuonna, maassamme yhteisiä lippujuhlia, jotka nyt joutuvat vietettäviksi keskellä kuumeista vaalitaistelua. Olisi odotettavissa, että lippujuhlilla tällöin tulisi olemaan erikoinen merkitys puoluevastakohtien terveellisenä, yhdistävänä vastapainona. Mutta toisaalta on myös ollut pantava merkille, että poliittiset vastakkaisuudet ovat saaneet ilmauksensa juuri lippujuhlien vieton tullessa kysymykseen. On saatu m. m. lukea uutisia sellaisia, että kunnanvaltuustot ovat joissakin paikoin päättäneet jättää lippujuhlan viettämättä, "koska todettiin eri puolueilla olevan erilaiset käsitykset Suomen itsenäisyydestä". Lippukysymys ei ole vielä päässyt irti puoluepolitiikasta.

Niinkuin tiedetään, on maamme kaikissa valtiollisissa piireissä, kommunisteja lukuunottamatta, valtakunnanlipulle, milloin nimenomaisin päätöksin, milloin ilman sellaisia, virallisesti tunnustettu sille kuuluva arvo. Tämän suurempia tuloksia ei myöskään päätöslauselmilla voida saavuttaa.

On jatkuvan valistustyön avulla päästävä siihen tulokseen, että myöskin käytännössä ollaan valmiita auttamaan lippukysymys poliittisten erimielisyyksien yläpuolelle. Siellä, missä nykyisin vallitsevat epäkohdat johtuvat välinpitämättömyydestä ja kansallemme ominaisesta epäluulosta kaikkea uutta kohtaan, on suhteellisen helppoa saattaa valtakunnan lippu meillä samaan asemaan, mikä sillä on vanhojen sivistyskansojen keskuudessa. Mutta ei ole kiellettävissä, että maassamme myöskin poliittisista syistä ja tietoisesti pyritään vähentämään lipullemme osoitettavaa arvonantoa. Tällaisten valitettavien ilmiöiden esiintymistä ei voida poistaa kuin vähitellen. Yleinen mielipide on kypsyvä reagoimaan voimakkaasti niitä vastaan, ja uusi nouseva sukupolvi on katsova valtakuntamme eheyttä ja sen ulkonaista ilmausta, siniristilippuamme, toiselta pohjalta kuin nykyinen, poliittisten intohimojen rikkirepimä.

Lippukysymys on meidän nuoressa valtiossamme sellainen kansallinen kysymys, jonka ratkaisu riippuu jokaisen kansalaisen itsekohtäisestä kannanotosta ja johon jokainen voi tehokkaasti vaikuttaa. Sen vuoksi tarvitaan jatkuvaa valistus- ja herätystyötä, johon jokaisella on mahdollisuus ottaa osaa ja jonka merkitykseen on syytä tänä päivänä kiinnittää huomiota.

E. K.